Luin Kielekkeen tekstejä läpi historian ja innostuin välittömästi Niina Kekin kolumnista, joka kantaa otsikkoa ”Miksi muhjentaa aivojaan arkisin puoli kahdeksan aikaan illalla?” (22.12.2011, Kieleke). Kekki pohtii kolumnissaan, miksi Salatut Elämät -draamasarja on niin pidetty suomalaisten keskuudessa vuodesta toiseen. Kirjoittaja on ikävystynyt, koska akateemisissa piireissä Salkkareiden katsojat stigmatisoidaan helposti vähä-älyisiksi ja heidän akateemisuuttaan kyseenalaistetaan.

Kekki ylistää Salkkareiden käsikirjoitustyötä, jossa hänen mielestään on yhdistetty taitavasti ulkomaalaisten saippuasarjojen anti suomalaiseen mentaliteettiin. Juoni kuljettaa loputtamattomiin kolmiodraamoihin, mutta hahmot ovat aitoja suomalaisia. Kekki pohtii kolumnissaan väitettä, jonka mukaan Salatut elämät on täysin vajaata, riemuidiooteille suunnattua viihdettä. Kekki myöntää väitteen osittain todeksi, mutta samaan hengenvetoon kertoo, että viihde on luotu viihdyttämään, ja jokaisen on hyvä välillä tuulettaa ajatuksiaan ja keskittyä hyvään oloon, vaikkapa Salattujen Elämien parissa.

Salattujen Elämien ensimmäisen kauden näyttelijäkaartista sarjassa on tällä hetkellä mukana viisi.
kuva: Fremantle Finland

–

Salkkarit on minulle hyvin tuttu sarja. Perheessäni on läpi elämäni kokoonnuttu puoli kahdeksalta ruudun ääreen katsomaan Pihlajakatu 23:n kuulumisia. Itse en ole katsonut aktiivisesti Salattuja Elämiä moneen vuoteen, mutta viime aikoina, kun on ollut enemmän aikaa kuin normaalisti, olen katsonut muutamia jaksoja, ja ovathan ne viihdyttäneet. Vaikka Salatut Elämät on pyörinyt televisioissa kautta maan jo 21 vuotta, katsojaluvut kertovat sarjan olevan edelleen katsotuin kotimainen päivittäissarja.

Tein Jodel-sovelluksessa aloituksen, jossa kysyin, miksi ihmiset katsovat Salattuja Elämiä. Suosituin vastaus kysymykseeni oli, että sarjan katselusta on tullut rutiinia, ja sitä on vaikea lopettaa, kun on katsonut Salkkareita jopa vuosikymmeniä. Itse olen huomannut saman. Salattujen Elämien katseleminen oli minullekin monta vuotta tapa, ja etenkin lapsena se saattoi olla hektisen arkipäivän ainoa hetki, jolloin koko perhe otti tauon ja kokoontui television ääreen.

Toisaalta Salkkarit on helppo jättää taustalle pyörimään esimerkiksi siivotessa, laittaessa ruokaa tai meikatessa. Sarja voi toimia ikään kuin radioteatterina äänen pyöriessä taustalla. Monesti on viihdyttävämpää tehdä kotiaskareita pieni hälinä seurana, etenkin yksin asuessa.

Kyselyssä ilmeni myös, että monet viihdyttävät itseään arvailemalla sarjan tulevia juonenkäänteitä, ja koska arvailujen jälkeen haluaa nähdä, oliko oikeassa, on pakko katsoa seuraavakin jakso. Ehkä tämä juuri on Salkkareiden pääajatus cliffhangereineen. Kun tarinasta puuttuu ratkaisu, katsojat palaavat helposti sarjan äärelle, kun kertomus jatkuu.

Salkkarit on kaiken kaikkiaan helppo aivonarikka. On hyvä välillä unohtaa oman elämän arkiset asiat, kuten opiskelut, kotityöt, ihmissuhteet ja harrastukset, ja heittäytyä päivittäin puoleksi tunniksi Pihlajankadulle seuraamaan suhdekiekuroita ja dramaattisia käänteitä turvallisesti kotisohvalta.

Sara Ijäs