Normaalitilanteessa opiskelijajärjestössä katsotaan paljon menneeseen, kunnioitetaan perinteitä ja tuodaan tuttuihin toimiin uusia vivahteita. Historiallisen pandemiatilanteen vuoksi myös Kannan hallitus ajautui uuden eteen. Kevät on perinteisesti aktiivista aikaa opiskelijatapahtumien saralla. Hallituksen oli siis tehtävä jotain. Kun kokoontuminen fyysisesti yhteen kiellettiin ja opetus oli jo siirretty verkkoon, oli juhlimiseenkin löydettävä uusia ratkaisuja, joita ei voinut kaivaa vanhoista vuosikertomuksista. Akateemisen pöytäjuhlaperinteen etäversio virtuaalisitsit näkivät päivän valon huhtikuun alussa.

Virtuaalisitsit vaativat hieman erilaisia järjestelyjä, kuin perinteiset sitsit. Kukin hankki omat tarjoilunsa, rangaistukset ja tiukka sitsietiketti unohdettiin. Tärkeintä oli yhteisöllisyys ja hauskanpito. Tilaisuutta johtava pääpöytä päätti kerääntyä yhteen maltillisella neljän hengen kokoontumisella, jotta käytännön asiat toimisivat mahdollisimman hyvin. Sitsikäytännöistä ylläpidettiin tärkeintä eli laulua. Tutut sitsilaulut veivät sitsejä lähemmäs perinteisten sitsien tunnelmaa. Laulujen välissä oli yleistä jutustelua ja esimerkiksi laulukirjapiirrosten ja -kirjoitusten vertailua. Tavalliseen tapaan sitsit koostuivat kolmesta osiosta, joiden välissä pidettiin taukoa. Kannan perinteen mukaan sitsit päättyivät Finlandiaan. Sitsien jatkot alkoivat heti sitsien päätyttyä ja kestivät kymmeneen, jolloin taloissa alkoi hiljaisuus. Jatkoilla muun muassa pelattiin piirrä ja arvaa -peliä.

Laulujen laulaminen yksin tai kaverin kanssa omassa kodissa tietokoneen ääressä tuntui varmasti oudolta, mutta sitsien tunnelma mielestäni välittyi etäyhteyksinkin mainiosti. On selvää, ettei virtuaalisitsit korvaa aitoa sitsikokemusta, mutta ne osoittivat, ettei koronakaan estä kantaa viettämästä täyttä opiskelijaelämää.

Joonas Sillanpää