Kuten jo ensimmäisessä postauksessa mainitsin, olen asunut ulkomailla yhteensä kolme kertaa. Jokaisella kerralla olen valinnut itselleni erilaisen asumismuodon, joten tämän postauksen teemana on vertailla niiden hyviä ja huonoja puolia.

Asuntola – Jayoo Hall, Pusan National University

Tällä kertaa päätin kokemuksista viisastuneena asua yliopiston ylläpitämässä asuntolassa. Ensisijainen syy asuntolan valinnalle oli sen sijainti; asuntolalta on alle kilometrin matka sekä metrolle että luentosaleihin. Sijainti ei voisi olla parempi, paitsi jos kampusta ei olisi rakennettu vuorenrinteeseen.

Asuntolan huone on pieni, noin 20 m², ja jaan sen toisen vaihtarin kanssa. Meillä on huoneessamme oma vessa, kylpyhuone ja pieni lasitettu parveke. Huoneen hakeminen tapahtui yliopiston verkkosivuilta porrastettujen vaiheiden kautta, ja vaikka hakuprossessi oli byrokraattinen ja täynnä vastoinkäymisiä, kävi se verrattain helposti. Lähes jokainen vaihto-opiskelija täällä asuu asuntolassa.

Asuntolassa on paljon yhteisiä tiloja, jotka jaetaan satojen muiden opiskelijoiden kanssa. Jokaisella kerroksella on oma tv-huone, jossa voi viettää aikaa ja tavata sekä paikallisia että ulkomaalaisia opiskelijoita. Tv-huoneiden lisäksi asuntolasta löytyy kahvila, kauppa, kuntosali, sekä opiskelu- ja tietokonehuoneita. Tutkinto-opiskelijoilla on käytössään myös pieni yhteiskeittiö. Asuntolani Jayoo Hall on muutama vuosi sitten remontoitu ja todella moderni. Poikien asuntolassa paikat ovat kuuleman mukaan vähän rempallaan.

Koska kyseessä on asuntola, täällä on paljon sääntöjä. Säännöistä pidetään kiinni pistetaulukon avulla, -10 pisteestä asukas poistetaan asuntolasta eikä hän voi hakea uutta huonetta saman lukuvuoden aikana. Pisteistä pitää huolta asuntolan oma vartijatiimi.

Säännöistä pidetään jokaisen lukukauden ensimmäisten viikkojen aikana pieni koe, jota varten säännöt on päntättävä. Osa niistä käy järkeen, kuten esimerkiksi se, ettei tyttöasuntolaan saa päästää miespuolisia henkilöitä ja jokaisen asukkaan pitää kantaa asuntolan avainkorttia mukanaan. Osa säännöistä on taas elämää hankaloittavia ja osa suorastaan naurettavia. Vai mitä mieltä olette siitä, että huonekaluille on ilmoitettu sentin tarkkuudella paikat, joissa ne saavat olla? Tai että asuntolaan ei pääse klo 01-05 välisenä aikana – edes viikonloppuisin?

Vuokra asuntolassa on 560 €/kk, johon kuuluu vesi, netti, sähkö sekä aamupala ja lounas arkisin. Vuokra maksettiin etukäteen könttäsummana. Takuuvuokraa ei ollut, ja vuokrasopimus kirjoitettiin sekä englanniksi että koreaksi netissä.

Huoneistohostelli – Apple Dorm, Hongkong

Hongkong on tunnettu erittäin korkeista vuokristaan sekä huutavasta asuntopulastaan, joten jälleen tilanteen sanelemana jouduin ottamaan esimmäisen majapaikan vastaan jonka sain. Asunnon saaminen Hongkongista on vaikeaa, ja vielä vaikeampaa on, jos et pääse paikalle allekirjoittamaan vuokrasopimusta heti asuntonäytön yhteyteen. Sama koskee myös huoneistohostelleja, mutta Apple Dorm tekee poikkeuksia ja varaa huoneita asukkailleen etukäteen maksua vastaan.

Huoneen varaaminen etukäteen ei kuitenkaan ollut helppoa. Prosessia vaikeuttivat niin kielimuuri kuin aikaero, ja monesti minulle tarjottu asunto oli jo mennyt, kun tarjoussähköpostiin ehdin vastata. Lopulta asiat kuitenkin järjestyivät parhain päin, vaikka vielä lentokoneeseen astuessa en ollut varma, missä seuraavan yöni vietän.

Huoneistohostellin huoneet ovat todella pieniä ja kohtalaisen kurjassa kunnossa. Minun huoneeni oli 5 neliötä, jossa sänky oli rakennettu katonrajaan, mutta pienempiäkin huoneita olisi ollut tarjolla. Ikkunasta tai säilytystilasta en uskaltanut edes haaveilla, mutta huoneen ulkopuolella oleva ilmastointilaite viilensi huoneen. Kaikilla asukkailla ei ollut tätäkään luksusta. Huoneissa ei ollut vessaa, suihkua tai keittiötä, vaan ne kaikki jaettiin samassa kerroksissa asuvien kanssa. Yhteen kerrokseen mahtui noin 15 ihmistä. Ja koska huoneistohostellien asukasvaihtuvuus on suurta, oli yhteisten tilojen siisteydessä toivomisen varaa kerrossiivoojasta huolimatta.

Apple Dormissa asuessani törmäsin niin sanotusti koko elämän kirjoon. Huoneissa asui pääosin paikallisia vähävaraisia ja pätkätyöläisiä (mukaan lukien suuri osa suomalaisista harjoittelijoista), mutta muutamaan huoneeseen mahtui myös eläkeläinen, äiti lapsensa kanssa ja pariskunta.

Huoneen kuukausivuokra oli noin 500€, ja siihen kuuluivat sähkö, vesi ja nettiyhteys. Rähjäisen kunnon korvasi erinomainen sijainti Hongkong Centralin kupeessa. Huoneessa ei ollut takuuvuokraa, mutta ensimmäinen vuokra piti maksaa etukäteen pankkisiirrolla. Sen jälkeiset vuokrat maksettiin käteisellä kerrossiivojalle, erikseen sovittuina päivinä. Huoneen vuokrasopimus oli englanniksi ja se kirjoitettiin netin välityksellä.

Kimppakämppä / Shared flat – University of Copenhagen Housing Foundation

Köpiksessä opiskellessani asuin niin ikään yliopistosäätiön tarjoamassa asumiskohteessa. UCP Housing Foundation asuntoja haettiin juhannuksen tienoilla, hyvissä ajoin ennen vaihtoonlähtöä.

Säätiön hakuprosessi oli todella sekava. Sähköpostiin kilahtaa linkki asuntohakuun 9 tunnin, etukäteen ilmoitetun, aikaikkunan sisällä. Asunnot jaetaan tämän 9 tunnin aikana, ja nopeat syövät hitaat. Itse sain asunnon hakulinkin joskus 3 tuntia aikaikkunan aukeamisen jälkeen, joten parhaat asunnot oli jo vuokrattu, kun pääsin apajille. Toisaalta olin onnekas, kun sain asunnon, koska niitä ei riittänyt läheskään kaikille vaihtareille.

Asuin vaihtoni ajan Amagerin saaren perukoilla, Kööpenhaminan ja Kastrupin rajalla. Kimppakämpässä oli viisi noin 30 neliön huonetta sekä yhteinen vessa, suihku ja pieni keittiö. Olohuonetta meillä ei ollut.

Huonon sijainnin lisäksi satuin saamaan kimppakämpän ainoan jaetun huoneen, ja koska minulla ei ollut sanavalintaa huonekämppikseeni, kävi huonekaveriarvonnassakin huonosti. Meillä oli tämän toisen vaihtarin kanssa isoja vaikeuksia tulla toimeen, ja luulen jokaisen turkulaisen suomen kielen opiskelijan kuulleen kauhukokemuksiani pöydän alla säilytetystä pähkinäkeitosta ja huoneen joka aamuisesta tuulettamisesta kello 06-07 välillä.

Tämän kimppakämpän ehdoton huono puoli oli kuitenkin juuri sen sijainti. Amager on vähän pahamaineinen saari halpojen vuokriensa takia, ja alue, jolla asuimme, oli käytännössä kuollut. Asunnoltamme yliopiston keskeisimmälle kampukselle kesti noin 30 minuuttia, pyörällä hieman pidempään. Minulle sijainti oli liian syrjäinen – kotona ei voinut tulla vain pyörähtämään, sillä etäisyys keskustasta ja metron hinta teki uudelleen lähtemisestä vaikeaa. Kämppisten lisäksi oli siis hankalaa tavata muita opiskelijoita, sillä kuka haluaisi tulla 30 minuuttia metrolla keskelle ei mitään.

Vuokrani jaetusta huoneesta oli noin 300 €/kk, johon kuului vesi, netti, sähkö ja kaasu. Huone oli jaettu. Vuokra maksettiin könttäsummana etukäteen. Takuuvuokra oli kahden kuukauden vuokra, ja vuokrasopimus kirjoitettiin tanskaksi sekä netissä että paikan päällä. Käännöstä ei ollut saatavilla.

Yksiöistä ja yksityisistä markkinoista minulla ei ole omaa kokemusta, mutta…

…moni ystäväni on ulkomailla asuessaan valinnut asua yksiössä. Yliopistot harvoin tarjoavat yksiöitä opiskelijoille, joten useimmat yksiöissä asuvista ovat hankkineet asuntonsa itsenäisesti. Kokoan tähän siis kokemuksia, joita olen kuullut useammasta kuin yhdestä suusta ulkomailla asumisieni aikana.

Asunnon saaminen on ollut kaikille vaikeaa. Sitten kun se kiva asunto löytyy, tulee vastaan toinen ongelma, nimittäin asumisen väliaikaisuus. Kuten monet vuokraajat Suomessa, niin myös ulkomailla asunnot halutaan vuokrata mahdollisimman pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Vaihtarit ja harkkarit jäävät usein armotta listojen häntäpäille.

Omien tuttujeni välittäjät, jotka on käytännössä pakko hankkia ainakin Aasiassa, ovat olleet rehellisiä ja veloittaneet kohtuullisia palkkioita välittämisestä, mutta välittäjän valinta on ehdottoman tärkeä osa asunnon hankkimista. Internet on kuitenkin pullollaan kauhutarinoita välittäjistä, jotka ovat kiskoneet järkyttäviä välityspalkkioita olemattomien asuntojen vuokraamisesta. Monet välittäjät tuntuvat myös kääntävän vuokrasopimukset kohdekielestä vähän suuripiirteisesti, joten kannattaa olla tarkkana sen kanssa, mitä allekirjoittaa.

Yksityiset markkinat saattavat houkutella myös omaehtoisuuteen tottuneita asujia puoleensa. Yksityiseltä vuokratessa pitää kuitenkin pitää mielessä, että monessa maailman kolkassa vuokrasopimukseen saa lain mukaan laittaa vaikka ja millaisia sääntöjä, jotka voivat velvoittaa asujaa monella tapaa. Esimerkiksi eräs ystäväni asuu täällä Koreassa yksityisellä vuokranantajalla yksiössä. Hänen vuokranantajansa on kieltänyt yövieraat täysin, ja tämän säännön toteutumista valvoakseen hän on asentanut asunnon ulko-ovelle videokameran. Täysin lain puitteissa.

Viimeinen itseäni mietityttävä asia tässä asumismuodossa on myös kulttuurishokki ja yksinäisyys. Molemmat tunteet ovat varmasti kaikille ulkomailla asuville tuttuja, eikä parempaa ylipääsykeinoa olekaan kuin samassa tilanteessa olevien kanssa puhuminen. Yksin asuessa asuu oikeasti yksin, niin hyvässä kuin huonossa.

Tiivistettynä olen sitä mieltä, että määräajaksi ulkomaille lähtevän opiskelijan tai harkkarin kannattaa valita asumismuoto mahdollisimman tarkkaan. Itse olen huomannut arvostavani ennen kaikkea asuinpaikan sijaintia, mutta myös sitä, etten pakon sanelemana joudu viettämään suurinta osaa viikostani yksin.

Saana,

joka on saanut toimivan puhelimen Koreaan. Puhelimen kylkiäisenä vuorostaan tuli jäätävä flunssa.