Alle 72 tuntia vaihdon alkuun, joten tästä se alkaa. Nimittäin yhden Kielekkeen toimittajan ylläpitämä vaihtoblogi!
Minä olen Saana, ylpeä n-vuoden kantalainen ja paperilla neljännen vuoden putexilainen. Lähden kevätlukukaudeksi maisterivaiheen vaihtoon Etelä-Koreaan Busaniin, Pusan National University’n pääkampukselle. Ja koska suuntaan Aasiaan, kyseessä on yliopistojen keskenään sopima vaihtopaikka ilman vaihto-ohjelman tuomia vapauksia ja velvollisuuksia. Näistä vaihto-ohjelmien ja -paikkojen vapauksista ja velvollisuuksista kirjoittelen myöhemmin lisää.
Maisterivaihto Etelä-Koreaan ei ole ensimmäinen pidempi ulkomailla oleskeluni, vaan olen ollut kandivaiheessa vaihdossa Kööpenhaminan yliopistossa NORDPLUS-vaihto-ohjelman kautta ja suorittanut korkeakouluharjoittelun Hongkongissa. Ulkomailla asumisesta ja olemisesta on kertynyt mukavasti kokemusta, jonka takia ajattelin täydentää Turun yliopiston virallisen vaihtoonlähtijän muistilistan kokemusteni perusteella.
ASIAT, JOTKA OLEN JO HOITANUT
VIELÄ PITÄISI MUISTAA
Lähdön fiilistely on listalla viimeisenä, vaikka on kaikista ajankohtaisin asia lähdön kynnyksellä. Ja tälläkin kertaa fiilistely on jäänyt todella vähäiseksi. Sain riesakseni toissa viikolla tutun ja turvallisen lähtöpaniikkistressin jonka ote tuntuu vain pahenevan. Lähteminen ei tunnu todelliselta ja huomaan pohtivani jatkuvasti, voisiko lähdön vielä perua. Näen levottomia unia ja huomaan stressaavani kaupan kassalla, osaanko hoitaaasiat joko vaihtomaan kielellä tai englanniksi.
Vaikka olen lähdössä maailmalle jo kolmatta kertaa, stressin määrä on vakio ja lähtö jännittää yhtä paljon kuin ensimmäiselläkin kerralla. Jossittelukin tuntuu lähteneen täysin käsistä. Pakkaankohan kaiken tarpeellisen? Mitä jos myöhästyn lennolta? Mitä jos lentokone tippuu kesken matkan? Mitä jos missaan vaihtoyhteyden? Mitä jos en viihdykään kohdemaassa, entä jos ikävöin avopuolisoani koko viiden kuukauden ajan… Siitäkin huolimatta, että tiedän kokemuksesta, että osaan, pystyn ja viihdyn! Puolison ikävöintikin on tuttua juttua, siitäkin on selvitty jo kahdesti. Ja niin käy tälläkin kertaa – edessä on varmasti antoisa ja hieno vaihtokokemus.
Järjen vastapaino vaihtoon ja ulkomaanharjoittelun lähtöön on aina tunnepuoli, ainakin minulla. Pahimman jännityksen keskellä mielessäni on käynyt ajatus jopa vaihdon perumisesta, koska päässä pyörivät vain ne asiat, jotka voivat mennä pieleen. Tällaisina hetkinä jänistäminen tuntuu helpolta, ja jopa järkevältä vaihtoehdolta. Viis siitä, että haave jäisi toteuttamatta, mukavuusalue on nimensä veroisesti mukavin ja turvallisin.
Ratkaisin vaihdon perumisen ongelman ja negatiivisen ajatuskierteen ottamalla itselleni pieniä vaihtoon liittyviä vastuutehtäviä, joiden ansiosta vaihdon perumisen kynnys nousee sopivan korkeaksi keskimittaista lyhyemmälle opiskelijalle. Joten viikolla 11 kaappaan utuvaihdossa snapchat-tilin, joten pistä tili seurantaan, jos Etelä-Korean arki kiinnostaa. Viikon 10 kuulumiset tulevat Englannista, ja viikolla 12 kuulemme lisää Unkarista, joten tiliä seuraamalla näkee vaihtariarkea ympäri maailman.
Päivitän myös Kielekkeen Instagramia viikolla 11, tosin keskittyen vaihtariarkeen suomen kielen opiskelijan näkökulmasta. Minut saakin snäpin ja blogin kommenttiboksin lisäksi kiinni myös sitä kautta, mikäli sinulla kaverillasi herää kysymyksiä vaihto-opiskelusta, ulkomaanharjoittelusta tai ulkomailla asumisesta yleensä.
Blogin tulevaisuudesta mainitsen tähän loppuun vielä sen, että yleisten kuulumisten sijaan pyrin kirjoittamaan vaihtariarjesta kaikkine sen iloineen ja suruineen. Blogi on aloitettu pääasiassa kv-tiimin vaihtokertomuksen välttämiseksi, mutta haluan jakaa kokemukseni erityisesti kaikille niille opiskelijoille, jotka pohtivat uskaltaako vaihtoon lähteä.
Näihin sanoihin ja tunnelmiin on hyvä huikata heipat, seuraava postaus tulee Etelä-Koreasta. Joten kuulemisiin – ja sama koreaksi, 그때 봐요!