Yliopisto-opinnoista haaveillessani en uhrannut edes ajatusta tutkimustyölle. Näin neljäntenä vuotenani koko ajattelemattomuuteni koomisuus on kuitenkin auennut aivan uudella tavalla. Sillä yliopistothan juuri ovat tutkimuksen ja tieteen tekemisen, vaalimisen ja kehittämisen ensisijaisia paikkoja yhteiskunnassamme. Olen aina arvostanut tutkittua tietoa ja niitä ihmisiä, jotka siihen pystyvät. En vain ole osannut ajatella itseäni tutkijana, ikinä.

Aiemmin pidin yliopistoa itselleni sopivana jatko-opiskelupaikkana lähinnä siitä syystä, että voisin opiskella lisää minua kiinnostavia asioita. Jälkeenpäin ajateltuna opinnoissa eteneminen ei ole voinut kuitenkaan ohjata minua mihinkään muuhun suuntaan kuin tieteellisen tutkimuksen tekoon – ja hyvä niin, sillä valmistumisen lisäksi itseäni ainakin motivoi se, että voin tehdä osani tutkimustiedon kartuttamisessa. Omista pro gradu- sekä kandidaatintutkielman herättämistä pohdinnoista kirjoittavat myös Saana, Petra ja Minnamari. Myös oppiaineemme tohtorikoulutettavat Kukka-Maaria Wesman ja Lotta Aarikka kertovat omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan väitöskirjatyöhönsä ja tutkijuuteen liittyen.

Pidemmälle kehittynyt oppimisen taito vaatii aina muutakin kuin tenttikirjojen lukemista ja luennoilla istumista. Esseidenkin tarkoitus on ennen pitkää ohjata meitä vain tutkimustiedon pariin sekä opettaa tieteelliselle kirjoittamiselle tavanomaisia konventioita. Samalla kun tiedonhankkimistaidot karttuvat ja kehittyvät, myös taitomme hahmottaa laajempia asiayhteyksiä paranee. Yhdessä nämä taidot mahdollistavat entistä tieteellisempiin aihealueisiin syventymisen ja lopulta alkaa erilaisten tutkimusnäkökulmien tunnistaminen. Suurempia tutkimushankkeita johdetaan usein yliopistoista käsin. Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen oppiaineessakin tutkimustyö on erittäin keskeinen toiminnan osa, johon voitte tutustua tarkemmin professoriemme Marja-Liisa Helasvuo ja Sirkka Saarinen Mitä uutta tutkimuksen saralla? -artikkelissa.

Tutkiminen ymmärretään usein kovin kapealaisesti, vaikka yhä enemmän on tarvetta monialaiselle yhteistyölle niin tiedekuntien kuin tieteenalojenkin välillä. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää kieli- ja käännöstieteiden ammattilaisia, joiden merkitys esimerkiksi informaatioteknologian alan yhteistyöprojekteissa tulee koko ajan entistä tärkeämmäksi. Siksi onkin tärkeää, että me suomen kielen opiskelijat ymmärtäisimme paremmin mahdollisuuksiemme laajuuden työelämään valmistautuessamme. Ajatuksia aiheesta pääsemme onneksi vaihtamaan lähitulevaisuudessa myös alumnien kanssa, sillä tapasimme Fenniksin puheenjohtaja Laura Ticklénin syyskuussa, mistä hän mainitsee myös alumnipalstan kirjoituksessaan.

Työelämänmurros on osoittanut, ettei monellekaan meistä ole tarjolla koko työuran aikaista virkaa. Suosittelen kuitenkin pitämään tätä muutosta tervetulleena, sillä virkasuhdetta todennäköisempää on, että useampi meistä pääsee työskentelemään useiden mielenkiinnonkohteidensa parissa. Vaikka olisitkin kiinnostunut ensisijaisesti opettajuudesta tai viestinnän eritasoisista tehtävistä, on hyvä olla avoin myös hieman odottamattomillekin mahdollisuuksille työuran eri vaiheissa. Suosittelenkin lämpimästi pitämään mielen avoimena tulevaisuuden suunnitelmia tehdessänne!

Vuoden vaihteeseen liittyy usein menneen vuoden asioiden muisteleminen ja uusien haaveiden ja suunnitelmien kartoitaminen. Siksi haluankin näin vuoden viimeisen lehden myötä kiittää kaikkia lukijoitamme, kirjoittajia ja muita yhteistyötahoja kuluneesta vuodesta. Erityisen kiitoksen ansaitsevat myös päätoimittajakollegani Nelli Mäkitalo, Venla Parviainen ja Karoliina Tervonen. Työskentely kanssanne on ollut suuri ilo ja toivotankin teille onnea ja menestystä tuleviin haasteisiinne <3. Pienen joululoman jälkeen Kielekkeen toiminta jatkuu jälleen tammikuussa. Uusi vuosi tuo mukanaan pieniä muutoksia lehden toimintaan, sillä ensimmäistä kertaa lehden 25-vuotisessa historiassa meillä on oleva toimitus! Päätoimittajina kanssani toimivat ensi vuonna Julia Heino sekä Mikko Kiippa ja toimittajina Saana Luoma, Mira Orko ja Maisa Virtanen.

Leppoisaa lomaa ja inspiroivia lukuhetkiä!

Noora Vesterinen