Haette Suomen suurlähetystöön Hongkongin pääkonsulaattiin harjoittelijaa, jonka kriteerit täytän: minulla on paljon kokemusta poikkitieteellisistä ja kansainvälisistä opinnoista, tapahtumajärjestelystä ja asiakaspalvelusta. Näiden lisäksi henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteeni itä-Aasiaan ovat syventäneet ymmärrystäni paikallisia kulttuureja kohtaan. Täten olen vakuuttunut siitä, että olen juuri teille sopiva harjoittelija.

Yllä näette suoran lainauksen harjoittelupaikkahakemukseni ensimmäisestä kappaleesta. Ne ovat hakemuksieni kaikkein hiotuimmat ja stressaavimmat lauseet – niiden avulla minun pitää erottua hakijoiden massasta ja houkutella rekrytoija lukemaan juuri minun hakemukseni loppuun asti. Jälkeen päin luettuna tämä kappale on aika vaatimaton, enkä sitä enää tuollaisenaan lähettäisi, mutta kauneusvirheistään huolimatta se vakuutti Suomen pääkonsulaatin rekrytoijan Hongkongissa. Näillä sanoilla alkoi hakemukseni, jolla toteutin yhden saavuttamattomalta tuntuneen haaveeni; suoritin korkeakouluharjoittelun yhdessä Suomen suosituimmista harjoittelupaikoista.

Suosituimpiinkin harjoittelupaikkoihin on mahdollista päästä.

Olen aina halunnut tehdä töitä kansainvälisessä ympäristössä ja haaveillut asuvani hetkellisesti ulkomailla, joten lähetystöön meneminen tuntui varsin luontevalta valinnalta. Tunnen myös muutamia opiskelijoita, jotka ovat harjoittelunsa siellä tehneet, ja kaikki he kehuivat kokemustaan maasta taivaaseen. Kun viimein Cimon harjoitteluhakuaika tuli ajankohtaiseksi syksyllä 2017, olin jo ehtinyt miettiä kuinka mahtavaa olisi tulla valituksi edustustoharjoitteluun.

Koska multitasking on minulle tuttu toimintatapa, siirtyi se luontevasti harjoittelupaikan hakemiseenikin – ja jälki olikin sitten sen mukaista. Onnekseni olen suurimman osan ensimmäisten hakemusteni sisällöstä unohtanut, mutta pitkällisen itsereflektion tuloksena pystyin tiivistämään hakemukseni keskeisimmät virheet kolmeen pääkohtaan:

1. En tiennyt muuta kuin sen, että haluan tehdä harjoitteluni ulkomailla.
2. En tiennyt millaisen harjoittelupaikan haluan enkä sitä, mitä siitä haluaisin hyötyä.
3. En tiennyt mitä tarjottavaa minulla olisi työnantajalle.

Kompastuskivien auki kirjoittamisen jälkeen ei lienekään yllätys, ettei ensimmäinen hakuyritykseni Cimon harjoitteluun tuottanut kohteliasta kieltäytymistä kummempaa tulosta. Olin kuitenkin nähnyt vaivaa hakemukseen, ja otin useat hylkäykset hyvin raskaasti – ammatillinen itsetuntoni mureni mitättömäksi ja varisi lattialautojen väliin. Pettymyksen sietokykyni äärirajoilla muistan olleeni katkera muun muassa kaikille valituksi tulleille opiskelijoille, enkä ymmärtänyt, miksi minua ei valittu. Olinhan omasta mielestäni oikeasti paikkaan sopiva.

Päästessäni itsesäälin kierteestä irti, päätin pistää seuraavaan haku-urakkaan kaikkeni. Ensimmäisenä korjausaskeleena otin yhteyttä Turun yliopiston Rekry-palveluun, jonka kautta sain kattavasti palautetta harjoitteluhakemuksestani ja ansioluettelostani. Rekryltä kannustettiin myös hakemaan Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan harjoitteluseteliä, jonka onnekseni sain tuskallisen hitaan päätöksenteon jälkeen. Harjoittelun palkallisuuden varmistauduttua heräsin hakemaan myös muita kuin Cimon harjoittelupaikkoja, ja ilokseni huomasin, että monien maiden edustustot listasivat korkeakouluharjoittelunsa Aarresaareen.

Monien maiden edustustot listaavat harjoittelupaikkansa Aarresaareen.

Uutta puhtia täynnä aloitin hakemusten sarjatuotannon. Olin Rekryn henkilökunnan suosituksesta jättänyt huomioimatta paikkailmoituksissa mainitut opiskelualatoivomukset, mikäli kuitenkin tiesin osaavani paikan kannalta oleellisimmat asiat.  Kantava ajatukseni toisen hakuprosessin aikana olikin, että harjoittelu on nimensä mukaisesti harjoittelu, työnantaja ei voi olettaa ammattilaisen otteita harjoittelijaltaan. Tsemppaaminen ja psyykkaaminen tuottivat tulosta; uskalsin innostua monestakin harjoittelupaikasta ja olin toiveikas…

Vain saadakseni kokea sen karvaan Kiitos kiinnostuksestasi paikkaamme kohtaan. Valitettavasti valinta ei kuitenkaan kohdistunut sinuun -viestitulvan sähköpostissani. Lopetin hylkäyssähköpostien laskemisen 15. viestin kohdalla, enkä enää avannut sähköposteja, joiden otsikoista huomasin tulleeni hylätyksi. Muistan erityisen hyvin sen illan, kun sain kieltävän päätöksen edustustosta, jonne olin ollut oppikirjamaisesti yhteydessä jo ennen hakuajan alkua. Paperilla ja puhelimessa kaikki kuulostivat hyvältä, lopputulos oli kuitenkin sama – enkä saanut minkäänlaisia perusteluja.

Olin jälleen kerran yhteydessä Rekryyn ja pyysin taas palautetta hakemuksestani. Henkilökunta tunnisti turhautumiseni lähes saman tien, ja tällä kertaa kehitysehdotusten lisäksi sain aimoannoksen kehuja sinnikkyydestäni ja halustani kehittyä. Rekryltä kehotettiin myös pyytämään mentorointia ihmisiltä, joiden tiesin päässeen harjoitteluun edustustoon. Mietin pitkään yhteydenottamista tuutoriini, joka oli tehnyt harjoittelunsa Wienin edustustossa. Hänestä tuli yksi suurimmista sparraajistani, joka kuitenkin tiesi tasan tarkkaan millaisesta turhautumisesta puhuin.

Olin vakaasti päättänyt, että yritän tasan kerran hakea harjoittelua ennen Cimon kevään 2018 hakua. Hakeminen alkoi tuntua jo pakkopullalta, ja olin täysin kyllästynyt selaamaan Aarresaaren paikkoja. Cimo aiheutti nimenä rehellistä vitutusta, enkä olisi enää halunnut tai jaksanut pettyä enää yhdenkään organisaation kanssa.

Jostain syystä Hongkongin edustuston harjoittelupaikkailmoitus on jäänyt mieleeni poikkeuksellisen hyvin. Muistan lukeneeni paikan kuvausta ja ajatelleeni, ettei minulla ole koulutuksellisia tai taloudellisia mahdollisuuksia lähteä yhteen maailman kalleimmista kauppakeskittymistä. En muista kunnolla syytä, miksi lopulta päädyin hakemaan paikkaa. Tavoitteeni oli kai ennen kaikkea jättää nimeni rekrytoijien mieliin.

Olinkin kuin puulla päähän lyöty haastattelukutsun kilahdettua sähköpostiin. Haastattelun aikataulu oli nopea, enkä ehtinyt ennen saapuvaa Skype-puhelua paljon miettiä, mitä halusin kertoa tai kysyä haastattelijalta. Skype-puhelun aikana onnistuin muun muassa sammuttamaan webkameran, heittämään pari muka-hauskaa letkautusta ja kysymään outoja kysymyksiä. Haastattelun jälkeen olin varma, että paikka meni sivu suun ja voin kuopata toiveeni Aasiaan lähtemisestä. Tuutorini yritti rohkaista minua odottamaan tuloksia ennen täysmasennusta, sillä hänkin oli päässyt harjoitteluun omasta mielestään huonosti menneen haastattelun jälkeen, mutta ripottelin jo tuhkaa päälleni. En edes uskaltanut haaveilla valituksi tulemisesta, sillä haastateltavia oli noin 15.

Valintasähköpostin saamisen jälkeen kaikki tapahtuu usein hyvin nopeasti. On varsin tavallista, että löydät itsesi ihan uudesta asuinympäristöstä kahden kuukauden kuluttua!

Vaan toisin kävi, ja kaksi päivää haastattelun jälkeen minut valittiin harjoittelijaksi.

Valintasähköposti kilahti utumailiin 8.2.2018 klo 8:15 Suomen aikaa. Muistan tuijottaneeni kännykän ruutua varmaan pari minuuttia epäuskoisena, ennen kuin herätin vieressä kuorsaavan puolisoni ja pyysin häntä lukemaan viestin ääneen. Ja kun viimein tajusin muuttavani Hongkongiin, aloin kiljua riemusta. Soitin äidille ja mummille sekä lähetin kuvakaappaukset kaikille kavereilleni ja päivitin Facebookin.

Kaksi kuukautta valintasähköpostin saapumista myöhemmin seisoin Helsinki-Vantaalla pelkkä menolippu kädessäni. En muista mitä ajattelin, tuskin mitään, mutta minua jännitti niin että pudotin passin pari kertaa lattialle ja töpeksin sekä turvatarkastuksessa että lähtöselvityksessä. Soitin lentokoneesta vielä kerran äidille, ja kun hän toivotti turvallista reissua ja muistutti soittamaan heti lennon jälkeen, tajusin että enää ei voi perääntyä.

Reissu oli ikimuistoinen, enkä vaihtaisi siitä juuri mitään. Enkä voi osoittaa kiitollisuuttani ystäviäni ja Turun yliopiston Rekryn tarjoamia palveluita kohtaan. Ilman kumpaakaan en olisi uskaltanut ensimmäisen, toisen tai yhdeksännen hylkäyksen jälkeen yrittää uudestaan ja uudestaan.

Päättömältä kuulostava (ja ehkä siltä näyttäväkin) opiskelutaustani sekä harjoittelusähläykseni ovat alkaneet tuottaa viimein tulosta. Matkan sijaan olen alkanut keskittyä päämäärään, ja palaset ovat alkaneet vähitellen loksahdella paikoilleen. Parhaillaan odotan erään unelmatyöpaikan haastattelutuloksia. Pekingin suurlähetystön paikasta jouduin kieltäytymään, sillä tukisetelini on käytetty.

Saana Luoma