Kun me nykyopiskelijat puuhailemme alati Moodlen, Nettiopsun, sähköisen tenttimisen, ViLLE-lätkien ja muiden nykyaikaisten alustojen äärellä, emme useinkaan huomaa pohtia, että eräiden tutuimpien opiskelurientojen juuret ulottuvat kauemmas kuin monet meistä ovat osanneet aavistaakaan. Esimerkiksi vappu ja opiskelijat on liitetty toisiinsa jo 1700-luvulta alkaen. Mitä tulee perinteisiin ja jatkuvuuteen, olemme turkulaisina erityisessä asemassa, koska opiskelukaupunkiamme voi ansaitusti pitää Suomen henkisen elämän ja sivistyksen kehtona. Meidän fennistien ainejärjestö Kanta on puolestaan vaikuttanut suomen kielen opiskelijoiden elämään jo 1960-luvun alusta alkaen.

Yliopistolaisten elämää on käytännössä aina hallinnut syklinen aikakäsitys, joka perustuu muun muassa uusien opiskelijoiden saapumiseen elokuussa. Fuksit ja piltit – rakkailla lapsilla on monta nimeä – kokevat vuodesta toiseen tutustuttamisen opiskeluelämän osa-alueisiin sekä varsinaisessa puurtamisessa että vapaa-ajan hurvittelussa. Mielestäni on toisinaan jopa hellyttävän nostalgista ajatella, kuinka meidän nykyään opiskelevien vuosikurssit ovat osallistuneet miltei samanlaisiin karkeloihin kuin esimerkiksi omien vanhempiemme ikäluokan vuosikurssit. Samaa tunnetta olen kokenut kuullessani oppiaineemme henkilökunnan edustajien muistoja omalta opiskeluajaltaan – erityisesti, kun Kanta tulee mainituksi. Nykyiset arvostetut suomen kielen asiantuntijat ovat aikanaan olleet samassa tilanteessa kuin mekin tällä hetkellä: nuoria, tiedonjanoisia ja, mikä tärkeintä, yhteisestä hauskanpidosta nauttivia, leikkisiä fennistikirmailijoita.

Missä sitten voi todeta muutosten tuulten tuivertaneen? Ensinnäkin opiskelijoiden on nykyään huomattavasti helpompi tehdä luennoilla muistiinpanoja ja jopa jäädä syystä tai toisesta pois luennolta, koska suurella osalla kursseista materiaali jaetaan heille sähköisesti (vaikka toisaalta alussa mainitsemani ViLLE-lätkä on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi valvoa läsnäoloa luennoilla). Lisäksi muistiinpanojen sekä esseiden, ryhmätöiden ja muiden projektien työstäminen luonnistuu kepeästi netin, kannettavien ja älypuhelimien avulla. Luennolla avattava padlet-linkki kertoo totuutta 2010-luvun opiskelun käytäntöjen muuttumisesta yhä moniulotteisempaan suuntaan. Toki on edelleen mahdollista turvautua perinteiseen kynä ja paperi -yhdistelmään, mikäli kokee oppivansa parhaiten sen avulla. Kursseja, opinto-oppaita ja tutkinto-ohjelmia on puolestaan päivitetty ajan mittaan useaan otteeseen palvelemaan yhteiskunnan kehitystä ja muuttuvia tarpeita.

Olen pannut merkille erityisesti sellaisen yksityiskohdan, että yliopisto-opiskeluun ei liity sellaista virallisuutta tai sellaisia muodollisuuksia, joita voi havaita esimerkiksi vanhoissa kirjoissa ja elokuvissa: en ole teititellyt ketään enkä päätynyt teititeltäväksi, vaikka olen jo ensimmäisenä opiskeluvuotenani kohdannut professoreita ja dosentteja, jotka ovat uransa huipulla ja joiden ansio- ja julkaisulistojen kattavuus herättää minussa suurta kunnioitusta. On todella hienoa huomata kantalaisilla olevan niin suorat, ystävälliset ja ymmärtäväiset välit suomen kielen henkilökunnan edustajiin.

Meidän opiskelijoiden omaan univormuun eli haalareihin liittyen minun on pakko tunnustaa eräs fakta: olin oikeasti lähes ällikällä lyöty, kun kuulin isäni käyttäneen opiskelijahaalareita omana opiskeluaikanaan joskus kaukaisella 80-luvulla. Kun päätin lähteä selvittämään haalareiden historiaa tarkemmin, sain selville niiden tulleen laajamittaiseen käyttöön Suomeen Ruotsista saman vuosikymmenen alussa. Merkkivalikoiman laajuus ja kirjo tosin ovat nykyään kuulemma runsaammat kuin ennen.

Lopuksi käytän vielä tilaisuuden hyväkseni ja toivotan omalta osaltani 25-vuotiaalle Kielekkeelle paljon, paljon onnea! Jatkukoon tehtävänne fennistien viihdyttäjänä sekä suurenmoisten kirjoitusten tuottajana vähintään myös seuraavat 25 vuotta.

Mikko Kiippa