Pro gradu -tutkielma on vain tutkielma, mutta sen tekemisestä on paljon hyötyä paitsi tietysti tutkimaan oppimisen kannalta myös tutkielman teon jälkeistä aikaa ajatellen. Hyödynnä gradunteko kunnolla, niin olet valmis kohtaamaan työelämän alasi asiantuntijana. 

Mitä ikinä tutkitkin, pidä siitä meteliä.

Pro gradu -tutkielmasta ei kannata tehdä elämää suurempaa, koska silloin se ei ehkä ikinä valmistu. Mutta koska kuitenkin teet tutkielman ‒ toivottavasti parhaasi mukaan ‒ ja näet sen eteen vaivaa, kerro siitä toki myös muille. (Arvosanaa ei tarvitse kertoa, joten älä siitä liikoja huoli.)

Valitse sinulle sopivin tapa, vaihtoehtoja on monia.

Kirjoita blogia tai kuvaa vlogia. Kerro säännöllisesti Twitterissä tai Facebookissa. Osallistu aihepiiristä käytävään keskusteluun LinkedInissä, mielipidepalstoilla tai tapahtumissa. Mikä vain käy sinulta luontevimmin. Koska gradua tehdään vain tietyn aikaa, myös meteliprojekti kestää vain saman verran, joten loputonta työmaata siitä ei tarvitse pelätä muodostuvan.

Hae apurahoja ja stipendejä. Kysele toimeksiantojen perään. Vaikket niitä saisikaan, aiheesi tulee silti useiden ihmisten tietoon ja nimesi yhdistyy aktiivisuuteen. Ja jos saat niitä, vielä parempaa! Nimesi ja aiheesi mainitaan valintapäätösten tiedotuksessa ja pääset ehkä kertomaan aiheestasi johonkin tilaisuuteen tai julkaisuun. Ai niin ja saat ehkä vähän rahaakin.

Mainitse aiheestasi työhakemuksissa. Valmistaudu kertomaan gradustasi myös työhaastattelussa, kysytään siitä tai ei ‒ tutkielmasta ja sen teosta saa hyviä poimintoja moneen vastaukseen.

Vinkkaa aiheestasi medialle: tarjoudu haastateltavaksi tai tuottamaan juttu itse tai lähetä toimitukselle aineistoa ja tuloksia tutustuttavaksi. Kiinnostuneita voivat olla esimerkiksi niiden alojen (kuten opetus) tai seutujen (vaikka murteet) lehdet, joita aihe koskee. Pienikin media on joukkotiedotusta, ja seuraajakunnalle relevantit uutisarvoiset aiheet otetaan mitä todennäköisimmin ilolla vastaan.

Tuo esiin niin substanssia kuin metaa: Miksi haluat tutkia nimenomaan valitsemaasi aihetta. Millaisia ovat olleet vastoinkäymiset, entä onnistumiset. Kerro ajatuksistasi ja oivalluksistasi työn edetessä. Äläkä herran tähden jätä raportoimatta tuloksia, vaikka kuinka mieli tekisi jo sulkea tiedosto viimeisen kerran ja asettaa vihdoin nide hyllyyn pölyyntymään.

Mutta miksi ‒ mitä iloa siitä muka on itselle tai kenellekään muulle?

Omasta tutkimuksesta kertominen auttaa jäsentämään ja selkiyttämään itsellekin, mikä siinä on keskeistä, miten sitä voisi kehittää ja mitä sitä tehdessä on oppinut. Tutkielmastasi tulee parempi.

Kun tuo aiheen ja prosessin jonkin yhteisön eteen, saa tukea ja kannustusta, vinkkejä ja vertaisverkostoa. Sinäkin saatat olla kullanarvoinen jollekulle toiselle graduntekijälle. Ei tarvitse olla yksin.

On hyväksi koko oppiaineen yleiselle arvostukselle, että tietoisuus siitä lisääntyy, mitä kaikkea alan tutkimus voikaan tarjota.  Muista siksi myös buustata muita ja mainita opiskelukavereidesikin tutkielmia aina sopivissa tilanteissa. Yhdessä olemme enemmän.

Joku tuleva fennisti saattaa innostua alan opiskelusta sinun ja gradusi ansiosta. Tai journalisti saattaa saada kipinän tuoda aiheesi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Voit vaikuttaa.

Tutkimusaihe on keino erottautua muista työnhakijoista: se antaa sinulle erityistä aiheosaamista sekä mahdollisuuden osoittaa innostuneisuutta, kykyä itsereflektioon ja kiinnostusta ympäristön seuraamiseen. Kypsyys ja valmius, niistähän gradussa on kyse ja ne kiinnostavat työhönottajaakin. Näytä, että osaat.

Koska aiheesi on kiinnostava. Koska suomen kieli on kiinnostavaa! Ja sinäkin olet kiinnostava, jos vain haluat. Joten anna ihmeessä kuulua itsestäsi!

Kukas kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse.

Laura Ticklén

kirjoittaja on Fenniks ry:n puheenjohtaja ja Turun yliopiston suomen kielen alumni

bit.ly/fenniks