Kanta ry:n ikioma äänitorvi, Kieleke, on ehtinyt ilmestyä pari vuosikymmentä fennistien ja fennistimielisten ilona. Päivänvalon lehtemme näki vuonna 1993. Kieleke on 60-luvulta 80-luvulle julkaistun Kantalehden manttelinperijä. Paperisena vihkosena aloittanut julkaisu on saanut sittemmin enimmäkseen digitaalisen ulkoasun. Tässä jutussa Kielekkeen päätoimittajat raottavat menneisyyden verhoa ja esittelevät poimintoja Kielekkeen ja sen edeltäjien menneistä vuosikymmenistä.

Kantalehti 60–70-luvulla

Ensimmäiset Kantalehdet olivat kirjoituskoneella kirjoitettuja ja käsin nivottuja A4:n kokoisia paperilehtiä. Kannet olivat kauniisti itse kuvitettuja ja kuvituksen teema kietoutui usein kanta-sanan ympärille. Monien painosten sivuilla vilisi pieniä kirjoitusvirheitä, ja o-, u- ja e-kirjaimet olivat paikoin kokonaan mustia, mikä on oikeastaan 90-luvun lapsen näkökulmasta varsin romanttista – kyllä kirjoittaminen on tehty meille nykyajan toimittajille helpoksi.

Kantalehdessä kirjoitettiin sekä yleisesti opiskelijoita koskevista asioista että erityisesti suomen tai kirjallisuuden opiskelijoita liikuttavista aiheista. Opiskelijoiden talous ja humanistien aktiivisuus olivat jutuissa usein esillä. Lisäksi Kantalehden sivuja sulostuttivat kantalaisten itsensä kirjoittamat runot ja novellit.

Kantalehden 5/66-67 pääkirjoitus käsitteli Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston vaaleja ja kehotti Kannan jäseniä olemaan aktiivisia:

Humanistien äänestysprosentti on yleensä pysytellyt kolmenkymmenen paikkeilla, tämä merkitsee sitä, että lukumääräinen ylioppilaskunnan jäsenten enemmistö on ollut ja on yhä edelleenkin edustajistossa kuten myös hallituksessa vähemmistönä. – – Hyvät lukijat: Pyydän teitä tarkoin tutustumaan kirjoituksiimme, tekemään päätöksenne ja käymään äänestämässä. Kanta on varma valinta!

Kantalehti 3/76 puolestaan setvi opiskelijoita mietityttäviä opintolaina-asioita ja valotti jäsenistölle Kanta ry:n järjestämää harrastetoimintaa. Leena Mäkitalo kertoi jutussaan Kaikki mitä olet halunnut tietää Kannasta Kannan kirjoittajapiiristä, kansanlaulupiiristä, Kannan urheiluhallivuoroista, teatterista ja patikkaretkistä. Liikunnasta Mäkitalo kirjoitti muun muassa: ”Kantalaiset, älkää unohtako liikunnan merkitystä lukuhaluja ja mielenterveyttä kohentavana harrastuksena!” Kantalehdessä 3/76 päätoimittaja Päivi Roos puolestaan kirjoitti opiskelijoiden tiukasta taloudellisesta tilanteesta seuraavaa:

Opintojen rahoitus on tänä syksynä kiemuraisempi juttu kuin koskaan aikaisemmin sitten
opintolainasysteemin luomisen. – – Joka tapauksessa itse kukin saa entistäkin enemmän harjoitella taloudellisuuden taitoa. (Roos, 7.10.76)

Kantalehtiä ja Kielekkeitä eri vuosikymmeniltä

Kantalehdestä Kielekkeeseen – 80–90-luvut

33 vuotta sitten huhtikuussa 1983 ilmestynyt Kantalehti kantoi nimeä Työn Kanta, koska sen teemana oli suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden työllistyminen ja tulevaisuuden ammattikuvat. Professorien haastatteluissa kysellään, millaisille aloille on mahdollista sijoittua työelämässä. Opettajan, tutkijan ja kieliasiantuntijan tehtävät osoittautuvat silloinkin olleen niitä aloja, joille työllistytään. Haastatteluista käy kuitenkin ilmi, että kirjastoihin ja lehti- ja radiotyöhön aikovien on siihen aikaan ollut tärkeää lukea myös tiedotusoppia, mikä ei ole ollut Turun yliopistossa mahdollista. Verrattuna 60–70-luvun Kantalehtiin 80-luvun lehdissä on enemmän kuvia ja huumoria. Vuoden 1983 Kantalehden jutut ovat pitkälti samankaltaisia kuin tämän päivän Kielekkeen
jutut. Kantalehti sisältää muun muassa professoreiden ja opiskelijoiden haastatteluja, kirja-arvosteluja ja runoja. Lehden ulkoasu on kuitenkin muuttunut melkoisesti 80-luvulta tähän päivään, sillä Kantalehden juttujen otsikot ja kuvitukset ovat pitkälti käsintehtyjä
ja tekstit kirjoitettu kirjoituskoneella. 80- ja 90-luvun taitteessa Kantalehti lakkasi ilmestymästä, ja muutaman vuoden tauon jälkeen vuonna 1993 ilmestyi ensimmäinen
Kieleke. Aluksi Kieleke ilmestyi vain kerran vuodessa. Tiedonkulun hitauden vuoksi alettiin
vuonna 1996 julkaista Seinä-Kielekettä painetun Kielekkeen lisäksi. Tarkoituksena oli välittää Seinä-Kielekkeessä ajankohtaisia juttuja, koska varsinainen Kieleke ilmestyi niin harvoin. Vuoden 1996 huhtikuun Kielekkeessä pohditaan jo varsinaisen Kielekkeen
julkaisemista kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Kielekkeen kuvitus muuttuu 1990-luvun aikana huomattavasti: ensimmäisessä Kielekkeessä on vielä paljon käsin piirrettyjä kuvia, mutta 90-luvun lopun Kielekkeissä on jo pääasiassa valokuvia. 90-luvun lopulla myös lehden koko muuttui A4-kokoisesta pienemmäksi.

Kieleke 2000- ja 2010-luvuilla

2000-luvun alun Kieleke heijasteli aikaansa. Nykyvinkkelistä sympaattisena poimintana voisi mainita jutun, joka opastaa humanistin sähköpostin mutkikkaaseen maailmaan. Lehtien rakenne oli hyvin samanlainen kuin nykyäänkin. Tutut henkilökunnan haastattelut, asiapitoiset jutut, runot, hupailut ja arvostelut olivat Kielekkeiden takuutavaraa. Mukaan mahtui myös kunnianhimoisia projekteja, kuten vappunumeron keskiaukeaman lystikäs lautapeli ”Heilanmetsästys 2003”.

Voidaan ajatella, että 2000-luvun Kieleke on painetun Kielekkeen kehityksen huipentuma. Nykyisin enimmäkseen sähköisenä ilmestyvän lehden on paljon helpompi astua edeltäjiensä tahtiin paperipukua kaivatessaan kuin ryhtyä keksimään pyörää uudelleen. Kielekkeen siirtyminen sähköiselle julkaisualustalle vuonna 2011 aiheuttikin päänvaivaa silloisille päätoimittajille. Näiden sisäinen kirjaihminen oli hieman epäileväinen, vaikka toisaalta toiveikas formaatin muutoksen edessä. ”Tämä ei siis ole loppu, vaan uusi ja upea alku”, kiteyttivät päätoimittajat ajatuksensa. Kieleke tosiaan voi verkossa pulskasti kuin pyynnissään onnistunut hämähäkki. Olivatpa he kaukaa viisaita!

Mira Modinos, Irene Lindell ja Atte Huhtala

Kuva: Mira Modinos