Heräät krapulassa. Maailma on hapan ja olo ruma. Facebookin eiliseen juhlastatukseen olisi hyvä jotain turahtaa. Onneksi tilanteen voi kuitata täydellisellä kuvalla. Siinä on täytetty peuran takapuoli, johon askarreltu naama toljottelee sängyn pohjalta, sekä teksti ”en voi hyvin”. Meemi jatkaa siitä, mihin sanasi loppuvat.

Meemi-käsitteellä on alun perin tarkoitettu kulttuurigeeniä. Tässä merkityksessään meemit, kuten käyttäytymismallit, muoti tai uskonto, vertautuvat biologisiin geeneihin tavassaan levitä yksilöltä toiselle. Sana on ahkerassa käytössä, mutta nykyään sillä viitataan lähinnä internetissä voimakkaasti leviäviin, useimmiten humoristisiin ja kuvallisiin ilmiöihin.

Meemin mutkikas anatomia

Meemeihin tutustuneelle tulee mieleen niin kutsutut kuvamakrot, joissa keskellä on ihmisen, eläimen tai muun olion kuva ja ylä- sekä alalaitaa kulkee teksti. Kuvamakrot ovat tunnetuimpia meemimuotoja. Niillä voi kertoa vitsinomaisen kaskun esimerkiksi jostain ihmisryhmästä tai pyrkiä paljastamaan arkipäiväisiä tapoja, joista emme yleensä puhu. Kuvamakroja käytetään myös verkkoyhteisöissä reaktioina muiden käyttäjien kommentteihin.

Spurdo Spärde on dadaa.

Mikä tahansa paljon jaettu ja katsottu sisältö ei ole meemi. Lähes aina meemin kuuluu olla hauska edes jonkin käyttäjäkunnan osan mielestä. Hauska kissavideo ei kuitenkaan ole meemi. Toisto ja variaatio ratkaisee, mistä sisällöstä loppujen lopuksi on meemiksi. Hauskasta kissavideosta tulee meemi, jos se sellaisenaan kelpaa reaktioksi ja sitä ryhdytään näin käyttämään. Kissavideosta voidaan myös leikata GIF-animaatioita tai sen ääntä ja kuvaa voidaan muokata. Jos lopputulos on riittävän humoristinen ja uudelleen käytettävissä, voi siitä tulla meemi. Kun tämä kuvitteellinen kissameemi on kiertänyt aikansa, liika toisto lakkaa huvittamasta. Silloin alkuperäistä muuntelemalla meemi pääse vielä hetkeksi jatkamaan matkaansa. Meemi-käsite nielaisee sisälleen paljon muutakin. Monille on tuttu videomuotoinen meemi, jossa Diktaattori-elokuvasta napatussa pätkässä Hitler laitetaan kuulemaan milloin mistäkin. Esimerkiksi Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaali on tehnyt mainoksensa tähän meemiin pohjaten. Pelkkä tekstuaalinen hokemakin voi olla meemi. Suositulla Yhdysvaltalaisella Imgur-kuvanjakosivustolla nousee toisinaan pinnalle tavalla tai toisella suomalainen kuva. Silloin tapahtumaa tervehditään kommenttiosiossa suomalaisten seuraajien puolelta pienin variaatioin seuraavasti: ”Suomi mainittu, torilla tavataan!”

Periaatteessa kukaan ei omista meemejä. Meemien idea on kiertää vapaassa käytössä ja mielellään levitä mahdollisimman laajalle. Keksijäkin jää usein anonyymiksi taiteilijaksi. Näkyvän ilmiön luojaksi pääseminen houkuttelee kuitenkin siihen malliin, että meemejä yritetään ehdoin tahdoin tehdä. Harva väkisin synnytetty meemi jää elämään. Oikea ajoitus ja paikka ratkaisevat, mutta myös sattumalla on osuutta asiaan.

Räävitöntä dadaismia

Meemikuvia ja -videoita napataan esimerkiksi tv-ohjelmista, elokuvista, medialta ja lisäksi niitä piirretään itse. Verkossa kiertää kansainvälisesti suosittuja kuvamakroja, joihin voi kirjoittaa omat tekstinsä. Suomalaisetkin lainaavat näitä, mutta usein meemikuviksi päätyy kansallisesti tuttuja kasvoja. Esimerkiksi Spede Pasanen, Madventuresin Riku Rantala, virtuaalipoliisi Fobba ja Päivi Räsänen ovat päässeet tunteiden tulkeiksi meemimuodossa. Lisäksi Paintilla suditut kökkötoisinnot jo olemassa olevista meemeistä ja muista kuvista ovat meillä keskimääräistä suositumpi meemikuvien tuottotapa.

Meillä meemit eivät ole vielä koko kansan omaisuutta, joten huumori on roisia ja pääosin nuorehkon käyttäjäkuntansa makuun. Teemoista päihteiden käyttö on ylikorostuneessa asemassa, ja kiroilun osuus sanastosta on arkipäivän keskiarvoa suurempi. Meemien luojien nuoresta iästä johtunee sekin, että lastenohjelmat ovat erittäin suosittuja meemipohjia: kuvat ovat vielä tuoreessa muistissa, mutta nyt ne on aika kaataa. Aikuisten maailman ja lastenohjelmien yhdistäminen onkin ehtymätön lähde. Hemuli on kiinnostunut kielletyistä aineista, Nalle Puh varastaa kaljaa. Vaikka kansainvälisissä meemeissäkin hyödynnetään lapsuuden tv-kuvastoa paljon, näyttää suomalaisessa meemikentässä lastenohjelmien pohjalta nousevien kuvien määrä jopa korostuvan.

Kasvattaja joutuu kaikenlaisiin tilanteisiin.

Aku Ankka -sarjakuvien erityissuosio heijastuu suomalaisiin meemeihin. Paska Ankka -sarjakuvat levisivät verkossa jo vähintään 10 vuotta sitten. Ne eivät olleet vielä memeettistä tavaraa mutta alkusoittona Suomen tulevalle Aku-meemien myriadille. Kiva tietää näin kolmelta aamuyöstä -meemi kierteli aikansa ja ylsi jopa sosiaalisen median käyttäjille asti. Siinä yksi ankanpojista herättää Aku-sedän kertoakseen jotain keskellä yötä. Tämä repliikki on meemin varioiva osa. ”Kiva tietää näin kolmelta aamuyöstä” on Aku-sedän vastaus jokaiseen hätään. Nautin tästä -meemissä Aku Ankka lepää raukeana nojatuolissa meemin nimikkoteksti yläpuolellaan. Suosio perustuu käyttöpotentiaaliin reaktiokuvana. Kansainvälisesti tunnetuin meemimmekin pohjautuu Aku Ankkaan. Dolan on Akun epäsovinnainen toisinto. Meemin luonteeseen kuuluu surkealla englannin oikeinkirjoituksella käydyt keskustelut, joissa varsin usein pilkataan Hessun eli tässä meemissä Goobyn typeryyttä. Vaikka Kuvalauta-foorumilta ponnahtaneen ja alun perin suomenkielisen meemin myöhemmät vaiheet ovat jokseenkin irtautuneet alkuperästään, on taustalla kuitenkin suomalainen artisti. Suomalaisiin meemeihin kuuluva Paint-tyyli voidaan myös jäljittää vielä Dolanin nykyinkarnaatioissakin.

Samaa Paint-tyyliä edustaa suomalaisten kesken verraten tuttu Spurdo Spärde -meemi. Se on kotoperäinen toisinto Pedobear-meemistä. Alun perin Spurdo Spärde -meemissä ilveiltiin Kuvalauta-foorumin uusille tulokkaille, jotka eivät olleet vielä hioutuneet meemien käytön tilannetajussa. Ehkä villeimmillään Spurdo Spärde on Youtube-videoilla esiintyessään. Näissä Googlen kääntäjäohjelman monotoninen naisääni lukee vierasperäisillä kirjaimilla muunneltua suomea sekä hymiöitä.

Dolanin ja Spurdon seikkailut ovat hyvän maun lisäksi arkilogiikan tavoittamattomissa. Ne ovat esimerkkejä dadaistisista meemeistä, joiden tuottamisessa Suomi on kunnostautunut. Suomalaiset reaktiokuvatkin tuntuvat pakenevan järkeä. Lakonisen tekstin ja vähäeleisen kuvan yhdistelmät tuottavat absurdin vaikutelman, joka kansainvälisestä valtavirrasta puuttuu.

Koko kansan sisäpiirivitsi

Tonni setelit ei paljon liikuttele.

Perustapauksessa meemi syntyy foorumilla ja leviää kuvanjakopalveluissa. Esimerkiksi suomalaisista meemeistä useat ovat peräisin edesmenneeltä Kuvalauta-foorumilta sekä sen seuraajalta Ylilaudalta. Sisäpiirivitseinä syntyneet meemit karkaavat kuitenkin yhä useammin sosiaalisen median käyttäjien haltuun. Silloin aiheet ovat yleisinhimillisiä: Oispa kaljaa -meemin oluesta haaveileva koira on suurenkin yleisön helppo ottaa haltuun. Tonnin seteli -reaktiomeemin ikivihreä kuva Heikki Silvennoisen valahtaneesta ilmeestä sopii kommentiksi moneen.

Fennistiä ilahduttanee, että suomalaisten meemit ovat useimmiten suomenkielisiä. Kansainvälisiäkin meemikuvia lainaavatkin kirjoittavat usein suomeksi. Alkuperäisesti englanninkielisiä meemilausahduksia on käännetty kirjaimellisesti vitsikkään vaikutelman luomiseksi. Esimerkiksi englannin ”deal with it” on meemisuomeksi ”tee sopimus sen kanssa” ja ”seal of approval” kääntyy muotoon ”hyväksyntähylje”. Jos meemin laatijan kielivalinta on englanti, yleensä tekstit kirjoitetaan kieliopillisesti ja kirjoitusasullisesti tahallisesti runneltuun muotoon.

Kielen lisäksi juuri absurdismi kaventaa suomalaisten meemien markkinoita ulkomailla. Dolanin ollessa suosituimmillaan tämän meemiseikkailut herättivät kansainvälisessä yleisössä ärtymystä. Dolan-meemin näennäinen järjettömyys oli syynä ristiriitaiseen vastaanottoon. Suomalaisten meemien hämärä laatu selittyy osin sillä, että ne ovat vielä enimmäkseen foorumien omaisuutta. Aika usein kuitenkin suomalainen meemihuumorintaju ylipäätään sietää hämmentymistä.

Meemeillä on luonnollinen elinkierto. Useat kuolevat lyhytikäisinä, ja kone myllää jatkuvasti uutta. Tässä mainituista meemeistäkin useimmat tuoksuvat jo vahvasti internethistorialta. Vielä ne Kummelin jutut kuitenkin naurattavat siihen malliin, että niitä meemeiksi päätyy. Jos ennen internetaikaa olisi ollut meemejä, niin kyllä Kummeli-hokemat olisivat täyttäneet kriteerit. Ja kukapa niitä Kummeleitakaan muu ymmärtäisi kuin suomalainen.

Jenni Halmetoja

Kuvat: Meemi-info, Creative Commons License