Syyskuussa astelin aineopintojen S2-vuorovaikutuskurssille lähes täysin noviisina. Vaikka lukiossa ystävystyin useiden vaihto-oppilaiden kanssa ja sain seurata, miten nopeasti he vuodessa oppivat suomen kielen, oli minun kokemuspohjani ulkomaalaisten suomenoppijoiden kanssa melko laiha. Hetken aikaa peloissani ehdin jopa pähkäillä, että työnnetäänkö minut kurssilla luokan eteen paasaamaan kielioppisääntöjä. Ei, sillä kyse on vuorovaikutustaitojen kehittämisestä.

Kurssilla on vain muutama tunti kontaktiopetusta, mutta sitäkin enemmän käytännön harjoituksia. Jokainen kurssilainen saa itselleen ei-suomenkielisen työparin, jonka kanssa harjoitellaan suomen puhumista. Tapaamisajat voi sopia vapaasti oman parinsa kanssa ja keskusteltavat aiheet voi valita parin omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Ensimmäinen tapaaminen jännitti hieman, eikä mennyt täysin nappiin. En ollut nimittäin tullut ajatelleeksi, miten vaikea on selittää asioita, jotka ovat itselle osa niin arkipäiväistä ja huomaamatonta kielenkäyttöä. Milloin sinä esimerkiksi käyt kaupassa ja milloin sinä menet kauppaan?

Muutaman luennon sekä työparin kanssa toimimisen lisäksi on osallistuttava suomen  kielen klinikan tunneille. Apuopettajana sinun ei tarvitse valmistella oppituntia, mutta hyvä kielitaju on syytä ottaa mukaan, sillä opettaja saattaa kysyä sinulta esimerkiksi mikä sävyero on sanoilla paras ja parhain. Kielioppitunneilla käydään läpi kielioppia ja kirjoitusklinikalla harjoitellaan kirjoittamista, jolloin apuopettajana tehtäväsi on auttaa oppilaita kirjoitusasioissa.

Kurssin kohokohtia olivat kenties kielenkäytön tunnit. Näille tunneille olimme saaneet joitain ennakkotehtäviä. Yksi tehtävistä oli valmistautua selittämään jonkin välimerkin käyttöä pienessä kahden kolmen henkilön ryhmässä. Opettamiseen oli varattu aikaa vain vartti, jonka jälkeen oppilaat esimerkkien kera esittelivät välimerkin käytön koko luokalle. Yllätyin, miten hyvin kaikki oppilaat onnistuivat tehtävässään, sillä perehtyessäni sulkeiden käyttöön olin lähes äimän käkenä – miten niinkin tutusta välimerkistä löytyy useita käyttötarkoituksia, joita ei ole tullut miettineeksikään?

Kurssilla kirjoitetaan myös raportti sekä pieni kirjallinen kotitehtävä, joissa alan kirjallisuudesta on hyötyä. Vaikka kurssi saattaa vaikuttaa työläältä, on huomautettava, että tapaamisia työparin kanssa ei tarvitse kiirehtiä yhden eikä edes kahden periodin aikana, jos aikataulu ei anna myöten. Kun työskentelee parinsa kanssa pidemmällä aikavälillä, on työn tulos eli kielitaidon kehitys huomattavampaa. Ja mikä tärkeintä, kurssilla on ollut hauskaa ja oppilaiden iloisuus ja innokkuus on helposti tarttuvaa! Jokaiselta tunnilta ja tapaamiselta on voinut poistua hymy huulilla milloin minkäkin kielikömmähdyksen tai hauskan sutkautuksen ansiosta.

Janne Kuja-Lipasti