Ei oo lunta, ei oo pakkasta. Ei oo joulumieltä. Lapsena sentään oli vielä jouluna lunta. Ja lumilinnoja. Ja paksuja toppavaatteita. Suklaakalenterien suklaatkaan eivät maistu enää samalta kuin ennen. Ahdistaa.
Jouluun liittyi aina se vähintään 365 päivän odotusaika, joka palkittiin valtavalla kasalla kiiltäviin lahjapapereihin käärittyjä paketteja. Joulupukkia minä tosin tapasin harvoin, sillä se nilkki kävi meillä jakamassa lahjat aina juuri silloin, kun olimme poissa. Yleensä jos joulupukkia ei näkynyt meillä vielä kahdeksaan mennessä, turhauduimme ja tapasimme käydä autoilemassa kaupungilla, josko joulupukista ja häneen reestään saisi näköhavaintoa.
Kun myöhemmässä iässä käsitys koko joulupukki-instituutiosta rapisi, on joululahjojen ostaminen tuntunut turhauttavalta. Onneksi Alkosta on löytynyt yleispätevä ratkaisu – viskiä isälle, viskiä äidille, viskiä veljelle, viskiä isovanhemmille. Siinä on semmoinen määrä viskiä, että todennäköisyys päästä osingoille muidenkin viskeistä on suuri. Eivät he edes tykkää viskistä.
Jouluruoka on pahaa ja aiheuttaa ähkyä. Suklaakonvehditkaan eivät auta ähkyyn, sen olen todennut. Juuri kun edellisjoulun ähkystä on toipunut, on jo uuden jouluähkyyntymisen aika. Jouluruokien hamstraaminen on muuten työlästä. Kinkku, laatikot, sillit sun muut. Konvehdit, glögit ja joululahjat. Ei se oikeastaan ole työlästä, mutta auta armias sitä perhetragediaa, kun jouluaattoillallisella huomataan, että joku on ostanut joulupöytään graavilohta savulohen sijaan. Perheen vuosikausia kestänyt traditio syödä jouluna nimenomaan savulohta on pilalla. Siinä lentää muutama ärräpää siinä määrin missä myös muutama Arabian lautanenkin.
Mikä pakottava tarve ihmisillä on jouluna lähetellä joulukortteja? Ovatko ihmiset niin tyhmiä, etteivät osaa kalenteria itse lukea? Ja jos naapurin Lissu ja työpaikan Pertsa, joille en ikinä edes juttele, ovat lähettäneet minulle joulukortin, täytyykö minun muistaa heitä takaisin? Haenko heille jouluaattoruuhkassa kaupan nuhjuisimmat joulukortit, jotka käyn vielä hämärän hiipiessä tiputtamassa postilaatikosta?
Joululaulut, onko niistä edes pakko avautua? No ainakin sen verran, että mikä ihme raskaamman musiikin esittäjien päässä on oikein naksahtanut (varmaan liika viski)? Aikuiset HEWY MEDAL -miehet julkaisevat albumikaupalla jouluheviankeliumia, jota on julkaistu muun muassa nimellä RASKASTA JOULUA. Vielä varmaan seuraa RASKAAN JOULUN PALUU, KULTSI, TEIN JOULUSTA RASKAAN ja ENTISTÄ RASKAAMPAA JOULUA VOL 2. No kyllä se joulu nyt saa**** on muutenkin jo raskasta aikaa ilman monotonisia särökitaravalleja, aivotonta ja dynamiikatonta tuplabasaripoljentoa sekä kastroitujen miesten falsettikiljuntaa, jota näin joulun kunniaksi voisi verrannollistaa ääneen, joka tulee kun yrittää tappaa sikaa.