Kantalaiset suunnittelivat Osma-julisteen.

Osma-viikonloppu eli suomen kielen ainejärjestöjen puolivuosittainen 
kokoontuminen järjestettiin tänä syksynä Joensuussa. Osmaan osallistuvat kuuden
 eri yliopistokaupungin suomen kielen ainejärjestöt, joista jokainen on
 vuorollaan vastuussa Osma-viikonlopun järjestämisestä kanssafennisteille. Tänä syksynä Kanta oli mukana kymmenen jäsenen vahvuisena Joensuun Täky ry:n
 meille juonimissa Osma-riennoissa.

Matkaan lähdettiin perjantaina kahden
 auton voimin. Kokoonnuimme puoliltapäivin Assarin ullakon edustalla, mutta
 erinäisten sählinkien jälkeen pääsimme Turun rajojen ulkopuolelle vasta kello
 yksi. Matka sujui kuitenkin mukavaa tahtia. Ensimmäinen ja ainoa etukäteen 
sovittu yhteinen taukomme oli Tampereella, jossa söimme ja lisäsimme autoon
pissapoikaa, joka kyllä tuli matkalla tarpeeseen. Taukoilimme myöhemmin myös
Muuramessa, jossa satoi lunta, sekä Varkaudessa, joka tuntui jo lähes voitolta,
 vaikka matkaa oli vielä kolmannes jäljellä. Kumpikin auto piti tauot samaan
 aikaan samoilla huoltoasemilla, mikä riemastutti matkaajia kovasti, koska ei
 ollut ennalta suunniteltua.

Yhdeksän tuntia, 560 kilometriä ja yhtä
 metsätietä myöhemmin olimme iloissamme mutta väsyneinä perillä Joensuussa.
 Meidät toivotettiin tervetulleeksi yliopistolla järjestettyihin illanistujaisiin 
äänekkäin Turku! Turku! -huudoin. Tutustuimme muualta Suomesta paikalle
saapuneisiin suomen opiskelijoihin ja saimme täkyläisten leipomaa pitsaa
 syödäksemme ennen jatkoille Palaver-ravintolaan siirtymistä. Palaverista
 jatkoimme tahoillemme täkyläisten majoittajiemme luokse.

Lauantai-aamun
 ensimmäisenä ohjelmana oli maittava lounas yliopistolla sijaitsevassa
opiskelijaravintolassa, minkä jälkeen Osma ry ja Osman hallitus kokoustivat. Kun
kokoukset oli saatu pois alta, kokoontuivat melkolailla juntisti muun muassa
 mäyräkoiran kuoriin ja huumoripaitoihin sonnustautuneet elämänkoulu-fennistit 
yliopiston pihamaalle leikkimään klassista ponileikkiä, joka toimi lämmittelynä
 rastikierroksen muotoiselle Osma-turnaukselle. Vastustuksesta huolimatta 
ponileikki oli erittäin tarpeellinen lähes kymmenen asteen raikkahassa 
pakkassäässä.

Hyisestä säästä huolimatta rastikierros oli hilpeä ja 
Kannan edustusjoukkueen mieli korkealla. Olimme aloittaneet turnajaisjuontemme 
suunnittelun jo hyvissä ajoin, mutta salaiseksi aseeksemme muodostui
 automatkalla uudelleensanoitettu Popedan Ukkometso, jota hoilasimme joka
 rastilla keuhkojen täydeltä. Kovalla innolla esitimme myös jo perinteiseksi
 muodostunutta norppatanssia, mikä takasi perusteellisen tutustumisen 
joensuulaiseen maanpintaan ja baarien 
lattiakuviointeihin.

Lounais-Suomesta, Aurajoen suulta Joensuuhun Kanta matkustaa.

Nyt Osma odottaa housut voinet kadottaa, pidä Agricola mielessäs!

Hei tarjoilija laske mulle kolpakko, halvin hanajuoma niin kuin ennenkin.

Mul on ahnas jano taas ja niukka lompakko viime rahoilla siis osmaamaan!

Suomen niemellä, suomen kielellä Kanta huutaa lailla perkeleen!

Kun Kanta norppaa tanssii, niin kaikki vaipuu transsiin.

Kaljaa koneeseen ja osmaamaan!

Rastikierros sijoittui Joensuun keskustan
 puistoihin ja baareihin, joiden välillä suunnistimme kartan ja virvokkeiden
 avustamana. Rasteilla muun muassa selitimme uusiksi itäsuomalaisia paikannimiä, 
improilimme, selvitimme kielioppianagrammeja, näyttelimme Kalevalan,
 tukkihumalluimme ja juoksimme ympäri paikallista Vapaudenpatsasta.

Iloiset voittajat turnauksen jälkeen.

Kaikkemme rasteilla antaneena valesimme viimeisen rastinorppailun 
jälkeen takaisin yliopistolle valmistautumaan illan Elämämkoulu-teemaisiin 
sitseihin. Moni osallistuja oli nähnyt paljon vaivaa pukeutuakseen teeman 
mukaisesti, ja yliopiston aulassa sitsien alkua odotti melkoinen valikoima oman 
elämänsä syystäkin ylpeitä sankarijuntteja. Seuraavat tunnit laulu raikasi ja
 rangaistuksia sateli, teemaan sopivan juntisti tietenkin. Tauoilla Kanta 
kasaantui tehokkaasti, kirjaimellisesti, ja nimettömien turkulaisfennistien
vetovoima sai monet muutkin ottamaan lattiakosketusta.

Sitsien viimeisellä kolmanneksella paljastettiin aiemmin päivällä kisatun
 Osma-turnauksen voittaja ja pääpöytä julisti voittajaksi Kannan. Kymmenen hengen 
joukkueestamme lähti suurempi ääni kuin koko lähes satapäisestä sitsikansasta 
hetkeä aiemmin, ja tanssimme riemuissamme lippu heiluen tuoleilla ja ympäri
 juhlatilaa. Kukaan ei muista, milloin Turku olisi viimeksi voittanut, joten
 pokaali toivotettiin tervetulleeksi kotiin suurella rakkaudella ja
voitonriemulla.

Sitsien päätyttyä jatkoimme juhlaa vielä tovin ulkona
 muiden fennistien kanssa laulaen ja jutellen. Kannan edustus suuntasi pitserian
 kautta jatkopaikka Piimälinnaan. Valitettavasti pilkku oli kuitenkin jo liian 
lähellä tässä hilpeästi nimetyssä ravintolassa, ja matka jatkui Kerubiin, jonne
 osa osmaajista oli lähtenyt jatkoille jo suoraan sitseiltä.

Sunnuntaina ohjelmassa oli enää brunssi Surakan baarissa. Kun olimme syöneet ja hyvästelleet muut osmaajat, oli aika kirjoittaa navigaattorin osoitteeksi Turku. Paluumatkan olot olivat väsyneet mutta syystä onnelliset, ja matkakin taittui edellistä
joutuisammin. Matkaeväät vaihtelivat irtokarkeista piimään ja mehujäähän.
 Turussa Osma-pokaali piipahti vielä lyhyellä visiitillä Proffan kellarissa, 
kunnes väsymys vei voiton viimeisistäkin turkulaisosmaajista.

Anni Kirkkala

Missä on Magyar? Täällähän se!