Vaikka ryhmämme voitti kastajaiset, saimme rangaistukseksi liian hyvästä suoriutumisesta kirjoittaa ainejärjestön lehteen fuksivuoden aloituksesta. Opintojen alkamisesta on kulunut nyt vähän päälle kuukausi ja paljon on ehtinyt tapahtua.
Lukuvuotemme lähti reippaasti käyntiin tuutorien avustuksella. Tuutorit olivat mukavia ja helposti lähestyttäviä. Ilman heidän korvaamatonta apuaan olisimme olleet aivan hukassa.
Tuutorit ovat houkutelleet meidät mukaan moneen tapahtumaan. Kannan monipuolisiin tapahtumiin on ollut helppo tulla, ja fuksipassi on motivoinut saapumaan paikalle. Yhteisen ajanvieton myötä olemme tutustuneet muihin fukseihin. Murre-eroista huolimatta meistä on tullut hyvä porukka.
Fuksien keskuudessa vallitsee hyvä meininki. Voimme kysellä toisiltamme neuvoa ja vaihtaa muistiinpanoja, jos luennot ovat sattuneet päällekkäin.
Opintojen aloitus uudessa kaupungissa voi olla rankkaa. Kaikki on uutta. Missä on ruokala, missä luentosali? Informaatiotulva on ollut valtava, mutta onneksi olemme kaikki innokkaita auttamaan toisiamme. Turku on kaunis kaupunki. Sitä hallitsee Tuomiokirkko ja sen korkea torni, joka toimii sekä oivana maamerkkinä että kellona, jota vilkaista ennen kun rientää Fennicumiin luennolle. (Toim. huom. Toivottasti fuksit ovat huomanneet, että Tuomiokirkon kello näyttää vain tunteja, ei minuutteja.)
Kastajaiset myrskyisässä säässä käyntiin potkaistiin
ja tyynyliinaan Team Puput kirjattiin.
Ihan vain herneiden vuoksi
meidän ryhmä rastilta toiselle juoksi.
Alussa Leijonakuningasta oivasti näyteltiin,
sitten jo ylistyslaulua tuutoreille lauleltiin.
Suomalais-ugrilaisia kieliäkin valtavasti tunnettiin
ja haalarimerkit siitä palkinnoksi ansaittiin.
Matkalla rastille koordinaatit hukkasimme
ja vanhoja kantalaisia harhateiltä bongasimme.
Oli mahtava seikkailla pimenevässä Turussa,
kun Siwan myyjän kanssa oltiin samassa kuvassa.
Vaikka tuutoreita lahjottiin voiton kiilto silmissä,
kaikki ei mennyt kuin menestysfilmissä.
Se oli kuitenkin hyvä heitto,
että lahjaksi tuli hernekeitto.
Meidän tuutorit, miehet ja naiset,
järjestivät meille oivat kastajaiset.
Kastajaispalkinnot kun saatiin käteen,
lähdettiin oitis yliopistonmäkeen.
Siellä vala fennistin vannottiin
polvistuen tiedon portaiden graniittiin.
Vala sai snapsilla kruunauksen,
ja mielessämme koimme tuumauksen:
”Olen fennisti oikeutettu,
luonnontieteiden piirissäkin arvostettu!”
Niin tuli meistä fennistejä,
yliopisto-opiskelijoita yleviä.
Uudesta tittelistä nauttien
lähdimme Apinaan suunnaten.
Suurella joukolla tanssilattian valtasimme
ja jenkkityylillä tanssimme kera kaltaistemme.
Loppuilta oli järkeä vailla,
kun seilattiin hämärän rajamailla.