Karhu saapuu luennolle
Hiukset laskee ohimolle
Taidan salpautua himosta!
Pelkästään jo tuosta piposta
Karhun päässä; sekoan
Ja pian penkin alle lakoan
Hartioitasi kiristää paita
Kohta tarvitaan häkki ja aita
Etten ryntää, hyökkää Karhun kimppuun
Kuten sika herkkulimppuun
Kiikaroin takaa koko tunnin
Niska on uljas kuin sotilashunnin
Pidän kiinni tuolin alta
Minimissä on minun valta
En näe häntä muualla kuin täällä
En koskaan sängyssä, vartaloni päällä

Hai lipuu ohitseni jälleen
En ihan kaadu täysrähmälleen
Käytävän kasvia harpon päin
Miksi vaikutat minuun näin!
Valkoiset hampaat välähtää
Mielikuva päähäni pälkähtää:
Saat purra pikkusormea, kättä
Kaulakin menköön, vääjäämättä
Tuollainen kuningas hallitsee merta
Etkö voisi jo haluta minunkin verta?
Olisin oiva ilta- ja aamupala
Mutta eihän tuollainen Haikala
Huomaa koko meikämuijaa
Katsot vain sitä bimbonuijaa
Joka ui minua nopeammin
Silkkinä liikkuu sulavammin

Ah, eläintarhan vetonaulat
Valaisevat yliopiston aulat
Mutta kummasti kai päädyn aina
Tanssilattialla lauantaina
Ulvomaan vain Lahnojen kanssa
Possujakin on reivaamassa
Joten hyvästi pedot, ajattelen teitä
Ravintoketjun ylimpiä epeleitä.

Riikka Sandberg