Taas yksi vuosi lähenee loppuaan. Kuten tavallista, aika tuntuu kuluneen kuin huomaamatta. Muistan itse vasta palanneeni kesälomalta takaisin opiskelujen pariin. Seuraavassa hetkessä maahan satoikin jo lunta ja kalenterin yläkulmassa luki joulukuu. Samalla sähköpostini saapuneet-kansioon kilahti viesti. Puheenjohtajan palstani oli taas myöhässä.

Viime aikoina olen yhä useammin huomannut vain unohtaneeni jonkin asian hoitamisen. Aika on kulunut välillä turhankin kiireisesti. Kalenterin pitämisen ajan tasalla luovutin jo alkusyksystä siinä vaiheessa, kun samalla hetkellä olisi pitänyt olla neljässä eri paikassa. Joinakin päivinä ei aikaa tuntunut riittävän edes syömiseen tai nukkumiseen. Useimpina päivinä olenkin juossut kalenterin väliin rytättyjen muistilappujen ja jääkaapista kootun eväslajitelman kanssa yliopistolta opetusharjoitteluun ja harjoittelutunneilta töihin.

Syyslukukausi on varmasti ollut monella muullakin hektinen. Syksyn aikana on suoritettu perusopintojen ensimmäisiä kursseja, aloitettu uusia sivuaineita, kirjoitettu kandidaatintutkielmia ja tuskailtu graduseminaareissa. Vaikka jokunen tentti jäikin vielä ehkä odottamaan kevätlukukautta, on paljon tullut epäilemättä myös tehdyksi.

Vuoden lähetessä loppuaan mieli muuttuu kuitenkin väkisinkin mietteliääksi. Kun kaikki viimeiset aikarajat  on ohitettu,  alkaa pohtia, mitä sitä saikaan lopulta aikaiseksi. Saavuttiko vuoden aikana mitään? Kehittyikö missään ja tekikö mitään uutta? Tuliko edes pakolliset opintopisteet suoritetuiksi?

Joululoman alkaessa kehotan kaikkia unohtamaan hetkeksi edelliset kysymykset ja keskittymään hyvällä omalla tunnolla muihin mukavimpiin asioihin. Vuoden päätyttyä voisi ennemmin miettiä, mitkä asiat jäivät vuodesta tärkeimpinä mieleen ja mitä kaikkea hyvää vuoden aikana tapahtui. Menneiden murehtimisen sijaan kannattaa suunnata katse tulevaisuuteen ja pysähtyä toviksi nykyhetkeen.

Omalta osaltani kuluvan vuoden loppuminen tuntuu poikkeuksellisen erilaiselta siksi, että samalla loppuu myös vuoteni yhdistyksen puheenjohtajana. Kuluneen vuoden päätteeksi tuntuu vaikealta summata hallituskauden tapahtumia yhdelle palstalle. Tuskin tapahtumien uudelleen läpikäyminen on edes tarpeen, enkä siksi aiokaan sitä yrittää.

Moni on kysynyt tuntuuko oloni haikealta kaikkien hallitusvuosien päätteeksi. Mieleni ei kuitenkaan ole haikea, vaan lähinnä iloinen ja huojentunut. Kulunut vuosi on sujunut hyvin ja ollut mitä mainioin. Seuraavina vuosina aion suunnata tarmokkuuteni kuitenkin toisaalle ja tehdä kaikkia niitä asioita, jotka ovat viime aikoina jääneet kiireen vuoksi tekemättä.

Haikeus ei pääse valtaamaan mieltäni myöskään sen takia, että  tiedän vuonna 2013 Kannan toiminnasta vastaavan hallituksen puheenjohtajineen ja muine toimijoineen olevan mahtava. Minkäänlaisia ohjeistuksia en aio uusille hallituslaisille antaa, sillä tiedän myös, etteivät he niitä tarvitse. He tulevat pitämään huolta Kannasta vähintään yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Siitä olen aivan varma!

Viimeisen puheenjohtajan palstani lopuksi haluankin vain kiittää kaikkia, niin jäsenistöä, oppiaineen henkilökuntaa kuin muita yhteistyötahojakin, kuluneesta vuodesta. Erityisen suuren kiitoksen haluan osoittaa vuoden 2012 hallituslaisille. Olette kaikki olleet korvaamattomia, ja ilman teitä vuoteni olisi ollut huomattavasti värittömämpi.

Kiireetöntä joulua sekä hauskaa vuodenvaihdetta kaikille!

Matilda Herjanto