Elämän isoa halia ei kaikille jaeta joulunakaan. Siitähän voi vaikka laulun tekaista. (Kuva: Wikimedia commons)

Päiväkodeissa harjoitellaan parhaillaan hiipimään soihtujen sammuttua ja nostelemaan etusormia tip-tapin tahtiin. Joululauluissa luetellaan kaikki iloiset asiat, on rekiajeluita ja kuusen ympärillä karkelointia sekä seimessä nukkuva vastasyntynyt.  Jouluaattona matkalla mummolaan radiosta alkaa soida Sylvian joululaulu tai Varpunen jouluaamuna, eikä joulu enää tunnukaan olevaa pelkkää helinää, helskettä pienten tiukujen. Molempien laulujen murheelliset sanat ovat Topeliuksen, joka on runoillut niin koti-ikävästä kuin poisnukkuneesta lapsestaan.

Surullisimpia joululauluja kuunnellessa muistaa, että elämän synkkiä puolia ei pääse pakoon, vaikka puurokattilat kuinka höyryäisivät. Hautuumaat on valaistu lukemattomin hautakynttilöin ja jouluvalot koristavat ikkunoita ja parvekkeita, mutta ne eivät pelasta vuoden lyhimpiä, pilvisiä päiviä, jotka moni viettää yksin. Suuret odotukset kääntävät joulun toisen puolen esiin, sen mustan joulun, josta puuttuu niin hanget, korkeat nietokset kuin myös joulua viettämään saapuneet ystävät.

Kirkkomaalle ja adventtisohjoon

Pakkohan se on myöntää, Juice Leskisen Sika on kappale erittäin harkitusta murhasta. (Kuva: Ilkka Numminen)

Silloinkin, kun tanssahdellaan tonttu-ukkojen kanssa, muistetaan arki, joka ainakin pohjoismaalaisittain on synkkää ja ikävää ja kaiken lisäksi kestää vain lyhyen hetken. Konsta Jylhän joululaulussa äidin haudalle kiiruhtava lapsonen tapaa Jeesuksen, joka lupaa viettää joulun yksinäisen lapsen kanssa. Yksin talviöinä värjöttelevistä lapsista tulee kuitenkin mieleen pieni tulitikkutyttö, joka ennen paleltumistaan näki myös kirkkauteen peittyvät surun laaksot ja maat.

Jouluna päivänsä päättää myös sika, joka päätyy joulupöydän kruunuksi, sinappihuntuiseksi joulukinkuksi. Juicen sialla on ollut herkut suussaan toukokuusta lähtien, ja joulun alla sika saa kuulan kalloonsa. Lasten laulaessa setä teurastaa sikaa ja ihmiset kadulla kyntävät sokkona adventtisohjoa. Päätä kääntämällä muiden hätä häipyy mielestä.

Ikävää, synkkää, kylmää ja pimeää

Leevi and the Leavings on joululauluissaan kertonut siitä suomalaisesta joulusta, jota pöytähopeiden kiillottamisen sijaan valmistellaan laittamalla kotiviini porisemaan. Joulurauhan julistukset on iltaan mennessä unohdettu monessa kodissa, mutta läsnä on myös muistojen herkistämien mielten toive siitä, että vuosien tauon jälkeen joulupukki taas löytäisi paikalle.

M.A. Nummisella joulupukki saapuu eteiseen raavaana ja parrattomana ja kohottaa ison nyrkkinsä ja julistaa, että kaikille tulee turpaan, myös isälle ja äidille. Siinä joulupukissa on jotain sukulaissetämäistä: pukki kyselee puurojen, makkaroiden ja kinkunkantturoiden perään sekä kärttää itselleen glögiä ja viinapulloa. Setien lisäksi jouluntaikaa rikkovat lahjasäkkien varastajat ja rikkaiden perheiden täydellisten joulukotien tyhjentäjät, kuten Jarkko Martikaisen vorot, jotka hiippalakit silmillä varastavat keikka-auton kylmäaseman pihalta ja joulupukkeina kierrellessään painavat talon pohjapiirustuksia mieleen.

Soita siis sormia napsuttele, tontut tanssivat surullistenkin joululaulujen tahtiin.

Pauliina Laaksonen