Vuosi lähestyy loppuaan, samoin kauteni kopona. Välit oppiaineeseen ovat kunnossa joten kehaisen itseäni siitä, etten ainakaan suututtanut ketään. Hallituskumppaneilleni minun on annettava kiitokset jämäkästä meiningistä ja erityisesti työelämäseminaarin järjestämisestä. Niinkin hukassa kuin itsekin olen opiskelujeni suunnan kanssa, oli hienoa saada hieman osviittaa fennistien työllistymisestä. Hienoa oli nähdä myös niinkin viljavasti kuulijoita, eli kiitos myös sinulle, hyvä lukija.

Myönnän, että kopoilurintamalla tuli hieman laiskoteltua. Se kuitenkin johtuu siitä että oppiaineessamme ymmärretään opiskelijaa melko hyvin. Kuitenkin on tärkeää jatkaa vuosittaista palautteenkeruuta ja -keskustelua. Tämäkin minimaalinen edunvalvonta takaa vuoropuhelun jatkuvuuden ja täten oppiaineen kehittäminen pysyy opiskelijalle edullisella suunnalla.
Vuosi oli myös opettavainen. Paljon vatvottu rakenteellinen kehittäminen tuli tutuksi. Sähköisiä tenttejä ei vielä ole juurikaan, mutta eiköhän asia kehity siinä missä oppiaine. Juslenia revitään maan tasalle, eikä uudisrakennusta toistaiseksi ole näköpiirissä.
Yliopistoelämä kehittyy, ja opiskelija sekä opiskelijaliike siinä samalla. Akateeminen varttihan on nykyään ainoastaan jäänne vanhoilta ajoilta, jolloin kirkonkellonkellon lyödessä saattoi tietää, että vielä on se vartti aikaa ehtiä luennolle. Nykyään kursseja suoritetaan etänä ja vastuuopettajan naamaa käydään livenä vilkaisemassa ehkä kerran.

Ehkä kontaktiopetuksen väheneminen on hyvä, ehkä ei. Kanta ja kopon toimi ovat juuri sitä varten että me selvitämme tämän, eikä sinun pidä pelätä yhteydenottoa, sillä minä olen sitä mieltä, että yliopistojärjestelmän kehittämisen pitää lähteä opiskelijasta. Tietysti opiskelijat valmistuvat aikanaan työelämään, jonka (tai oikeastaan bisnesmaailman) vaatimukset nyttemmin ovat alkaneet vaikuttaa yhä enemmän myös itse yliopistolaitokseen. Kuitenkin opiskelija on se joka ensisijaisesti käyttää näitä palveluita, ja tuotti se kuinka monta työtöntä maisteria tahansa, minusta jokaisella on oikeus hakeutua juuri sille alallle kuin haluaa.

Tämän takia on tärkeää, että opiskelijan ääni kuullaan.
Ylipisto-opiskelussa on kuitenkin kyse myös vastuusta, ja suurin osa siitä lankeaa nimenomaan opiskelijan niskaan. Kun opiskelija valitsee kurssin, hän myös vaikuttaa siihen, mihin suuntaan aikoo myöhemmin jatkaa. Akateeminen vapaus on nujertanut monia, mutta monet ovat löytäneet siitä myös autuuden. Kun holhoaminen on minimaalista, (opastusta on aina silti saatavilla!) on helppo keskittyä itse opiskeluun.
Ensi vuotta odottelen jo innolla. Siirryn kopohommastani uuden puheenjohtajamme oikeaksi kädeksi ja Fennicumiin tulee rutkasti uusia naamoja, kun Jusleniasta evakkoon lähteneitä ainejärjestöjä kotiutuu tiloihimme. Uudet hommat ja ihmiset tuovat uudet haasteet, mutta se kuuluu asiaan.

Hyvää joulua kaikille jne!

Leo Valjanen