Joulu Turussa ilman perhettä – ei huono vaihtoehto sekään. (kuva: Ilkka Numminen)

Eihän sellaista ole, eihän? Joulu on perheen juhla jokavuotisine rakkaine perinteineen. Viimeistään silloin opiskelija raahautuu takaisin kotiin perheensä luo ja nauttii kerrankin täyden jääkaapin antimista. Jouluna saa olla vanhempien hemmoteltavana ja rauhoittua omassa lapsuudenkodissa tärkeimpien ihmisten seurassa.

Paitsi että oma kokemukseni perhejoulusta on täysin päinvastainen. Vietin kotona viime vuonna muutaman joulua edeltävän päivän ja joulun. Lepo oli kotona turha toivo, sillä jo joulun valmistelu muodostui oikeaksi suoritusputkeksi. Kun koko perhe vihdoin oli koossa, alkoi pakonomainen perinteiden läpijuoksu. Aikaa tähän oli vain muutama päivä, joten vauhti yltyi suorastaan päätä huimaavaksi. Sukulaisten tapaaminen, joulujuhlat, kuusenhaku ja koristelu, puurot, piparit ja tortut olivat vain marginaalinen osa kaoottista määrää tekemistä, joka piti kaikki suorittaa ennen joulua ” kerrankin kun perheen puuttuva jäsen oli kotona”. Jouluna olin sitten jo aivan loppu: tentti- ja syksyväsymys painoivat kahta kauheammin.

Levon sijaan sain kuitenkin kuunnella kiljumista ja turhaa napinaa, johon vain teinit, 10-vuotias pikkupoika ja töistä väsyneet vanhemmat pystyvät. Jouluaaton kruunasi nopea pakkaaminen ja tunnin ajomatka mökille. Itse olisin vain kaivannut hengähtämistä, sillä koko joulu meni kaikessa töhinässä aivan liian nopeasti ohi.

Viime joulu ei ole sellainen, jonka haluan viettää, vaan sellainen, jota haluan jatkossa puritaanisuuteen asti välttää. Siksi tänä vuonna en mene jouluksi kotiin. Jään Turkuun poikaystäväni kainaloon, hörpin glögiä, kuuntelen joulumusiikkia ja katson (toivottavasti) hiljaa maahan laskeutuvaa lumisadetta. Leivon torttuja ja pipareita kun siltä tuntuu. En tee piparkakkutaloa, koska kukaan sitä ei kuitenkaan karkkeja lukuun ottamatta koskaan syö.

Tänä jouluna minun ei tarvitse tapella konvehtirasian parhaista paloista. Käyn kerrankin joulukirkossa ja joulurauhan julistuksessa. Viimeksi edellinen jäi lähtijöiden puuttuessa haaveeksi, jälkimmäinen taas katsottiin tv:stä yleisen taustahölinän kera.

Jouluna tärkeintä on rauhoittua, nauttia ja kerätä voimia tulevia haasteita varten. Jos sitä ei pysty kotona sisaruskatraan melskatessa tekemään, on jouluksi kehitettävä jotain muuta. Jokainen luo oman joulunsa, omat perinteensä ja oman elämänsä. Joulu ilman perhettä ei ole rikos vaan vain uudenlainen tapa. Tosin omalta osaltani tämä tapa saattaa toistaiseksi napata perinteen aseman.

Janina Jokimies