Kirjallisuuden opiskelu tuo kirjahyllyyn aimo kasan tentittävää. Lukemista kannattaa oman mielenterveyden kannalta suunnitella hyvin. (Kuva: Wikimedia Commons)

Moni suomen kielen pääaineopiskelija valitsee sivuaineekseen kotimaisen kirjallisuuden tai yleisen kirjallisuustieteen tavoitteenaan valmistua äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Jotkut pitävät sivuainevalinnallaan opettajapolun avoinna, vaikka eivät vielä tiedä, haluavatko sille poiketa. Kirjallisuuden opiskelu sopii myös kulttuuri- tai kustannusalalle pyrkiville, mutta ennen kaikkea sen opiskelu sopii lukevalle ja ajattelevalle ihmiselle.

Itse olen suomen kieleen soluttautunut kirjallisuudenopiskelija. Ensimmäisinä opiskeluvuosinani en uhrannut suomen kielen opiskelulle ajatustakaan, sillä kulttuurihistorian aikakaudet kiinnostivat enemmän kuin äänne- ja muotorakenne. Kokeilin lähes kaikkea, varsinkin niitä oppiaineita, joiden kurssien nimet lupasivat avata koko länsimaisen maailman. Mielenkiintoisimmat kurssit löysin kuitenkin neljäntenä opiskeluvuotenani uskaltauduttuani vihdoin Fennicumiin. Suomen kielen opiskelusta on ollut minulle konkreettista hyötyä alusta asti. Kirjallisuudenopiskelijalle on vaikea keksiä ammattia, jossa suomen kielen taitaminen ei johtaisi kivuttomampaan työllistymiseen.

Suomen kieltä opiskellessa saa yhä uudelleen ihastella, miten aivan kaikki toimii – harvoin mistään keksii moitteen sanaa. Uusilla opiskelijoilla ei ole vielä mihin verrata, joten ymmärtäkää olla alusta asti onnellisia heinäkuussa julkaistusta opinto-ohjelmasta, nopeasti opintorekisteriin ilmestyvistä tenttituloksista, oppiaineen toimivasta tiedotuksesta, hyvin suunnitelluista kursseista ja sähköposteihin vastailevasta henkilökunnasta.

Toivon, että uudet kirjallisuusoppiaineiden sivuaineopiskelijat innostuisivat siitä, että Haavikon runojen ja Tšehovin novellien lukemisesta voi saada opintopisteitä, eivätkä pitäisi sitä vain aikaa vievänä pakkona. Kirjallisuudenopinnoista voi toki tehdä perässä vedettävän kivisen kirjareen, mikäli varaa kirjapaketin viidelletoista kirjalle vain muutaman viikon lukuaikaa. Aloita ajoissa ja lue yksi kaunokirjallinen teos viikossa. Itse luin kirjatentteihin aina niin kauan, että tenteissä en enää muistanut ensimmäisinä lukemieni kirjojen päähenkilöiden nimiä.

Kirjallisuuden opiskelu voi antaa paljon kielestä kiinnostuneelle. Se auttaa hallitsemaan ja taitamaan kieltä, on se sitten oma tai vieras. Kirjojen parissa puuhastelu parantaa myös kirjoitustaitoa, kielenkäyttöä ja sanavarastoa. Olen kuullut lukemattomia kertoja väitteen, että kirjallisuuden opiskelu vie lukemisesta nautinnon. Ei vie, ellei sitten lukukokemuksen uhkana koe olevan näkökulman avartuminen ja luetun syvällisempi ymmärtäminen.

Jos sinua kiinnostaa erityisesti suomalainen kirjallisuus, opiskele kotimaista kirjallisuutta, jos kirjallisuus ylipäätään, opiskele yleistä kirjallisuustiedettä. Jos haaveilet opetusassistentin paikasta ulkomaisessa yliopistossa, muista ottaa heti opiskeluiden alussa selvää, onko sivuainevaatimuksena nimenomaan kotimainen kirjallisuus. Kohtele kirjoja hyvin, pohdi lukemaasi.

Pauliina Laaksonen