Tienristeyksiä, niitä riittää opiskelun aikana useita. Jotkin voi välttää, osaa ei millään. (Kuva: Wikimedia Commons).

Näin se menee: Alussa kaikki on selvää. Opintopaikka on onnellisesti ja ehkä onnekkaasti hankittu. Seuraavat viisi vuotta on tarkoitus viettää mukavasti opiskellen. Sitten valmistutaan suoraan sopivaan ammattiin, suomen kielen opiskelijana yleensä äidinkielen opiskelijaksi. Kaikki vaikuttaa täydelliseltä.

Opinnot alkavat ja kaikki sujuu. Juhlitaan. Päästään mukaan siihen kuuluisaan opiskelijaelämään. Illat vierähtävät kaupungilla ja aamuluennoille ei aina jaksa herätä. Sanotaan, että näin alkuun se sallitaan.

Pikkuhiljaa opinnot alkavat kuitenkin jäädä yhä enemmän ja enemmän jälkeen, eikä mitään voi sanoa todella oppivansa. Luennoilla on tylsää. Omalla ajalla ei jaksa opiskella. Vastassa on tosiasioiden myöntäminen: Alun viisivuotinen suunnitelma on menossa pahasti harhaan.

Suurin ongelma opiskelussa ei ole tietojen tai taitojen puute tai edes älykkyys. Suurin ongelma opiskelussa ei myöskään ole ajan puute. Suurin ongelma on motivaatio. Se on helppo kadottaa, jos sitä koskaan on löytänytkään.

Yllättävän moni aloittaa yliopisto-opiskelunsa tietämättä vastausta siihen kuuluisaan kysymykseen, jota kysytään jo päiväkodissa: Mikä sinusta tulee isona? Opiskelemaan vain päädytään, koska se on järkevää ja ehkä hieman kiinnostavaa. Tämä on normaalia ja ihan ok.

Tiukin tilanne kuitenkin koittaa, kun se motivaatio sitten katoaa – tai kun merkit sen katoamisesta alkavat olla jo liian selkeitä. Niihin saattaa kuulua KELA, joka katkaisee opintorahahanansa.

Tyypillisin ratkaisu on pakottaa itsensä opiskelemaan. Se on järkevä ratkaisu, mutta tuskainen. Pakosta ei ole kiva tehdä mitään. Rehellisempi ratkaisu, joka vaatii enemmän rohkeutta, on pääaineen vaihto tai jokin muu radikaali muutos.

Motivaatiota ei voi pakottaa. Jos motivaatiota ei ole, se tarkoittaa että tavoite on väärä. Haluaako sitä valmistua suomen kielestä? Haluaako sitä äidinkielenopettajaksi? Miksi sitä haluaa isona? Kun löytää vastauksen, löytää motivaation.

Olen hieman outo henkilö neuvomaan uusia suomen kielen opiskelijoita. Minä en ole niitä läpäissyt. Minun tarinani on kerrottu yllä. Minä vain tein lopulta sen päätöksen, joka monella ei ole yliopistoon tullessa mielessä, mutta johon yksi jos toinenkin päätyy: vaihdoin pääainetta.

En halua kannustaa ketään vaihtamaan pääainetta. Haluan kuitenkin kannustaa olemaan rehellinen itselleen. Haluaako maleksia opintonsa alun suunnitelman mukaisesti loppuun vai tehdä kenties sitä, mitä todella haluaa tehdä?

Teemu Palanne