1. Mitä opintoja vaaditaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pedagogisiin opintoihin?

Teoriassa: Hakijalla tulee olla suoritettuna hakuajan päättymiseen mennessä perusopinnot sekä kieliaineesta (suomen kieli tai suomalais-ugrilainen kielentutkimus) että kirjallisuusaineesta (kotimainen kirjallisuus tai yleinen kirjallisuustiede). Perusopinnoista pitää olla opintokokonaisuuden loppumerkintä hakuajan päättymiseen mennessä.

Käytännössä: Suomen kieltä pääaineenaan opiskelevien kannattaa siis huolehtia hyvissä ajoin, että kotimaisen kirjallisuuden tai yleisen kirjallisuustieteen perusopintoja on kertynyt tuo 25 opintopistettä, ja että loppumerkintä on haettu ja rekisteriin kirjattu. On hyvä myös muistaa, että omia mahdollisia muita sivuaineita kannattaa hyödyntää, mikäli ne suinkin osuvat opetettavien aineiden kanssa yksiin: psykologian, filosofian, historian, kielten, matematiikan, biologian jne. sivuaineharjoittelun voi suorittaa, kunhan perusopinnot kyseisestä aineesta on suoritettuna.

2. Millainen hakuprosessi on? Mitä valintakokeessa on vastassa?

Teoriassa: Opettajan pedagogisiin opintoihin haetaan erillisellä hakulomakkeella. Kaikki pätevät hakijat kutsutaan soveltuvuuden arviointiin. Soveltuvuuden arviointi koostuu kahdesta osasta: arviointitilanteessa annettavasta ryhmätehtävästä sekä yksilöhaastattelusta.

Käytännössä: Opettajan pedagogisista opinnoista järjestetään infotilaisuus hyvissä ajoin. Tilaisuudessa kaikki hakemiseen liittyvät nippelitiedot ja vaatimukset sekä hakulomakkeiden periaatteet käydään yksityiskohtaisesti läpi. Itse valintakokeessa opiskelijat jaetaan pienryhmiin ja edessä on sekä ryhmätehtävä/-haastattelu että yksilöhaastattelu. Tehtävät liittyvät opetettavaan aineeseen: hakijoille voidaan esimerkiksi jakaa katkelma jostakin kaunokirjallisesta tekstistä ja antaa tekstiin liittyvä tehtävä, jota saa ensin pohtia yksikseen ja joka sitten puretaan koko ryhmän kesken. Yksilöhaastatteluun voi puolestaan valmistautua tulemalla tietoiseksi omista päämääristään, motiiveistaan, arvoistaan, vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Itsereflektioon voi varautua kätevästi jo etukäteen, sillä pedagogisten opintojen aikana käsite tulee kyllä jokaiselle hyvinkin tutuksi.

3. Miten opinnot rakentuvat? Milloin alkaa hektisin kausi?

Teoriassa: Pääosa opinnoista rakentuu siten, että yliopistolla tehtävät kasvatustieteen ja pedagogiikan opinnot vuorottelevat Norsissa tapahtuvan varsinaisen opetusharjoittelun kanssa. On siis teoreettisempia jaksoja ja opetusharjoittelujaksoja. Opinnot alkavat heti alkusyksystä täysillä. Yliopistolla tapahtuvat opinnotkin suoritetaan melko koulumaisesti, siis suhteellisen tiukkaa lukujärjestystä noudattaen.

Käytännössä: Opintojen alkaessa syksyllä kannattaa varautua siihen, että aluksi kaikki saattaa tuntua oudolta, uudelta ja sekavalta. Educariumin intensiiviviikoilla on tarkoitus harjoitella opintojen teoriaa, kun taas Turun normaalikoululla vietetty aika kuluu enemmän käytännön asioiden parissa. Turhaan ei kuitenkaan tarvitse huolestua, vaikka toisinaan tuntuisikin siltä, että nämä kaksi maailmaa ovat toisistaan kaukana: tärkeintä on olla oikeassa paikassa suunnilleen oikeaan aikaan. Monesti on hyödyllistä tukeutua oman aineen opetusharjoittelijoiden usein tiiviiksi muodostuvaan yhteishenkeen.

Educariumilla on vuoden aikana muutamia kursseja – pääasiassa oman aineryhmän kesken, mutta varsinkin kasvatustieteen perusopinnoissa myös muiden aineryhmien harjoittelijoiden kanssa. Lisäksi keväällä kirjoitetaan 15 sivun pituinen proseminaarityö äidinkielen opetustieteen alaan liittyvästä vapaavalintaisesta aiheesta. Hektisimmät kaudet Educariumilla sijoittunevatkin sekä syys- että kevätpuoliskojen loppuun. Normaalikoulun puolella puolestaan on vuoden aikana neljä viiden opintopisteen harjoittelujaksoa, joissa kaikissa pidetään omia tunteja, seurataan muiden tunteja, käydään luennoilla ja ryhmänohjauksissa sekä kerätään koulun toimintakulttuuriin kuuluvista asioista – tapahtumista, teemapäivistä, retkistä, kokeiden korjaamisista, yo-kirjoitusten valvonnoista, erityisopetuksesta jne. – tietty määrä opetusharjoittelua.

4. Venyvätkö päivät pitkiksi? Miksi?

Teoriassa ja käytännössä: Päivät saattavat joskus venyä pitkiksikin, jos esimerkiksi aamulla on opetusta ja muuta asiaa Norssissa ja illalla tentti yliopistolla. Omien oppituntien suunnittelu jää usein tehtäväksi illalla kotona, mikä venyttää myös työpäivää. Myös muuhun koulutyöhön liittyvät tehtävät (kokeiden tai aineiden korjaaminen, erilaisten tilaisuuksien suunnittelu ym.) saattavat lisätä iltatöiden määrää. Vaikka bussiyhteydet Varissuolle ovat erittäin hyvät, venyttää Norssiin kulkeminenkin päivän pituutta helposti.

Päivien pituus on pitkälti kiinni omasta itsestä ja kyvystä aikatauluttaa asioita, mutta lähes kaikille tulee varmasti vuoden aikana hetkiä, jolloin vuorokausien rajat hämärtyvät, kun seuraavan päivän tunti ei millään valmistu tai kun yrität viime hetkillä ennen deadlinea väen väkisin laatia professorin vaatimuksesta proseminaarityöhösi edes yhden taulukon, vaikka se ei millään muotoa tuntuisikaan siihen sopivan.

Kalenteri onkin itsehillinnän ja omalaatuisen huumorintajun ohella vuoden aikana tärkeä osa opettajaharjoittelijan päivittäistä varustusta: koska paikkoja, henkilöitä ja tehtävää on paljon ja siirtymät vievät oman aikansa, kannattaa pitää asiat hyvin järjestyksessä ja valmistautua tulevaan hyvissä ajoin, olipa kyseessä sitten oma harjoitustunti tai ohjaajatapaaminen. Toki asioiden tapahtumiseen ja aikoihin voi vaikuttaa jonkin verran myös itse. Todennäköisesti et kuukahda vuoden päätteeksi kuolleena maahan kuin Feidippides konsanaan, vaikka toiset pedagogisten opintojen vaativuudella ja alituisella kiireellä pelottelisivatkin.

5. Ovatko suomen kielen ja pedagogisten opintojen opinnot hyvin sovellettavissa todelliseen oppituntiin?

Teoriassa ja käytännössä: Opinnoista saa paljon apua todellisten oppituntien pitämiseen. Kaikkia suunnittelemiaan ja valmistamiaan materiaaleja voi tietenkin käyttää myöhemminkin. Samoin sekä opintojen kautta että muiden oppitunteja seuraamalla voi saada ideoita esimerkiksi erilaisista työskentelytavoista ja harjoitustyypeistä.

Opetusharjoittelussa harjoitellaan kuitenkin lähinnä vain yksittäisten tuntien pitämistä, mikä ei valmenna kovinkaan hyvin tavallisen koulun arkielämään. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan opetusvelvollisuus peruskoulussa on 18 viikkotuntia. Oppitunteja on siis 3–4 joka päivä. Tämä tarkoittaa automaattisesti sitä, että jokaista oppituntia ei aina ole aikaa suunnitella aivan niin tarkkaan kuin opetusharjoittelun aikana.

Hallitus päätti kesäkuussa 2012 uudesta perusopetuksen tuntijaosta. Tuntijaon lisäksi päätettiin, että draaman käyttöä opetusmenetelmänä lisätään sekä äidinkielen että yhteiskuntaopin opetuksessa. Toivottavasti tämä muutos huomioidaan myös opettajan pedagogisissa opinnoissa, ja draamakasvatuksen määrään ja laatuun kiinnitetään erityistä huomiota.

Elina Ahola ja Mikael Varjo