Oli syksyn ensimmäinen päivä. Rantauduin Turkuun aamulla, ja ilmassa leijaili tilanteeseen sopivasti hiuksenhieno utu, kun matkasin satamasta Yliopistonmäelle. Mieleni oli täynnä malttamatonta odotusta maustettuna lievällä jännityksellä. Kaikki oli uutta, vaikka olinkin fuksi jo toista kertaa. Ensimmäisestä kerrasta tosin oli kulunut jo useampi vuosi. Uusi kotikaupunki, uusi opinahjo, uudet kuviot. En tiennyt vielä tässä vaiheessa yhtään, mikä minua tuolla uljaalla mäellä odottaisi. Viihdynkö varmasti? Osaanko tarpeeksi? Miten hyvin opin uutta? Erotunko häiritsevästi joukosta, koska olen aika vanha fuksiksi? Millainen ilmapiiri minua on vastassa?

Turun yliopistossa vallitseva miellyttävä ilmapiiri itse asiassa yllätti minut jo pääsykoetilanteessa, enkä ole todellakaan joutunut katumaan valintaani myöhemmin. Henkilökunta vaikuttaa mukavalta, asialliselta ja ammattitaitoiselta. Ainakin he, joiden kanssa olen saanut olla tekemisissä, vaikuttavat. Yhtään omaa egoa pönkittämättä Kanta on ihana ainejärjestö, jonka toiminta on hyvin paljon muutakin kuin pelkkää kokouksissa istumista. Ajauduin jotenkin vahingossa lopulta mukaan Kannan hallitukseen, kun en malttanut pysyä poissakaan ja halusin tietää lisää. En ole katunut. Kannalla on sitä paitsi käytössään leppoisa toimisto, jonne voi halutessaan mennä vaikka ihan vain löhöilemään luentojen välissä. Kaikilla tällaista etua ei ole.

Huomasin syksyn alettua, että Turussa täytyy olla itse aktiivinen, jos haluaa saavuttaa yhtään mitään. Kukaan ei tule kotiovelta hakemaan. Pieni uutuuttaan pihalla oleva opiskelija hukkuu helposti omaan yksinäisyyteensä, jos ei tutustu kehenkään kunnolla. Jännitin etukäteen, millaisten ihmisten kanssa mahdan päätyä opiskelemaan suomen kieltä Suomen Turkuun, kun vihdoin vuosien pohdintojen jälkeen ymmärsin heittäytyä tälle tielle. Onneksi meistä on moneksi. Vuosikurssimme osoittautui aivan mahdottoman mukavaksi joukoksi piristävän persoonallisia ihmisiä.

Mietiskelin tässä eräänä kesäisenä iltana, että fuksivuosissani on havaittavissa hämmästyttävän paljon yhtäläisyyksiä. Voisin sanoa, että toinen ja todennäköisesti viimeinen fuksivuoteni päivitti tyylikkäästi ensimmäisen version. Fuksivuonna kuuluu näköjään elää täysillä, kokeilla omia rajoja ja uusia mahdollisuuksia ennakkoluulottomasti, onnistua ja epäonnistua, rakentaa omaa identiteettiä uudelleen, olla lannistumatta vastoinkäymisistä, olla vähän pihalla kaikesta, ottaa asioista selvää, tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, verkostoitua, pitää hauskaa vastuullisen opiskelun ohella, ihastua vääriin tyyppeihin, yllättyä vähän kaikesta, myös tenttituloksista, ja päättää kevät huimaan opiskelijavappuun. Fuksivuodet kuuluvat ehdottomasti elämäni parhaisiin vuosiin. Haluankin tähdentää uusille opiskelijoille, että kannattaa ottaa kaikki mahdollinen ilo ja hyöty irti omasta fuksivuodesta. Yleensä tilaisuus ei nimittäin toistu.

Kaija Kauppinen, fuksi 2011