Kertomus sikamaisesta muumeilusta Tampereen Osmassa 23.–25.3.2012.
Alussa oli pitkäkarvainen sika, jonka näimme sattumalta Börsin kulmalla. Sittemmin koko Osma-matka värittyi sikateemalla. Kaikki alkoi aurinkoisena ja lämpimänä perjantaina.
Tunnelma enteili vappua. Kaunis ilma ei seurannut meitä Tampereelle saakka, mutta sika kulki mukana koko viikonlopun. Söimme esimerkiksi Jack the Roosterin hampurilaisbuffetissa ihan sikana, ja bussissa kyltti kehotti meitä varomaan porsasta. Matkasipa sika kanssamme Turkuun takaisinkin haalarimerkkinä.
Meitä kohtaan ei kuitenkaan sikailtu, vaan meidät otettiin vastaan todella lämpimästi ja suurella sydämellä – suomenkielimäisyyttä unohtamatta. Esittelykierrokseen kuului nimittäin kertominen t:n heikkoasteisen astevaihteluparin käytöstä omassa puheessa.
Mitä perinteiseen Tampere–Turku-vastakkainasetteluun tulee, eräät olivat innostuneita Turun upottamisesta. Saimme heidät kuitenkin unohtamaan tällaiset aikomukset omalla charmantilla viehätysvoimallamme. Meistä pidettiin jopa niin paljon, että meitä kutsuttiin lempinimillä Janina Fosters (Frostell) ja Kaija Koo. Kaikki alkoi siis varsin mainiosti.
Palataksemme itse aiheeseen eli Osmaan, viikonloppuun kuului myös tiettyjä perinteitä. Kuulimme esimerkiksi havainnollisen ja kiinnostavan luennon S2-opetuksesta ja osallistuimme Osman hallituksen ja yhdistyksen kokouksiin. Astetta viihteellisempi perinne oli turnaus, jossa eri yliopistojen suomen kielen opiskelijat kisasivat toisiaan vastaan nokkelaa päättelykykyä vaatineilla rasteilla. Meidän turkulaisista, jyväskyläläisistä ja tamperelaisesta vahvistuksesta muodostunut joukkueemme kisasi kolmea muuta joukkuetta, Helsinkiä, Oulua ja Joensuuta, vastaan. Voiton vei tälläkin kertaa Helsingin joukkue. Sekajoukkueemme edusti kuitenkin niin hyvin, että saimme erityismaininnan loistavasta yhteishengestä. Liekö menestyksemme salaisuus ollut se, että sattumalta kohtaamiemme keskustalaispoliitikkojen virnistely ja innostuneisuus siivittivät meidät rastilta toiselle.
Tällä kertaa Osman teemana olivat muumit. Kävimme Metson (kaupunginkirjaston) Muumilaaksossa ja sitseilimme rennosti muumihahmoina Vanhan Postin saunalla. Meidän hybridimuumien, eli Pikku Myy-muumin ja Muumipappa-mamman, lisäksi sitseillä nähtiin Taikuri pantterinsa selässä, tupsuhattuinen Tuutikki ja huuliharppua soittava Nuuskamuikkunen. Nautimme illan aikana hyvien tarjoilujen lisäksi loistavan Nääsimpron esityksistä. Kuulimme esimerkiksi E.N. Setälän ja Auli Hakulisen välisestä suhteesta lauseopin arkistossa.
Matkan jälkeen olo oli väsynyt, onnellinen mutta myös hieman hämmentynyt. Tuntui kuin olisimme Tampereen si(j)asta vierailleet Venäjällä – ainakin helsinkiläisten tarjoaman kielikylvyn perusteella. Puhe oli komia. Oulussa tavataan uudestaan sitten syssymmällä. Odotamme mielenkiinnolla.
J. f. K.