Poljen kiireessä kohti Gilles Gårdenia. Pitäisi olla jo hoitamassa Kannan pääsiäissitsien tarjoilijapestin hommia, kuten kattausta, salaatin pilkkomista ja muuta hassua. Myöhästymisen lisäksi ilmassa on viuhahtamisen vaara, koska toppini on antava ja hameeni on lyhyt. Minkäs teet, ei ollut muita mustia alaosia ja valkoisia yläosia puhtaana.

Gillesillä kaikki on kuitenkin jo erittäinkin reilassa, eikä myöhästyminen tunnu missään tai kessään. Tummanvihreät pöytäliinat näyttävät pirun hyviltä keltaisten servettien ja pehmeiden pajunkissakimppujen kanssa. Tulen oitis kateelliseksi, että en pääse sitsaamaan. Pääsiäisteemahan on kaunis ja mainio! Kaikki vaikuttaa hyvin organisoidulta, ja ylistän kattausta kovaan ääneen. Ylistän myös Katarina Kapiaisen asua tokaisemalla ”Oi, pupu!”. Tajuan kesken sanojen, että Kapiainen esittääkin lammasta. Hauskaa.

Lampaita on vain yksi, mutta muuten pääsiäisteema näkyy kyllä juhlakansan väreissä. Päätän tunkea mustaan ja liian lyhyeeseen hameeseeni limen värisiä sulkia. Näytän idiootilta, mutta ainakin olen teeman mukainen.

Pääpöytä valmistautuu sitsaamaan.

Leo Valjanen, vanha kunnon kuoromies, on laulunjohtajana. Matilda Herjanto, Kannan kaunis puheenjohtaja kauniissa mekossaan, on illan emäntä. En tunnista pääpöydän isäntää, ja huudankin kysymyksen ”mistäs sää oot!?”. En tiedä, mistä omituinen murre tulee puheeseeni. Ehkä pitkillä miehillä on sellainen vaikutus puhetyyliini. No, pitkä mies oli kemisti.

Sitsit alkavat perinteisellä Helan gårilla. Laulan köökissä mukana. Ja huomaan, että pöydillä on suklaamunia! Tarjoilijakollegani Vilma tarjoaa minulle suklaahimoon suklaapalan omasta laukustaan. Vonkaan vielä toisenkin palan. ”Suklaa on seksin korvike!”, Vilma huutelee.

Hetken kuluttua Vilma-parka joutuu ostoksille, koska kahvimukit ovat jääneet toimistolle. Neljäkymmentä sitsaajaa tarvitsee neljäkymmentä mukia, ei voi mitään. Jään annostelemaan ruokaa. Touhu on sotkuista. Selkään sattuu.

Tiina Parjanen, pitopalveluvastaava, on tehnyt upeimman ruoka- ja juomakartan! Se on tehty tietokoneella ja eri värein. Olen otettu.

Sitsikansa kertailee sitsisääntöjä. Lauluina raikuvat muun muassa Leukojen välliin ja Ko-ko-koskenkorvaa. Odotan innolla sitä säkeistöä, jossa puhutaan teinipilluista. Darth vadermainen Krapulaa-biisi aloitetaan alusta ainakin viisi kertaa. Onpa hermoja raastavaa. Mutta sitsaajat nauravat, se on tärkeintä.

Katarina, Ilkka ja Jaakkolat saivat rangaistuksen.

Ensimmäinen rangaistus on ilmeisesti näytelmä aiheesta ”Kumpi oli ensin, muna vai kana?”. Vilkaisen hullua näytelmää, jossa on ainakin torahammaskanoja. Katarina-lammas esittää munaa, josta kuoriutuu lopulta kana. En saa selvää, kumpi siinä nyt oli ensin. Olen liian selvin päin ymmärtääkseni sitsihuumoria. Avaan siiderin. Minä katselen edelleen pöydällä olevia suklaamunia.

Havahdun, kun on kemistien ohjelman aika. He laulavat ja taputtavat. Tanssi on outo, heillä on kuin näkymättömät saksofonit. He ilmoittavat, että rangaistuksen sävelmää on muutettu. Pian kajahtaakin ilmoille Matka maailman ympäri 80 päivässä. Isäntä on Tico-ystävä. Prinsessa on mies, aivan kuten sarjassakin. Sitsaajat taputtavat laulun tahtiin, ja lopuksi kuullaan klassikkosanonta ”det var det bästa, det bästa vi har hört”.

Rangaistuksia satelee. Joku miespuolinen henkilö ei ole katsonut Katarina-lammasta silmiin yhdenkään skoolauksen aikana. Se on epäkohteliasta ja tietää huonoa seksiä loppuelämäksi. Laulunjohtaja-Leo saa myös rankkua, koska tuli vessasta kesken laulun. Myös kahta tyttöä rankaistaan, toinen tytöistä on Kannan hallituksen tiedottaja, Janina Jokimies. Rangaistus sisältää jonkinlaista härkätaistelun koreografiaa.

Tauon jälkeen Vilma käy vetämässä Minnet-kappaleen. Lempikappaleeni. En vieläkään tiedä, miksi Vilma edes kävi sen vetämässä. Railakasta on ainakin. Kiinnitän huomiota myös Silja Line -biisiin. Börjen tapasin, Börjen tapasin… ah!

On jälkkärin ja munien aika! Jokaisessa korin munassa on lappu, jossa lukee esimerkiksi noita-akka, musta kissa, jumalan karitsa tai mämmi. Vilma-tarjoilija kertoo sitsaajille, että jokainen sitsaaja saa ottaa korista munan, mutta munan tekstiä ei saa näyttää vielä kenellekään. Joku urpo huutaa välittömästi: ”TÄS LUKEE NOITA-AKKA, EMMÄÄ HALUU OLLA NOITA!”.

Kaaos saa uusia muotoja, kun itse kisa alkaa: sitsaajien on äänneltävä onomatopoeettisesti sen mukaan, mitä henkilökohtaisessa munassa lukee. Pakenen köökkiin, koska kaikki ryntäilevät minne sattuu, ja huutavat kuten mämmi huutaisi. Hyvin menee.

Tarjoilemme viimein kahvin ja punssin. Laulan sitsaajien mukana samalla kun annostelen. En kaada punssia kovinkaan paljon pöydän ohi, käteni ovat oikein vakaat. Ilokseni kaksoset Netta ja Noora Kedonperä, nuo opiskelijabileiden ja haalarimerkkien valtiaat, ottavat toiset punssit. Kaadan heille hieman enemmän.

Pöydän alla on tunnelmaa.

Ilka ja Katarina-lammas makaavat myöhemmin pöydän alla. Käyn ottamassa heistä viisi valokuvaa. Heillä on selkeästi jokin salakerho.

Seuraa taas kaksi esitystä: Muna on puoliksi syöty ja Kellokeskiviikon tarina. Bilevastaava Aino Jauhiainen on kello, kädet liikkuvat viisareina. Porukka laulaa muun muassa musiikkikappaleet Kauan ja Kuka voisi kellot seisauttaa. Herkkää.

Menen mukaan Kannan Hyvää humppaa Suomesta -biisiin. Tämä kuullaan jokaisilla sitseillä, vaikka Kanta esittää yleensä myös klassikon Tinakenkätyttö. Oi ja me laulamme molemmat. Ilkka Jaakkola on omien sanojensa mukaan viimeistä kertaa sitseillä. Hän ohjaa lauluamme ja heiluu kuin kapellimestari.

Seuraavan kerran liityn lauluun Ken on fuksi ’09 -kohdassa ja olen AINOA vuoden 2009 fuksi vuosikurssiltani. Muutama vuosikurssikananen on karannut ainakin Lemmenlautalle, mutta edustan mielestäni yksin ihan hyvin. Pummaan siideriä pääpöydästä.

Tarjoilijoita kiitetään tarjoilija-laululla, parlevuu ja näin päin pois. Teen laulun tahtiin sukellusliikkeitä.

Sitsivessoista vain toinen on loppupeleissä käytössä, koska kaunis blondi asuttaa toista kopeista. Hänelle on kieltämättä tarjoiltu aika paljon, mutta ei se mitään. Välillä käyn pölisemässä sitsaajille vessassa, välillä laulan loppulaulujen mukana.

Väki alkaa vähentyä klo 23 jälkeen. Vilman ihana Harri auttaa meitä sitsikamojen roudaamisessa ja kuljettaa sitsikamat takaisin toimistolle. Lopulta kaikki sitsivihot palautetaan, hyvin erikoista. Ilkakin löytää oman sitsivihkonsa, vaikka se on ollut kuulemma pahasti hukassa. Siivoamme tarjoilijoiden ja muutaman hallituslaisen voimin nopeasti, ja lähdemme jatkoille Dynamoon.

Olipa onnistuneet sitsit, kertakaikkisesti. Niiaus ahkerille järjestäjille!

Teksti ja kuvat: Riikka Sandberg