Kirjoittaja ottaa tuntumaa Halloweeniin juhlan emämaassa.

Suomen kieltä voi opettaa monessa paikassa, myös Pohjois-Amerikan suurimmalla Skandinavian laitoksella.

Sain sähköpostin Fulbright Foreign Language Teaching Assistant -ohjelman alaisuudessa toimivasta Finnish Language and Culture Teaching Assistant -ohjelmasta joka syksy kantalaiset-listan kautta vuodesta 2005. Himoitsin opetusassistentin paikkaa amerikkalaisessa yliopistossa siitä lähtien. Kuvittelin itseni opettamassa suomea joissain mahdollisista sijoistusyliopistoista kuten University of Columbiassa New Yorkissa tai Berkeleyssä San Franciscossa. Syyskuussa 2010 täytin viimein kaikki hakukriteerit; suomen kieli pääaineena, kotimainen kirjallisuus sivuaineena, humanististen tieteiden kandidaatin tutkinto, opettajan pedagogiset opinnot, S2-opetuskokemus, 21 – 29 vuoden ikä check, check, check, check, check ja CHECK!

Hakuprosessi käynnistyi 15-sivuisella englanninkielisellä hakemuksella, joka sisälsi vaatimattomasti viisi esseetä ja johon minun piti mm. listata kaikki maat, joissa olen ikinä käynyt tai asunut päivämäärineen. Neljä ohjelman asiantuntijaa haastatteli minua englanniksi Helsingissä marraskuussa. Joulukuussa sain sähköpostin, jonka mukaan olin edelleen kisassa mukana. Olin valmis lähtemään mihin tahansa yliopistoon Yhdysvalloissa! Tammikuussa Washingtonin yliopisto Seattlessa kertoi haluavansa minut, jos läpäisisin kielitestin saman kuukauden 20. päivä. Seattle? Greyn anatomia, Tom Hanks unettomana, Frasier… Sounds good to me!

Paluuleentoni Rio de Janeirosta Helsinkiin osuikin sopivasti tammikuun 19. päivään ja 5 tunnin kielitesti mahataudissa ja jet-lagissä oli joka tytön unelma. Helmikuussa sain tietää läpäisseeni kielitestin ja ainoa mahdollinen este minun ja Amerikan välillä oli enää terveydentilani. Muutaman viikon kuluessa sain selville, että minulla ei ole kuppaa, tuberkuloosia tai tuhkarokkoa. Some might call it a win-win-situation!

Syyskuussa 2011 juhlinkin jo läksiäisiäni Space Needle -panta päässä ja kuun puolessa välissä saavuin niin sanotusti mestoille. Nopeasti kävi selväksi, että kaikki, mitä olin nähnyt amerikkalaisissa elokuvissa on totta! Isot automarketit, small-talk, cheerleaderit, sisar- ja veljeskunnat, kaljatynnyrit, punaiset muovimukit, opiskeleminen kahviloissa ja kampuksen puistoissa, järjettömän kokoiset hampurilaiset, limsat ja pizzat, Suomen sijoittaminen Venäjälle sekä kaikkien mahdollisten juhlien tuotteistaminen.

Kevään aikana minulle oli selvinnyt, että nimenomaan Washingtonin yliopistossa FLTA-stipendiaatit eivät niinkään toimi assistentteina vaan he ovat vierailevia luennoitsijoita, eli aivan yksinään vastuussa koko ensimmäisen vuoden suomen kielen opetuksesta. Minulla on jonkin verran kokemusta opettamisesta ja erityisesti S2-opetuksesta, joten olin tästä vastuusta ja vapaudesta lähinnä mielissäni, vaikka syksy osoittautuikin uskomattoman uuvuttavaksi. Osaltaan väsymystä tietysti lisäsivät omat opintoni, jotka myös kuuluivat diiliin UW:ssa: 10 opintopistettä joka jaksossa eli yhteensä 30 pistettä vuodessa. Fall quarterin aikana suoritin Language Learning Methods ja Masterpieces of Scandinavian Literature -kurssit ja tällä hetkellä hikoilen pohjoismaisen lastenkirjallisuuden ja saksan kielen kolmoskurssin kanssa.

Pohjoismaiden käsite Washingtonin yliopistossa on melko venyvä.

Minulla on ensimmäsen vuoden suomen kielen kurssilla yhdeksän motivoitunutta opiskelijaa. Ensimmäisen vuoden opetus on jaettu jaksojen mukaan FINN 101:een, FINN 102:een ja FINN 103:een, joten opiskelijat pysyvät koko lukuvuoden samoina. Tapaan myös 2. ja 3. vuoden opiskelijoita viikoittain Suomi-kahvilla. Opetan joka aamu tunnin ja opetuksen jälkeen valmistelen seuraavan päivän opetusta pari tuntia. Pyrin opettamaan suomeksi, mutta välillä on vaikea vastustaa kiusausta vain selittää asiat englanniksi. Opetus keskittyy suureksi osaksi kielen opetukseen, mutta tilaa on aina suomalaisille traditioille ja ajankohtaisille tapahtumille. Muun muassa itsenäisyyspäivänä kuuntelimme Finlandia-hymniä ja presidentinvaaleihin orientoiduimme paitsi äänestämällä myös katsomalla Conan O’Brienin kuuden vuoden takaisia Tarja-mainoksia.

Suomen kielen opetus toimii UW:ssa Skandinaavian laitoksella, joka on Pohjois-Amerikan suurin (ja tietysti parhain) Skandinaavian laitos. Jaan toimistotilani amerikkalaisten maisteri- ja tohtoriopiskelijoiden kanssa, jotka myös opettavat muun muassa norjan, ruotsin ja tanskan alkeiskursseja ja näin rahoittavat jatko-opintojaan. Työkaverini ovat mahtavia! Ruotsin teaching assistant Tim on ottanut sydämen asiakseen järjestää minut naimisiin amerikkalaisen miehen kanssa. Avioliitto oikeuttaisi minut Green Cardiin, joka mahdollistaisi työskentelyni Yhdysvalloissa FLTA-vaihdon jälkeen. Kieleke on varmasti paikalla, jos hääkellot alkavat soida.

Olen yrittänyt hetkittäin myös ottaa rennosti ja elää tämän vuoden osittain vaihtarivuotena. Yliopiston international orientation -viikon aikana tutustuin moniin hyviin tyyppeihin, jotka ovat nyt parhaita kavereitani. Britti-ystäviltäni saan ymmärrystä, kun amerikkalainen professori on yliviivannut u:n esseeni favourite-sanasta tai muuttanut s:n z:ksi organising-sanassa. Heidän kanssaan on myös hauska irroitella kotibileissä, lumilautailemassa tai esimerkiksi viikonloppulomalla San Franciscossa. Valentine’s Dayn vietimme klo 13:n Beauty and the Beast 3D-näytöksessä, jonka jälkeen hukuttauduimme jäätelökulhoihin.

Kirjoittaja on porilainen suomen kielen opiskelija. Hän valmistui Humanististen tieteiden kandidaatiksi Turun yliopistossa syksyllä 2009 ja suorittaa maisteriopintojaan Tampereen yliopistossa. Kirjoitushetkellä Anna-Maria istuu Starbuckissa University Districillä Seattlessa ja kirjoittaa mitä luultavimmin analyysiä Peppi Pitkätossusta. Kesäkuussa 2012 Anna-Maria korjaa viimeiset kokeet ja palaa Suomeen monta kokemusta rikkaampana.

Teksti ja kuvat: Anna-Maria Peltomäki