Turku on Suomen vanhin kaupunki, ja pitkään se on ollut myös maan kirkollinen ja hallinnollinen keskus. Autonomian alkuvuosina Turku menetti pääkaupunkiasemansa Helsingille, mutta tämänkin jälkeen se pysyi pitkään maan suurimpana kaupunkina. Niinpä Suomeen ulkomailta saapunut matkailija halusi yleensä perehtyä juuri Turkuun ja sen historiallisiin nähtävyyksiin.
Turussa vierailua helpotti nelikielinen matkaopas, jossa englannin, saksan, ranskan ja ruotsin kielellä kerrottiin liikenneyhteyksistä, palveluista ja näkemisen arvoisista kohteista. Kun Turun yliopiston kirjasto vietti 90-vuotisjuhlaansa vuonna 2011, se julkaisi oppaasta näköispainoksen.

Koska alkuperäisessä oppaassa ei ollut suomenkielistä tekstiä, sellainen haluttiin laatia jälkeenpäin näköispainoksen liitteeksi. Vuonna 1887 painetun tekstin kääntäminen nykysuomeksi olisi kuitenkin vienyt osan vanhan julkaisun viehätyksestä. Niinpä käännöstyö uskottiin kielentutkijalle, joka suomensi oppaan käyttäen ajanmukaista 1800-luvun lopun kieltä.

Illallinen hotelli Phoenixissa noin vuonna 1900. (kuva: Wikimedia Commons)

Suomen kielen oikeinkirjoitus oli 1800-luvun lopulla jo suurin piirtein nykyisellä kannalla yhdysmerkkien ja lyhenteiden käyttöä lukuun ottamatta.  Kirjaintyylinä oli yleisesti fraktuura, ja sitä käytettäessä tavallisen v:n merkkinä oli kaksois-w. Muoto- ja lauseopissa ja sanastossa oli eroja melkoisesti nykysuomeen nähden, ja juuri näissä asioissa tarvittiin erikoistietoa, jotta tekstiin ei olisi tullut liian moderneja ilmauksia. Esimerkiksi puhelin-sanaa ei voinut käyttää telefoonin nimityksenä, koska se on otettu käyttöön vasta vuonna 1897. Puhelinyhteyden asemesta oli käytettävä ilmausta telefooniyhdistys. Kylpylä olisi ollut ikänsä puolesta mahdollinen uudissana, mutta perehtyminen historialliseen kirjallisuuteen osoitti, että Turussa puhuttiin tuohon aikaan Kupittaan kylpylaitoksesta.

Erityisen haastavia olivat erisnimet. Vaikka niiden vieraskielisillä vastineilla olisi ollut appellatiivinen merkitys, oli niiden perusteella mahdotonta tietää, mitä nimitystä vastaavasta paikasta suomeksi käytettiin. Esimerkiksi Ruissalon saaren rannassa oli ulkorawintola, ruotsalaiselta nimeltään Promenaden, jonka suomalainen nimi oli Yleinen huwila.

Onneksi Turun kaupungista löytyi myös suunnilleen samanikäinen suomenkielinen matkaopas, josta kävivät ilmi ajanmukaiset rinnakkaisnimet.

Yleiseen huwilaan päästiin kaupungista mukavimmin höyrypurrella, joita kesäaikaan kulki tunnin välein. Ateria kannatti tilata etukäteen telefoonilla, jos halusi selviytyä edestakaisesta matkasta kolmessa tunnissa. Kaupungin hienoin hotelli oli Phoenix, joka sijaitsi Aleksanterintorin eli kauppatorin varrella. Hotellissa valo ei sisältynyt huoneiden hintaan, vaan siitä piti maksaa erikseen.

Phoenix-hotellista tuli myöhemmin Turun Suomalaisen Yliopiston päärakennus. Siksi Yliopistonkatu on edelleenkin torin ylälaidalla eikä siellä päinkään, missä Turun yliopiston nykyinen kampus sijaitsee.

Kaisa Häkkinen