1. Missä olet ollut, missä ja milloin?

2. Miksi lähdit? Opiskelujen vai viran puolesta?

3. Mitä teit siellä?

4. Millainen kokemus ulkomailla oleminen oli? Mitkä olivat parhaat ja huonoimmat puolet?

5. Jos olisit vielä opiskelija, mihin lähtisit nyt ja miksi?

6. Miksi fennistin pitäisi kansainvälistyä?

7. Suosittele jotakin hyvää kirjaa matkalle.

Professori Marja-Liisa Helasvuo

1. Pisin ulkomaan jaksoni oli 1990-luvun alussa, jolloin olin Kaliforniassa Yhdysvalloissa opiskelemassa. Sen jälkeen olen ollut lyhyemmillä vierailujaksoilla Yhdysvalloissa Teksasissa ja eri puolilla Eurooppaa.

2. Olin Suomessa valmistunut maisteriksi ja sen jälkeen nopeasti lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta. Olin suorittanut kaikki tohtorintutkintoon vaadittavat opinnot väitöskirjaa lukuun ottamatta, mutta tunsin, että halusin oppia lisää. Hain Fulbright-stipendiä ja sain sen. Hain useisiin yliopistoihin Yhdysvalloissa, ja sain valita kolmen tarjouksen välillä. Valitsin University of California Santa Barbaran, enkä valintaani katunut.

3. Aluksi oli tarkoitus mennä vain vuodeksi vierailemaan, mutta opetus ja tutkimusympäristön vilkkaus ja virikkeellisyys olivat niin mahtavat, että päätin suorittaa koko tutkinnon siellä.

4. Paras puoli ammatilliselta kannalta oli se, että sain vankan ja monipuolisen kielitieteen koulutuksen, joka oli suunnattu jatko-opintojen tasolle. Koulutus oli samalla haastavaa ja antoisaa. Koulutusohjelma houkutteli eri puolilta maailmaa opiskelijoita ja vierailevia tutkijoita. Pidän edelleen yhteyttä moniin opiskelukavereihini ja ohjaajiini. Parhaillaan minulla on meneillään kaksi eri tutkimusprojektia, joissa on kumppaneina myös opiskelukavereitani.  Huonoja puolia on vaikea nimetä. Ehkä se, että shortsit kuluivat, koska niiden käyttöaika Etelä-Kaliforniassa kattoi vähintään kolme neljäsosaa vuodesta.

5. Minusta kannattaa hyödyntää mahdollisuus tutustua vieraaseen kulttuuriin ja kieleen sisältä päin, toimimalla osana paikallista koulutusjärjestelmää tai työelämää. Turistimatkailua monet ihmiset harrastavat koko elämänsä, mutta läheskään kaikilla ei ole työn puolesta mahdollisuutta matkustaa ja toimia vieraassa kulttuurissa. Opiskeluaikana tarjoutuviin mahdollisuuksiin kannattaa tarttua.

6. Useimmat fennistit ovat suomen kielen äidinkielisiä puhujia. Omaan kieleen saa uudenlaisen näkökulman, kun sitä tarkastelee muiden kielten näkökulmasta. Jos suunnittelee tutkijan uraa, kansainvälisyys on mielestäni välttämättömyys, vähintäänkin niin, että tutustuu relevanttiin kansainväliseen kirjallisuuteen ja teoreettiseen keskusteluun kotimaisen rinnalla. Varsinainen kansainvälinen verkostoituminen ei oikeastaan ole mahdollista, ellei itse myös liiku. Skypella ja muilla sähköisillä kanavilla voi sitten pitää yhteyttä kasvokkaistapaamisissa luotuihin kontakteihin.

7. Luen parhaillaan Marjaneh Bakhtiarin kirjaa Kalla det vad fan du vill. Se voisi olla hyvä ikkuna monikulttuurisuuteen ja monikielisyyteen.

Professori Tuomas Huumo

1. Olen ollut Tarton yliopistossa CIMOn lähettämänä vierailevana suomen kielen professorina vuosina 2006 – 2011. Palasin Turun yliopistoon kesällä 2011, mutta jatkan edelleen myös Tartossa sivutoimisena, ja perheeni asuu tämän talven yli Tartossa. Ensi kesänä muutetaan kokonaan Suomeen ja käyn Tartossa harvemmin.

2. Työn vuoksi: Tartossa avautui vierailuprofessuuri, ja koska minulla on ollut tiiviit yhteydet tarttolaisiin kollegoihin jo kahden vuosikymmenen ajan, päätin hakea. Oli aikanani Tartossa vaihto-opiskelijana syksyllä 1991, kun Viro oli juuri itsenäistynyt, ja tutustuin silloin sikäläisiin opiskelijoihin. Ilmeisesti löysin samanhenkistä seuraa, koska aika moni tuonaikaisista kavereista jäi yliopistouralle…

3. Kuten Turussakin, tehtäviini kuului opetusta, opinnäytteiden ohjausta, seminaarien pitämistä ja tutkimusta sekä hiukan hallintoakin: olin laitosneuvoston ja tiedekuntaneuvoston jäsen. Erityisen miellyttävää oli työn tarjoama mahdollisuus edistää suomalaisten ja virolaisten kielitieteilijöiden ja opiskelijoiden yhteistyötä esimerkiksi yhteisseminaarien, konferenssien ja tutkimushankkeiden muodossa.

4. Paras puoli oli varmasti mahdollisuus viettää useampi vuosi Virossa ja osallistua sikäläisiin tutkimushankkeisiin. Miellyttävänä haasteenani oli myös käynnistää Tartossa suomen kielen maisteri- ja tohtorikoulutus. Tällä hetkellä Tartossa on noin 10 suomen kielen maisteriopiskelijaa ja kaksi tohtoriopiskelijaa, joten oppiaine on pieni ja henkilökunta ja opiskelijat tuntevat hyvin toisensa. Tunnelma on mukava ja välitön ja opettajilla on aikaa opiskelijoille, koska kiirettä on vähemmän kuin Turussa. Tuntuu että Virossa on jäljellä paljon enemmän perinteistä akateemista vapautta kuin Suomen nykyisissä yliopistoissa. Huonoja puolia ei juuri tule mieleen, mutta jos jotain pitää mainita, niin virolainen yliopistobyrokratia tuntuu olevan vieläkin jäykempää kuin suomalainen, ja siihen tottuminen vei aikansa.

5. Aikanaan tuo Tarttoon vaihto-opiskelijaksi meno oli suuri seikkailu. Viron itsenäistymistä ja Neuvostoliiton hajoamista seurattiin Suomessa tarkkaan, ja Viro oli muutama vuosi aiemmin tullut räjähdyksenomaisesti suomalaisten tietoisuuteen. Viro oli vuonna 1991 täysin nollapisteessä ja kontrasti Suomeen oli valtava. Mutta matkallani oli toisaalta myös käytännöllinen päämäärä, sillä tein gradua suomen ja viron sanajärjestyksestä ja halusin perehtyä paremmin viron kieleen ja sen tutkimukseen sekä oppia kunnolla puhumaan ja kirjoittamaan tutkimaani kieltä. Jos olisin nyt graduvaiheessa ja lähtössä ulkomaille, saattaisin edelleenkin miettiä tällaisia käytännön näkökohtia, tai pyrkiä vaikka paikkaan, jossa pääsisin jonkun oman aihepiirini gurun luentoja kuulemaan. Mutta toisaalta voisin lähteä matkaan ihan seikkalumielelläkin, ilman tällaisia käytännön päämääriä. Joka tapauksessa varmasti haluaisin lähteä jonnekin, sillä tuntuisi suurelta menetykseltä jättää käyttämättä opiskelun tarjoama mahdollisuus mennä ulkomaille vaihtoon.

6. Tutkijan näkökulmasta tähän voi vastata, että kansainvälistymien kannattaa siksi, että kielitiede on kansainvälistä ja eri kieliä tutkitaan samojen metodien ja teorioiden avulla. Kansainvälinen yhteisö ja erityisesti samantapaisia aihepiirejä eri kielistä tutkivat kollegat tarjoavat mielenkiintoisen ja kotimaista fennistiyhteisöä paljon laajemman viiteryhmän.

7. Juuri nyt luettavana on Jaume Cabren teos Yo confieso (Tunnustan), jota luen espanjaksi pitääkseni yllä kielitaitoa. Monitasoinen kuvaus ihmisen pahuudesta, vaikuttavaa mutta aika synkkää luettavaa. Ei kevyttä lomalukemista siis mutta erinomainen kirja!

Lehtori Kirsti Siitonen

1. Saksassa 1976–1980, 1982–1983, 1985–1989; Yhdysvalloissa 1992–1993 ja Itävallassa 2003–2004.

2. Viran puolesta ja uuden kokemisen innosta.

3. Olen opettanut suomea lehtorina Saksassa sekä Münsterin että Göttingenin yliopistossa ja professorina Itävallassa Wienissä. Yhdysvalloissa Pittsburghin yliopistossa tutustuin kahden lukukauden ajan englanti toisena kielenä -alaan sekä teoreettisesti että käytännössä; samalla tein suomi toisena kielenä -tutkimusta.

4. Ulkomailla oleminen on mahtava keino tutustua johonkin vieraaseen konkreettisesti ja löytää itsestään uusia näkemyksiä ja ajatuksia. Ulkomailla väliaikaisuuden tilassa pystyy elämään tuoreemmin. Suhteellisuudentaju kasvaa – mikään ei olekaan itsestään selvää. Suomen kieltä opettavana alkoi nähdä suomen kielen ja Suomen kulttuurin aivan uudessa valossa. Oli hienoa työskennellä aidosti suomen kielestä kiinnostuneiden kanssa ja tajuta, miten suomalainen ja suomenkielinen tiedeyhteisö on osa koko maailman tiedeyhteisöä.  Parasta on elämän intensiivisyys ja syvällisen kielitaidon hankkimisen mahdollisuus. Erityisesti alle 30-vuotiaana luo myös elinikäisiä ihmissuhteita. Tilapäisyys antaa voimaa ja estää rutinoitumisen. Huonoimpia puolia en osaa edes nimetä. Pitkän miettimisen jälkeen muistan nyt arjen pienet hankaluudet ja byrokratian kummallisuudet.

5. Ensiksi lähtisin kulttuuriaarteita täynnä olevaan maahan, jonka kieltä en osaa, esimerkiksi Italiaan. Sitten yrittäisin päästä Ruotsiin, jotta minun ei tarvitsisi olla ikävästi epävarma ruotsin kielen taidostani. Sen jälkeen lähtisin Yhdysvaltoihin mahdollisimman monipuoliseen yliopistoon oppiakseni tekemään erinomaista tutkimusta.

6. Aivan kaikkien ihmisten pitää kansainvälistyä. Tämä on erilaisten ihmisten yhteinen maailma. Ei ole hyväksi ihmiselle katsoa maailmaa vain yhdestä nurkasta. Sitä paitsi fennistit tapaavat tulevassa työelämässä suomen oppijoita, jotka ovat tulleet muualta. On paljon helpompi nähdä elämää näiden silmin, kun itse on ollut poissa kotoa – kaukanakin ja nimenomaan arjessa.

7. Suosittelen Stefan Zweigin teosta Die Welt von Gestern. Erinnerungen eines Europäers, 1942 (Eilispäivän maailma. Erään eurooppalaisen muistelmia. suomentanut Alf Krohn. Jyväskylä: Gummerus, 1945.)