Kieleke siirtyy ensi vuoden alusta internetiin, ja paperisen lehden painattaminen loppuu. Moni asia muuttuu, muttei suinkaan huonompaan suuntaan: verkkolehden myötä toimitukselle avautuu uusia, mielikuvituksellisia näkökulmia laadukkaan ainejärjestölehden luomiseen.

Vanhan on väistyttävä uuden tieltä. Kieleke, jota juuri silmäilet, edustaa samanaikaisesti sekä loppua että alkua. Vanha kunnon paperilehdeksi painettu ainejärjestölehti on jäävä historiaan. Sen tehtävää jatkaa uusi verkkosivuston muodossa toimiva tiedotuskanava. Miten tähän on päädytty? Miten verkkolehti toimii? Kääntyykö kaikki täysin päälaelleen? Koska muutos on todellakin  huomattavan suuri ja nopea, on perusteltua hieman valottaa taustoja.

Koska perinteisen paperilehden painosmäärä on jopa satoja kappaleita, voi maallikkokin päätellä, että painokustannuksista kasaantuu huomattava menoerä. Ei se tietenkään hukkaan heitettyä rahaa ole: tasokkaan lehden toimittaminen on ainejärjestölle kunnia-asia. Osaltaan taloudelliset seikat kuitenkin rajoittavat sitä luovuuden määrää, joka innokkaasti juttuja ideoivissa kantalaisissa piilee. Yksi esimerkki tästä on se, että huolellisesti sommitellut valokuvat on lopulliseen lehteen jouduttu painamaan pieninä ja mustavalkoisina. Suuremmalla panostuksella saisi tietysti suurempia kuvia ja enemmän sivuja. Entä jos määrää ja laatua voisi lisätä lähes rajattomasti samalla rahalla – tai jopa säästää? Tähän ratkaisun tarjoaa verkko. Internetissä  julkaiseminen maksaa murto-osan siitä, mikä paperilehden vuosittaisiksi kustannuksiksi muodostuu. Kuvien väreistä ei tarvitse tinkiä, ja kun palvelintilaa riittää, voidaan kuvia myös esitellä reilun kokoisina.

Pelkkään verkkojulkaisuun turvautuminen ei kuitenkaan ole kaiken kerralla hyväksi ja helpoksi muuttava uudistautumiskeino. Olisi kummallista, jos paperilehdestä luopuminen ei aiheuttaisi muutosvastarintaa. Taipumus  nostalgiaan on tietysti täysin luonnollinen tunnereaktio, mutta järjelläkin perusteltavaa huolta lehden tulevaisuudesta voi esitellä. Tavallisesti lehti on kohdannut lukijansa Fennicumilla jaettuna. Löytävätkö lehtijutut lukijansa, jos fyysisen kohtaamispaikan sijaan tavataan vain verkossa? Oman haasteensa tarjoaa myös materiaalin arkistointi. Perinteiden velvoittamana kaikki tietysti säästetään jälkipolville, mikä tarkoittaa joko ankaraa digitaalista varmuuskopiointia tai juttujen tulostamista talteen – todennäköisesti kumpaakin.

Vaikka muutoksen tuuli kylmäisi, kannattaa Kielekkeen uuteen asuun tutustua ennakkoluuloitta. Rohkeudella verkkolehteä on myös tehty, mutta tärkeintä uusissa kuvioissa tietenkin on lehden luettavuus. Kaikki palaute muutoksesta on siis tervetullutta. Toivottavasti viihdytte verkkolehden parissa!

Teksti KLAUS KURKI
Kuva KLAUS KURKI