Kielekkeen suuri sivuaine-ekstra

Sivuainevalintojen merkitys korostuu, kun pääaine ei suoraan valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. Valinnanvapaus on monille opintojen parasta antia, mutta päätösten teko voi myös stressata. Pyysimme suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelijoita kertomaan sivuaineistaan ja urahaaveistaan, ja saimmekin useita varsin kattavia katsauksia fenn(ougr)istien kiinnostuksenkohteista. Artikkeli on jaettu kahteen osaan, sillä luettavaa riittää!

Pyysimme kaikkia vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Monennenko vuoden opiskelija olet, mitä opiskelet sivuaineina?
2. Kerro sivuaineistasi. Miksi valitsit ne? Millaista niiden opiskelu on?
3. Tiedätkö jo, mihin haluat työllistyä? Uskotko sivuainevalintojesi auttavan työllistymisessä?
4. Oletko pyrkinyt edistämään tulevaisuuden työllistymistäsi esimerkiksi järjestöaktiivisuudella, harrastuksilla tai käymällä töissä opintojen ohella?

Viro, kieliteknologia, psykologia, filosofia, fennougristiikka

1. Olen neljännen vuoden suomen kielen pääaineopiskelija. Sivuaineilen viron kielen ja kulttuurin, kieliteknologian, psykologian ynnä filosofian parissa. Olen opiskellut myös muutamia fennougristiikan oppiaineen kursseja. Jos minulle olisi annettu maailman kaikki aika ja mesenaatti olemistani rahoittamaan, ei koluttavien tieteenalojen suo hevin ehtyisi.

2. Viron kieleen ja kulttuuriin päädyin fuksisyksynäni uteliaisuuttani ja ”no miksipäs ei” -mentaliteetin myötävaikutuksella – eipä  ollut ketään varoittamassa aineen estofilisoivista vaikutuksista. Viron kielen ja kulttuurin opiskelu on ollut sekä hauskaa että hyödyllistä. Kielessä saavuttaa vuorovaikutuksen kannalta mielekkään tason varsin pian, ja maan historian kehityskulkuihin tutustuminen on avartavaa. Niin samanlainen, niin erilainen.

Kieliteknologian sivuainekokonaisuus on antanut raikkaan lisänsä opintoihini. Sen parissa on tullut tutustuttua erilaisiin menetelmiin käsitellä kieltä tietokoneavusteisesti ja omaksuttua toisinaan hieman insinöörimäistä ajattelutapaa. Tietotekniikka ja tietojenkäsittely ovat kehittyneet vimmalla, joten miksi jättää niiden tarjoamat mahdollisuudet hyödyntämättä? Monipuolisuus on usein hyvästä.

Psykologian ja filosofian muodollisissa opinnoissa en ole vielä kovin pitkällä, vaikka jälkimmäistä tulenkin harrastaneeksi jatkuvasti muodossa tai toisessa. Psykologiassa minua kiehtoo toisaalta ihmisen mieli itsessään, toisaalta alan anti kieltenopiskelulle ja kielitieteelle. Filosofia puolestaan sopii jokaiselle, joka haluaa ajatteluunsa selkeyttä ja eväitä elämän suurten kysymysten pohtimiseen. Yliopisto-opiskelu on hyvin suurelta osin abstraktioiden maailman järjestelyä ja pähkäilyä, missä puuhassa filosofia on verraton apuväline.

3. Olen ikäni yrittänyt takoa muotoa jonkinlaiselle jäsentymättömälle tutkijuusihanteelle. Sanovat työelämän lähitulevaisuudessa (ja alati) muuttuvan ja ammattien ja toimenkuvien jauhautuvan uuteen uskoon kehityksen rattaiden paineessa – kuka näistä tietää? Joka tapauksessa kielentutkijan ura ja akateeminen maailma siintelevät vankkoina kiintopisteinä siellä hamassa.

4. Olen ollut mukana erinäisissä ainejärjestöpesteissä ja projekteissa. Uskoisin näissä toimimisen olevan ilman muuta todiste aktiivisuudesta ja sikäli edesauttavan työllistymistäni. Voisi kuvitella, että esimerkiksi kokemusta lehden toimittamisesta, kokouskäytäntöjen tuntemista ja hioutuneita ryhmätyöskentelytaitoja arvostaa moni taho.

Atte Huhtala

Kotimainen kirjallisuus, ersä

1. Neljännen vuoden opiskelija, sivuaineena kotimainen kirjallisuus. Tänä syksynä osallistun ersämordvan peruskurssille ja ensi vuonna suoritan opettajan pedagogiset. Kiinnostaisi opiskella vielä ainakin viroa, venäjää ja kaikenlaista muutakin, mutta katsotaan nyt…

2. Valitsin kotimaisen kirjallisuuden, koska halusin yksinkertaisesti hankkia laajemmat tiedot Suomessa julkaistusta ja julkaistavasta kirjallisuudesta. Kirjallisuuden opiskelussa on erityisen mielenkiintoista tarkastella sitä, miten historialliset tapahtumat, kehityskulut ja aatevirtaukset ovat kirjallisuuteen eri aikakausina koodautuneet. Sen lisäksi oppii erilaisia luku- ja analysointitapoja ja yleissivistyskin karttuu siinä sivussa näppärästi. Erityisen hyödyllisiksi olen kokenut analyysikurssit, joilla luetuista kirjoista keskustellaan opettajajohtoisesti ja todella pureudutaan kirjojen maailmoihin, aatteellisuuksiin, kieleen ja tekstin pinnanalaisuuksiin.

Ersämordvan peruskurssille osallistuin lähinnä siksi, koska kurssi sattui tänä vuonna olemaan tarjolla ja päähäni pälkähti, että haluan pienen maistiaisen jostakin suomen sukukielestä, kun nyt kerran täällä (yliopistossa) olen. Joskus peruskouluaikoina luin kahden vuoden ajan venäjää, joten kyrillinen aakkosto oli entuudestaan tuttu. Mielestäni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajalla on hyvä olla jonkinlaiset Wikipedia-artikkelitasoa syvemmät tiedot ja taidot edes yhdestä suomen lähi- tai etäsukukielestä. Sukukieltä opiskellessa on yllättävän hauskaa bongailla niitä moniaita yhtäläisyyksiä suomen kielen ja muiden suomalais-ugrilaisten kielten välillä; siinä näkee aivan konkreettisesti, että kyse todellakin on sukukielestä. Saa aivan erilaisen perspektiivin omaankin äidinkieleen sitä kautta.

3. Valmistun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi, ja jompikumpi kirjallisuusaine (yleinen kirjallisuustiede tai kotimainen kirjallisuus) kuuluu pakollisena osana kyseiseen tutkintoon. Tähtään tietysti valmistuttuani mahdollisimman nopeaan työllistymiseen. Kilpailu alalla vaikuttaa olevan kovaa, mutta en ole huolissani, koska voin opettajan paikkaa etsiskellessäni työskennellä muissa vastaavantyyppisissä työtehtävissä nykyisessä työpaikassani tai tehdä jotakin muuta kehittävää. (Eräs äikänopetuttavani esimerkiksi ryhtyi opettajan paikkaa etsiskellessään sivutoimiseksi kioskikirjailijaksi ja tienasi sillä ihan mukavasti. Kaikkea mahdollista voi tehdä, kun vaan käyttää vähän mielikuvitustaan.)

4. Olen ollut työelämässä jo kaksitoista vuotta ja työskennellyt opintojen ohella myös näinä yliopistovuosina. Vuosia tein erilaisia ravintola-alan hommia (sekä työntekijänä että esimiehenä), mutta viimeisen vuoden ajan olen tehnyt enemmän omaan alaan liittyviä töitä eräässä kieliteknologiafirmassa. Opiskeluaikana olen toiminut vuoden ajan Kannan hallituksessa tiedottajana. Uskon kaikesta työ- ja järjestökokemuksesta olevan hyötyä tulevaisuuden työnsaannissa. Se ei tosin yksistään riitä, myös ihmissuhteilla on erittäin suuri merkitys: verkostoituminen jo opiskeluaikana on äärimmäisen tärkeää. Jo aktiivisuus itsessään on hyvästä, toimettomaksi ei kannata jäädä.

Matias Säily

Venäjä, fonetiikka, unkari

1. Seitsemäs vuosi. Venäjän kieli, fonetiikka, unkarin kieli ja kulttuuri. Lisäksi kaikenlaisia hajaopintoja, joista osan oli joskus tarkoitus kehkeytyä sivuainekokonaisuuksiksi.

2. Sain venäjän sivuaineoikeuden ensimmäisenä vuonna. Olen nyt tehnyt siitä perus- ja aineopinnot. Merkillepantavaa on se, että oppiaineessa (venäjä vieraana kielenä) opiskeli ainakin aiemmin lähinnä natiiveja venäjänpuhujia eri syistä. Ainoana ei-natiivina osallistujana jotkin kurssit aiheuttivat ehkä ylimääräisiä suorituspaineita, mutta pidän silti venäjänkin opintoja hyödyllisinä. Olen kuullut sellaista arvostelua, että oppiaineen tarjonta on joillekuille liian teoreettista, mutta minusta se on liian vähän teoreettista. Suosikkikurssini on ollut perusopintojen johdatus venäjän kieleen ja sen tutkimukseen, kun taas jotkin käytännön puhekurssit ovat toisinaan saaneet hien nousemaan pintaan. Puhun kyllä venäjää, vaikka luen sen kielihistoriaa mieluummin kuin yritän leikisti myydä opettajalle koiraa. Uralistille venäjä on tietenkin yksi avainkielistä.

Aloitin fonetiikankin ensimmäisenä vuonna. Fonetiikan perusteet käytyäni valinta oli varsin helppo. Tein tästäkin oppiaineesta perus- ja aineopinnot. Oppiaineessa hoidetaan asiat joustavasti; anekdoottina todettakoon, että minulla oli aineopinnot kasassa ennen perusopintoja, mikä ei ole mahdollista tai ainakaan suotavaa useimmissa oppiaineissa. Henkilökunta on enimmäkseen helposti lähestyttävää, ja moni asia on sen kanssa sovittavissa. Opintopisteitä sieltä saa ehkä keskimääräistä helpommin. – Fonetiikka kiehtoi minua jossain vaiheessa jopa siinä määrin, että olin vaihtaa pääaineeni siihen. En kuitenkaan tehnyt niin. Yksi muttei toki olennaisin syy siihen oli se, että minun annettiin olettaa, että gradut kirjoitetaan lähtökohtaisesti englanniksi. Luulin opiskelevani suomenkielisessä yliopistossa. En ole sittemmin katunut päätöstäni jäädä uralistiikkaan.

Rupesin opiskelemaan ”pakkounkaria” ensimmäisenä vuonna. Olin alusta lähtien kiinnostuneempi puhujamäärällä mitattuna pienemmistä kielistä, joten kävin vain pakolliset kurssit. Olin kyllä silloin tällöin käynyt Unkaria koskevissa tilaisuuksissa ja tavallaan häpesin kielitaidottomuuttani, mutta en tehnyt asian eteen mitään. Sitten viidentenä opiskeluvuonnani unkarin opettaja kysyi, enkö lähtisi Unkarin kielen ja kulttuurin kesäkouluun Unkariin. Lähtö ei ollut käynyt mielessänikään, mutta sitten totesin, että kannattaa kai lähteä, kun vielä voi ja kulutkin kustannetaan. Viihdyin Debrecenissä ja menin sinne vielä seuraavana kesänä uudestaan. Nyt on jotenkin käynyt niin, että olen suorittamaisillani viimeisiä unkarin aineopintoja. Se ei haittaa: unkari on suomen ja venäjän ohella usein kansainvälinen käyttökieli näissä hommissa.

3. Olen harkinnut jatko-opintoihin hakemista valmistumiseni jälkeen. Opiskelemistani aineista on suoraa hyötyä tutkimuksessa. Vaikka en tutkisikaan unkaria tai venäjää, paljon alan kirjallisuutta on kirjoitettu näillä kielillä. Lisäksi venäjä (tai muu slaavi) on merkittävä kontaktikieli käytännössä kaikille uralilaisille kielille. Niin ikään fonetiikan opintojen merkitys lienee itsestänsä selvä. Vaikka en tutkisi suoraan fonetiikkaa tai fonologiaa, pystyn hyödyntämään oppiaineesta saamiani tietoja. Kannattaako isompia kielessä esiintyviä yksikköjä yrittääkään ymmärtää, jos ei tunne pienimpiä ollenkaan?

4. Olen toiminut vuosia eri opiskelijajärjestöissä ja niitten hallituksissa, enimmäkseen Sugrissa, Foneemissa ja Slavassa. Varsinaisen opiskelijaelämän ulkopuolelta olen aktivoitunut Sukukansojen ystävissä, jonka hallituksen jäsen olen tätä kirjoittaessani. Vaikka en kiistä järjestöaktiivisuuden mahdollisia etuja työllistymisessä, se ei ole koskaan ollut motivaationi järjestötoiminnassa.

Sen sijaan olen tällä hetkellä kolmatta kertaa oman alani töissä tutkimusavustajana Volgan alueen kielten tutkimusyksikössä, joka siis toimii suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen yhteydessä Hämeenkadulla. Olen myös opettanut suomea Udmurtiassa mutta siitä en saanut palkkaa, koska se oli Cimon (nyk. Opetushallitus) järjestämä harjoittelu. Moni varmaankin aliarvioi uralistin työmahdollisuuksia, mutta omasta mielestäni neljä oman alan työpaikkaa perustutkinto-opiskelun aikana ei ole lainkaan huonoa työllistymistä. Tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen, mutta näen nämä paikat isoimpana etunani työnhaussa.

Ensin toimin tutkimusavustajana pääasiassa 1930-luvun marin tieteellisen sanaston kehittymistä tutkivassa hankkeessa, mutta olin pienemmissä määrin mukana myös mordvankielisten sanomalehtien kielen diakronisessa tutkimuksessa. Toisen kerran minut palkattiin tekemään Turussa julkaistujen suomalais—udmurttilaisen ja udmurttilais—suomalaisen sanakirjan verkkoversioita Giellateknolle, Tromssan yliopiston kieliteknologiakeskukselle. Työ oli varsin mekaanista, mutta samalla tulin käytännössä lukeneeksi kaksi sanakirjaa kannesta kanteen ja opin jotain hyvin alkeellista koodaamisesta. Tällä kertaa osallistun kansainväliseen marin kielioppihankkeeseen. Toistaiseksi olen lähinnä tehnyt morfeemianalyysiä ja glossannut marinkielistä tekstiä. Kyllä leipänsä voi kurjemminkin ansaita.

Tomi Koivunen

Sivuaine-ekstran kokosi Iida Virtanen

Artikkelikuva pixabay.comista.