Kysyimme kouralliselta Turun yliopiston suomen kielen oppiaineen alumneja, mitä he tekisivät samoin ja mitä toisin, jos nyt opiskelisivat. Tyytyväisimpiä alumnit ovat olleet monipuoliseen ainevalikoimaansa ja tyypillisimmin harmittelevat sitä, etteivät lähteneet opiskelijavaihtoon. Poimi kokemuksista vinkit avuksi omiin valintoihisi.

Vieläopintojen loppusuorallakaan en tiennyt, mikä minusta tulee isona. Valitsin kursseja vain sen mukaan, mikä kiinnosti, en niinkään työelämää silmällä pitäen. Se taitaa olla humanistin perisynti. Vaikka opiskelu olikin kiinnostavaa ja hauskaa, olisi kannattanut orientoitua selkeämmin jotain tiettyä alaa kohti. Toisaalta tässä ammatissa on eduksi tietää vähän siitä ja tästä.

Toimittaja, 34

Verkostoiduin aktiivisesti sekä suomen kielen että muiden opiskelijoiden kanssa. Tuntuu varmaankin turhauttavalta kuulla jälleen kerran, miten tärkeää on tuntea ihmisiä, mutta se on totta. On todennäköistä, että saat ensimmäiset työpaikkasi tuttujesi ansiosta. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut opiskella enemmän yhteiskuntatieteitä, esimerkiksi valtio-oppia tai sosiologiaa. Myös viestinnän ja journalistiikan sivuopinnot vaikkapa ammattikorkeassa olisivat olleet hyviä, ja kauppiksen puolelta opiskelisin liiketoimintaosaamista ja projektijohtoa.

Viestinnän suunnittelija, 29

Opintoni sijoittuvat 80-luvun alkupuolelle, jolloin maailma oli kovin erilainen. Nykyperspektiivistä katsottuna opiskelussa samana pitäisin sen, että keräisin itseäni kiinnostavan aineyhdistelmän ja innostavia kursseja. Toimintaani taas muuttaisin niin, että olisin aktiivisempi verkostoituja, armollisempi itselleni arvosanojen suhteen ja kävisin vaihdossa. Enkä jättäisi gradua roikkumaan vuosikausiksi.

Copywriter/kirjoittaja, 56

Kun nyt jälkiviisaana ajattelen opintojani, olen tyytyväinen poikkitieteelliseen tutkintooni. Kurottelin humanistisesta tiedekunnasta esim. yhteiskuntatieteisiin ja kauppatieteisiin, mistä on ollut hyötyä työelämässäkin. Opettajan pedagogisista opinnoista on myös ollut suurta hyötyä, vaikka opettajan työ ei ykköshaaveena ole koskaan ollutkaan. Toisin olisin tehnyt siinä, että olisin järjestänyt aikaa edes lyhyelle vaihdolle ulkomailla. Olisin myös voinut suhtautua hieman avoimemmin mielin kirjallisuustieteen nyansseihin.

Oppimateriaalien kustannustoimittaja, 28

Aloitin opintojen alkuvuosina ison läjän sivuaineita (mm. yleinen kielitiede, mediatutkimus, poliittinen historia) perinteisten suomen kielen, kirjallisuuden ja opettajan pedagogisten opintojen rinnalle. Jälkikäteen ajatellen runsaat sivuaineopinnot osoittautuivat hyväksi ratkaisuksi, sillä ne antoivat jotain palkitsevaa opiskeltavaa kirjallisuuden opiskelun kuivimpien kirjatenttipakettien rinnalle ja ovat osoittautuneet monessa kohtaa hyödyllisiksi myös ammatillisissa yhteyksissä. Jos jotain jäin opiskeluajalta katumaan, niin sitä, etten lähtenyt vaihtoon enkä opiskellut kielikeskuksessa mitään uutta vierasta kieltä. Vastaavanlaisia mahdollisuuksia uuden kielen opiskeluun on myöhemmin vaikea saada töiden ja muiden velvollisuuksien vuoksi.

Suomen kielen ja ammatillisen viestinnän amk-opettaja, 35

En jättäisi mitään opintoja, harjoitteluja tai sijaisuuksia tekemättä! Tutkintoni paisui (ja opintoihin kului yli kahdeksan vuotta), mutta nyt erotun edukseni joukosta, koska minulla on äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyden lisäksi myös s2-opettajan opintokokonaisuus suoritettuna. Siirryin myös varsin vaivatta työelämään, koska minulla oli paljon työkokemusta jo opintojen ajalta. Luennoille osallistuisin nyt kuitenkin aivan toisella asenteella. Olin varsinkin opintojen alkuvaiheessa vielä liian nuori arvostamaan sitä kaikkea osaamista ja tietoa, joka minut ympäröi; myöhästelin ja kun viimein saavuin paikalle, lähettelin lappuja ja kikattelin.

Yliopisto-opettaja, 32

Tietoa alumnitoiminnasta: bit.ly/fenniks