Kuten kaikki tätä lehteä lukevat todennäköisesti tietävät, koulutus on Suomessa parasta aikaa leikkausten kohteena. Esimerkiksi tutkimuksesta, eri oppilaitosten rahoituksesta, ja opiskelijoiden tuista karsitaan. Muun muassa edellä mainittujen syiden takia on tärkeää osata perustella, miksi oma ala on tarpeellinen ja miksi siitä ei kannata leikata.

Tutkittavien alojen tarpeellisuutta tuntuu pitkälti perusteltavan sillä, miten yritykset hyötyvät alasta ja miten hyvin alalle työllistyy. Tämä on toki osaltaan tärkeä näkökulma, sillä minkään alan asiantuntijoita ei kannata kouluttaa liikaa. Ongelmallista tässä on kuitenkin se, että kaikilta opiskeltavilta aloilta ei suoranaisesti työllisty yhteen tiettyyn ammattiin, vaan opiskelijat saattavat työskennellä hyvin monenlaisissa tehtävissä.

Joku saattaa sanoa filosofian opiskelemisen olevan turhaa, koska filosofiaa opiskelemalla ei valmistu mihinkään ammattiin. Onko filosofia siis tarpeetonta? Jonkin alan arvottaminen pelkän työllistymisen perusteella on kapeakatseista, ja käytännössä se kieltää tiedon tarpeellisuuden. Tämä on mielestäni erikoinen näkökulma, koska tutkimuksen yksi perustavanlaatuisimpia kysymyksiä on, mitä tutkittavasta alasta on mahdollista tietää. Perustutkimusta harjoittavilla aloilla lähtökohta on puhtaassa tiedonintressissä, ja tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa. Miten sellaisten alojen hyötyä voi mielekkäästi mitata?

Oletettavasti vähintäänkin suuri osa pitää omaa alaansa tärkeänä. Lisäksi jokaisella jotakin alaa opiskelevalla on tai ainakin olisi hyvä olla opiskelulleen jokin syy. Kukaan ei myöskään todennäköisesti halua, että oman alan harjoittaminen tehdään vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Miten sinä perustelisit oman alasi tarpeellisuutta?

Antti Ainola
Kannan toinen kopo