Kirjoitan tätä tekstiä työpöytäni ääressä asunnossani Turussa. Ikkunastani aukeava maisema on turkulaisten opiskelijoiden suosimalle asuinalueelle tyypillisen koruton ja harmaa, mutta kuitenkin kodikas – onhan Turku valloittavan kaunis ja kirjavan opiskelijakulttuurin omaava yliopistokaupunki ja ennen kaikkea Kannan koti.

Tällä hetkellä oleskelu opiskelukaupungissa merkitsee itselleni halua tehdä niin paljon kaikkea, oli kyse sitten uuden oppimisesta luentosaleissa, kielitieteellisten puheenaiheiden keksimisestä satunnaisessa fennistiporukassa Assarin nurkkapöydässä tai mitä mielikuvituksellisimmista sitseistä Osakuntasalin vaakunoiden varjossa. Kaikki nämä asiat ovat jotain, jota kaipaa valtavasti, mutta jota ei maan koronatilanteen vuoksi voi saada.

Kannan vuoden 2020 fuksit saivat omat, puhtaanvalkoiset haalarinsa hiljattain. Kun katson omia, naulakossa roikkuvia, joskus menneisyydessä tahrattomia haalareitani, mietin, kuinka moni paikka Turussa onkaan jättänyt niihin jälkensä, oli kyse sitten Aboa Vetuksen edustan rantapenkereen tomunharmaasta, Yliopistonmäen nurmikon vihreästä, tai Marilynin Vadelmatassu-drinkin vaaleanpunaisesta.

Nämä ja monet muut turkulaiset paikat ovat osa erottamaton osa kantalaista opiskelijakulttuuria. Yliopistokampus ja Mikael Agricolan patsas ovat vapun tärkeitä kokoontumispaikkoja. Osakuntasalissa ja Q-talolla on sitsattu monet sitsit Helan gårista aina Finlandiaan asti. Proffan kellari on toiminut tukikohtana niin kokouksille, hengailuilloille kuin pikaisille jallukolillekin. Marilynissä, Vegasissa ja Dynamossa on tanssittu monesti yön pikkutunneille. Kampuskappelissa ja Turku-salissa lukematon määrä Alias-kierroksia on herättänyt tunteita ja monia haalarimerkkejä on nivottu kiinni haalareihin enemmän tai vähemmän huolella.

Kaikista tärkein Kanta-paikka (heh!) Turussa on kuitenkin Kannan toimisto. Yo-taloissa sijaitseva akateeminen sillipurkki kahvinkeittimineen ja lahoavine sohvineen on monelle kantalaiselle turva- ja kohtaamispaikka, johon jokainen on tervetullut juuri sellaisena kuin on. Päivystyskahvin äärellä mitä oudoimmat keskustelut ovat herättäneet Naturan neloskerrokseen asti kaikuvan naurunremakan, ja opintoahdistusta kokeva fennisti on saanut osakseen apua, ymmärrystä ja vertaistukea. Turvavälilliseen oleskeluun toimisto ei kuitenkaan ole optimaalinen paikka, minkä vuoksi sen ovet ovatkin pysyneet lukittuina surullisen monena maanantaina ja keskiviikkona.

Kannan vuoden 2020 hallitus on tehnyt kaikkensa säilyttääkseen edes osan Kannalle rakkaista perinteistä koronan keskellä. Moni kantalaisille rakas turkulainen paikka onkin ollut läsnä niissä harvoissa fyysisissä tapahtumissa, joita kulloistenkin koronasuositusten puitteissa on ollut mahdollista järjestää – useimmiten kuitenkin Zoomin taustakuvissa.

Emme tiedä vielä, miten kantalaisuus näkyy kaupunkimme katukuvassa ensi vuonna. Korona on työntänyt monen opiskelijan haalarit visusti kaapin pohjalle ja on epävarmaa, milloin juhlatuulella oleva fennisti saa taas pukea haalarit ylleen. Siitä olen kuitenkin varma, että kun korona joskus määrittelemättömässä tulevaisuudessa saadaan selätettyä, näkyy Aboa Vetuksen rantapenkereellä, Lygasin tanssilattialla ja monessa monessa muussa paikassa tuttua harmaanvihreänvalkoista norppausliikettä. On vain jaksettava odottaa.

Toivonkin, että tämän odotuksen keskellä yksikään kantalainen ei joutuisi olemaan yksin, ja ettei rakas opiskelijakaupunkimme muuttuisi yhteisöllisyyden keskittymästä yksinäisyyden tyyssijaksi. Tämän vuoden hallituksen tapaan uudella hallituksella on tärkeä tehtävä – pitää huoli, että Kanta on läsnä mahdollisimman monen kantalaisen elämässä vallitsevat olosuhteet huomioiden. Toivon, että ensi vuonnakin kantalaiset pitäisivät toisistaan huolta, kyselisivät kuulumisia ja kantaisivat toisiaan läpi näiden aikojen. Koronasta huolimatta Turku on kantalaisten kaupunki, eikä mikään voi viedä sitä pois!

Ilkka Olkku