Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen oppiaineen toiminnassa keskiössä on tutkimus, jonka pohjalle oikeastaan kaikki muu toiminta rakentuu, niin opetus kuin vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Oppiaineessa toimii useita tutkimushankkeita. Lisäksi oppiaineessa tehdään paljon töitä suomen ja sen sukukielten tutkimusaineistojen kehittämiseksi rakentamalla digitaalisia korpuksia. Korpukset ovat laajoja, järjestelmällisesti kerättyjä aineistokokoelmia. Digitaalisten korpusten avulla tutkijat voivat tarkastella kieltä tietokoneavusteisesti ja tehdä laajamittaisia sanastoa, kielioppia tai kielen käyttöä koskevia hakuja.

Näin tutkimus määritellään Kielitoimiston sanakirjassa. Lue alta, minkälaista tutkimusta oppiaineessamme tehdään!

Tuomas Huumon COMET-tutkimushankkeessa tutkitaan sitä, miten aikaa kuvataan kielessä. Ajan kulumista voidaan kuvata metaforisena liikkeenä. Aika voidaan esittää joko sellaisena, joka liikkuu tulevaisuudesta kohti menneisyyttä (LIIKKUVAN AJAN metafora, esim. Pääsiäinen on tulossa), tai väylänä, jota pitkin ihminen kulkee menneisyydestä kohti tulevaisuutta (LIIKKUVAN EGON metafora, esim. Lähestymme jo joulua). COMET-hankkeessa selvitetään, millaisia suomen kielen ajanilmaukset ovat ja mitä ne paljastavat siitä, miten puhujat käsitteistävät aikaa. Hankkeesta on valmistunut useita graduja ja tekeillä on myös väitöskirja hankkeen aihepiiristä.

Marja-Liisa Helasvuon johdolla on rakennettu Arkisyniä, kieliopillisesti koodattua korpusta arkikeskusteluista. Arkisyn-aineiston parissa työskentelee useita jatko-opiskelijoita ja graduntekijöitä, ja sitä hyödynnetään tutkimushankkeissa. Esimerkiksi Kielen ja vuorovaikutuksen yksiköt -hankkeessa tutkitaan sitä, millaisia ovat kieliopin perusyksiköt vuorovaikutuksen näkökulmasta. Perinteisten kieliopin yksiköiden, kuten lauseiden, lisäksi on tutkittu erilaisia kiteytyneitä ilmauksia. Arkisyn-aineistoa hyväksi käyttäen on voitu todeta, että esimerkiksi ilmausta mä ajattelin että käytetään usein kehysilmauksena, jota seuraa vaikkapa puhujan asenteen ilmaus (esim. kauheeta). Usein tällaiset kiteytyneet ilmaukset ovat hyvin kuluneita: mä ajattelin että -ilmauksen tavallisin muoto keskusteluissa onkin maattet. Hankkeessa on ollut useita opiskelijoita töissä tutkimusavustajina ja valmistumisen jälkeen projektitutkijoina.

Oppiaine on aktiivisesti mukana Kieli- ja käännöstieteen laitoksen yhteisessä Digilang-hankkeessa, jota johtaa Tommi Kurki. Hankkeessa kehitetään vuosina 2018–2021 laitoksen digitaalisia aineistoja. Niiden käytettävyyttä, näkyvyyttä ja saavutettavuutta parannetaan kokoamalla ne yhteiseen portaalin. Digilangissa on mukana peräti neljä oppiaineessa tekeillä olevaa korpusta tai korpuskokonaisuutta: Akateemisen suomen korpus, Satakuntalaisuus puheessa -korpus, Suomen kielen prosodian alueellisen ja sosiaalisen variaation korpus sekä fennougrististen korpusten kokonaisuus.

Akateemisen suomen korpus -hankkeessa on tarkoituksena luoda akateemisen suomen kielen korpus, joka tuo yhteen kaksi alakorpusta: äidinkielisten opiskelijoiden pro gradu -töistä koostuvan LAS1-korpuksen sekä suomenkielisiä tutkimusartikkeleita sisältävän korpuksen. Tavoitteena on kerätä näihin korpuksiin mahdollisimman laaja ja tasapainoisesti eri tieteenaloja edustava tekstikokoelma suomalaisesta tieteen kielestä opetuksen ja tutkimuksen tueksi.

Tommi Kurjen Prosovar-hankkeessa tutkitaan puhesuomen prosodian ilmiöitä niin, että tarkastelussa otetaan huomioon puhujien alueelliset ja sosiaaliset taustatekijät. Tällaisen variaation tarkastelun mahdollistamiseksi hankkeessa on koostettu prosodian tutkimuksen mahdollistava puhesuomen korpus. Lisäksi osana hanketta on kehitetty ja testattu uusia keruumenetelmiä, joissa hyödynnetään tietoverkkojen mahdollisuuksia ja kieliteknologiaa.

Tommi Kurjen Satakuntalaisuus puheessa -hankkeessa tutkitaan nykysatakuntalaisten puhuttua kieltä ja selvitetään, millaisia nykymurteet ovat ja millaisia uudenlaisia puhekielisyyksiä voidaan havaita. Opiskelijat ovat olleet mukana keräämässä hankkeen aineistoa, litteroimassa sitä. He ovat myös tehneet aineiston pohjalta kandidaatintutkielmia ja graduja. Hankkeesta on valmistunut myös yksi väitöskirja.

Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen linjan projektit toteutettaa siihen kiinteästi liittyvä Volgan alueen kielten tutkimusyksikkö. Tutkimusyksikkö on keskittynyt hankkeisiin, jotka voidaan tehdä yhteistyössä Volgan alueella puhuttavien suomalais-ugrilaisten kielten eli marin, mordvan ja udmurtin syntyperäisten tutkijoiden kanssa. Olemme laatineet monia kaksikielisiä sanakirjoja näistä kielistä sekä käänteissanakirjoja ja elektronisia sanalistoja tutkijoiden tarpeisiin. Etenkin suomen kielestä lähtevissä sanakirjoissa olemme tehneet myös kielenkehitystyötä: yhdessä syntyperäisten tutkijoiden kanssa on luotu uutta sanastoa tarkoitteille, joilla ei entuudestaan ole nimitystä näissä kielissä.

Arto Moisio laatii nyt suomalais-tataarilaista sanakirjaa yhdessä Suomen ja Kazanin tataarien kanssa. Tataari on turkkilainen kieli, mutta se – kuten Volgan alueen toinen turkkilaiskieli tšuvassikin – on marin ja udmurtin tutkimuksessa tärkeässä asemassa, koska se on voimakkaasti vaikuttanut molempiin kieliin.

Sanasto ja sen luominen marin ja mordvan vain noin sadan vuoden ikäisten kirjakielten historian aikana kiinnostaa meitä. Koneen säätiön rahoittamassa Marin kirjakielen sanaston kehitys -hankkeessa Arto Moisio ja Jorma Luutonen analysoivat marilaisten kollegojensa kanssa erikoisalojen sanaston kehitystä 1920- ja 1930-luvuilla, jotka olivat Marinmaalla aktiivisen uudissanojen kehittämisen aikaa. Heidän aineistonaan ovat oppikirjat ja sanomalehtitekstit.

Sanastoa ja myös kielen muiden alueiden muutoksia tarkastellaan Jorma Luutosen mordvan kirjakielten kehitystä luotaavassa projektissa, joka ulottuu koko ersä- ja mokšamordvan kirjakielten ajalle eli vuosiin 1920-2008. Aineistona ovat sanomalehtitekstit, jotka heijastelevat kunkin vuosikymmenen  sosiolingvististä ja kielipoliittista  tilannetta. Hankkeessa on mukana myös Mordvan yliopiston tutkijoita.

Volgan alueen suomalais-ugrilaisista kielistä ei ole käytettävissä perusteellisia kielioppeja. Alho Alhoniemen laatima Marin kielioppi vuodelta 1985 on alan arvostettu klassikko. Tavoitteenamme on muokata teoksen pohjalta yhdessä marilaisten tutkijoiden kanssa englanninkielinen, kielitypologisen tutkimuksen tulokset huomioon ottava korpuspohjainen versio marin kieliopista, joka sisältää myös alkuperäisteoksesta puuttuvan syntaksiluvun.

Volgan alueen suomalais-ugrilaiset ja turkkilaiset kielet ovat pitkän yhteisen historiansa aikana vaikuttaneet toisiinsa monin tavoin. Vaikutus ei rajoitu lainasanoihin vaan myös kieliopilliseen rakenteeseen. Näitä kielikontakteja on tutkimusyksikössä kartoitettu eri näkökulmista. Uuden hankkeen tarkoituksena on vertailla Volgan alueen kieliä systemaattisesti morfosyntaksin näkökulmasta ja luoda tulevaa tutkimusta varten vertaileva tietokanta.

Tutkimus kertoo, millaisia me oppiaineena olemme, ja se näyttää suuntaa, mihin oppiaine on menossa. Erilaisten opinnäytetöiden ja projekteissa toimimisen kautta opiskelijatkin voivat olla viemässä tutkimusta eteenpäin.

Marja-Liisa Helasvuo ja Sirkka Saarinen