Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

Joulumarkkinat Greifswaldissa mahtuvat kaupungin kauppatorille. Isommissa kaupungeissa markkinatkin ovat isommat, jopa kilometrejä pitkiä katuja.
Joulu yksin ulkomailla

Vaihtoon tai harjoitteluun lähteminen syyslukukaudella saattaa kuulostaa ensikuulemalta vähän huonolta idealta: illat pimenevät, ilma kylmenee, syyslukukausi on tuttu tenttisumastaan juuri ennen joulua, ja sitten on se joulu.

Joulu, Suomen ja joulupukin sesonkiaika, jolloin lentolippujen hinnat pomppaavat silmänräpäyksessä kalliista vielä vähän kalliimpaan. Ja kun lopulta on selvillä, milloin vaihtoyliopiston joululomat alkavat, lentojen hinnat hipovat lähes tähtitieteellisiä summia. Vaihto- tai harjoittelukohteeseen jääminenkään ei tosin houkuta – onhan joulu perhejuhla myös valtaosassa muuta Eurooppaa. Ja mitä se äitikin sanoisi, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin?

Joulumarkkinat Greifswaldissa mahtuvat kaupungin kauppatorille. Isommissa kaupungeissa markkinatkin ovat isommat, jopa kilometrejä pitkiä katuja.

Joulumarkkinat Greifswaldissa mahtuvat kaupungin kauppatorille. Isommissa kaupungeissa markkinatkin ovat isommat, jopa kilometrejä pitkiä katuja.

Näitä asioita mietin ensimmäisen kerran Kööpenhaminassa jouluna 2017, kun heräsin jouluhypetykseen liian myöhään. Nieleskelin kyyneleitäni Skyscanneria ja halvatlennot.com-sivustoa selatessani ja mietin, mistä ihmeestä saisin useamman satasen, että voin toteuttaa sekä suunnitellun reissun Hollantiin että tulla jouluksi kotiin. Vastaus oli karuakin karumpi: ”et mistään, olkoon tämä oppitunti kantapään kautta. Ensi kerralla ole ajoissa, ettei tarvitse valita.”

Voi !#¤”#% mikä luuseri -ajatus juolahti useammin kuin kerran mieleen, kun olin päättänyt valita Hollannin. Yksin joulua viettävät ihmiset, joilla perhe on elossa ja keskenään hyvissä väleissä, ovat omanlaisiaan. Eikä millään hyvällä tavalla. Tilannetta ei varsinaisesti helpottanut tavaroitaan pakkailevat perhejoulufiilistä säkenöivät kämppikset, jotka toinen toisensa jälkeen huikkailivat heipat ja uudetvuodet oven suusta.

Kööpenhaminalaisesta joulusta kuitenkin selvittiin, ja uudenvuoden aattoa juhlistin ylpeissä merkeissä – mä selvisin, ja tätä ei tarvitse enää koskaan tehdä uusiksi! Kunnes kaksi vuotta myöhemmin löydän itseni joulun alla Erasmus-harjoittelijana pohjois-Saksan tuppukylästä, tosin tällä kertaa vapaaehtoisesti.

Rostockin joulumarkkinoille oli rakennettu huvipuisto. Kuvasta puuttuvat mm. jouluteemainen kummitusjuna, vuoristorata ja vapaapudotuslaite.

Rostockin joulumarkkinoille oli rakennettu huvipuisto. Kuvasta puuttuvat mm. jouluteemainen kummitusjuna, vuoristorata ja vapaapudotuslaite.

Mikä sitten on muuttunut? Kööpenhaminassa minuun iskostui ajatus, että ehkä minun jouluni ei olekaan perinteinen perhejoulu. Ajatus vahvistui joulun 2018 jälkeen, jonka olin huomaamattani romantisoinut: taivaallista ruokaa, ihanaa yhdessäoloa ja monen päivän rentoutumista! Todellisuus iski tajuntaan, kun muistin etten tykkää jouluruuasta (paitsi italiansalaatista ja savukalasta), ja että sohvalla päiväkausia homehtuminen on tosi tylsää. Huomasin kaipaavani jotain muuta. Joten joulu 2019 kuluu minun osaltani Saksassa ja Ranskassa.

Tietenkin mielessäni pyörivät samat pelot ja epävarmuudet kuin kaksi vuotta sitten Kööpenhaminassakin. Kun näen perheet ja ystäväporukat Saksan satumaisilla joulumarkkinoilla höyryävä Glühwein (maistuu glögiltä) kädessään, tuntuu hetkittäisesti yksinäiseltä. Kun 6.12. pyhän Nikolauksen päivänä kiltit opiskelijat saivat opiskelijaruokalasta suklaapukkeja, huomasin kaipaavani äidin antamaa joulukalenteria. Tai kun joku opiskelijoistani kertoo menevänsä luennon jälkeen ostaman Feuerzangenbowl tarvikkeita, ajatukseni karkaavat suomalaisiin pikkujouluihin – nekin tuli missattua.

Suomalaiset perinteet ovat minulle rakkaita, ja kaipaan niitä aina muualla ollessani. Enkä edes viitsi kirjoittaa siitä raastavasta ikävästä, mikä minuun välillä iskee, kun katson ihmisten instastooreja (enkä oikein tiedä ikävöinkö niitä asioita vai ihmisiä, joita stooreissa esiintyy). Mutta todellisuudessa tiedän kyllästyväni jouluun 26.12. mennessä, siskon kanssa tulee kinaa viimeistään 27.-28.12. välillä, lähden luojaani kiitellen takaisin kotiin 28.12. ja taas haikailen jonkun uuden ja erilaisen perään.

Ehkä tähän kiteytyykin se kaikki, miksi viihdyn välillä joulut ja muut juhlapyhät muualla. En välttämättä vielä tiedä, miten haluan tulevaisuuden jouluni viettää, mutta yksi asia on varma – kotisohvalla joulun pakkosuorittaminen kirja kädessä on jo nähty.Haluan tämän artikkelin myötä toivottaa osaltani lukijoille omanlaista, rentouttavaa ja ihanaa joulunodotusta.

Saana
Opiskelija, jonka äiti ei harmistunut joulun muualla vietosta lainkaan (paitsi jos unohdan viedä viinipullotuliaisen Ranskasta)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen toimitus:

Päätoimittajat:
Julia Heino, jusuhe[at]utu.fi
Mikko Kiippa, mitkii[at]utu.fi
Noora Vesterinen, nomave[at]utu.fi

Toimittajat:
Saana Luoma, samalu[at]utu.fi
Mira Orko, msorko[at]utu.fi
Lyyra Virtanen, maanev[at]utu.fi