Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

full-moon-415501_1280
Mistä ammentaa voimaa?

”Miten sä oikein jaksat?” Tällaisen kysymyksen on saattanut moni kuulla viime aikoina, kun syksyn ensimmäiset tentit, palautettavat kirjoitelmat sekä monenlaiset projektit ovat livahtaneet hamasta tulevaisuudesta suoraan nenän eteen. Itse olen viime päivinä joutunut toteamaan, että käsite ”tenttisuma” todella on olemassa, kun huomaan koitoksia löytyvän loka-marraskuultani harva se viikko – toisinaan peräti harva se päivä.

Intensiivistä puurtamista ei sinänsä helpota, että vuoden pimein aika on aivan tuloillaan, oikeastaan tullut jo. Hämäryys tulee aina vain aiemmin, vaikka tätä kirjoittaessani kelloja ei vielä olekaan käännetty kesäajasta talviaikaan. Loppusyksyn synkeys ei tapaa rajoittua ainoastaan säähän, vaan sen voi oikeastaan ajatella siirtyvän myös mielentilaan: kun luonto uupuu syksyyn, uupuu moni opiskelija päälle kaatuvaan työmäärään ja olemassaolostaan muistuttavaan pinoon tenttikirjoja.

Mistä saisimme voimaa ja energiaa syksyn synkkyyden kukistamiseksi sekä tenttien ja projektien suorittamiseksi kunnialla? Tiiviissä opiskelijayhteisössä ystävät antavat toinen toisilleen arvokasta vertaistukea. Kun edessä on koko vuosikurssia koskettava, merkittävän kurssin lopputentti, samassa veneessä oleminen osoittautuu varsin merkitykselliseksi ilmiöksi. Syntyy eräänlainen ”teemme tämän yhdessä” -henki. Kun tentti on ohi, voi fennisti tai fennougristi huoahtaa helpotuksesta ja vaikka viettää yhteisen fiilistelyhetken kaveripiirinsä kanssa. Tällaiset arjen pienet hyvät hetket antavat voimaa ja kantavat pitkälle.

Kuten Saanan tapauksessa, myös oma reseptini jaksamiseen koostuu muun muassa reippaista iltalenkeistä: kun keuhkoni saavat raitista syysilmaa ja vereni kierto alkaa kiihtyä, nousee vireystilani tuossa tuokiossa uusiin sfääreihin. Erityisen tärkeää itselleni on, että voin lenkin ajan antaa ajatusteni lentää vapaina ja vain laittaa jalkaa toisen eteen rivakkaan tahtiin – kuitenkaan tekemättä käyskentelystäni suorittamista tai pakkopullaa.

Vuoden kolmannen Kielekkeen kautta voi hetkeksi vaihtaa jaksamista verottavat tenttikirjat kevyempiin teksteihin. Esimerkiksi Soinnun sarjakuva tarjoaa mainion rinnastuksen yleisen jaksamisen ja kasvien hoitamisen välillä. Mikäli puntit eivät ole kovin herkästi tutisevaa sorttia, voi rohkeus riittää tarttumaan Kauhu-Kielekkeen moninaiseen, vertatihkuvaan satoon. Krista Ojutkangas puolestaan esittelee ’jaksamista’ tekona kielitieteellisestä näkökulmasta ja herättelee lukijoita pohtimaan siihen liittyviä merkityksiä oman elämänsä kautta.

Jaksamista voi siis pitää henkisenä resurssina, jonka tavoittaminen ei viime kädessä vaadi kovin suurta vaivannäköä. Suosittelenkin lämpimästi Kielekkeen lukijoita opiskelujen parissa paahtamisen ohella antamaan armollisesti aikaa myös itselleen ja pitämään hengähdystaukoja. Muistakaa, että pimeyden lisäksi marraskuussa voi havaita myös aamun sarastuksen ja auringonlaskun tuottaman valon, joka auttaa jaksamaan läpi vuoden viimeisten kuukausien aina kohti suurta riemun ja valkeuden juhlaa. Ainakin itselleni tämä ajatus tuo voimaa ja vahvuutta lukuvuoden viimeisiin rutistuksiin.

 

Mikko Kiippa
Kirjoittaja on Kielekkeen päätoimittaja, Kannan taloudenhoitaja ja kohta kandidaatintutkielmaansa aloittava 3. vuoden suomen kielen opiskelija.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen toimitus:

Päätoimittajat:
Julia Heino, jusuhe[at]utu.fi
Mikko Kiippa, mitkii[at]utu.fi
Noora Vesterinen, nomave[at]utu.fi

Toimittajat:
Saana Luoma, samalu[at]utu.fi
Mira Orko, msorko[at]utu.fi
Lyyra Virtanen, maanev[at]utu.fi