Olen siinä vaiheessa opintojani, että kandimörkö on selätetty, mutta edessäni häämöttää jo suurempaa kauhistusta aiheuttava asia – pro gradu -tutkielma. Muistan elävästi ne kauhun hetket ennen kandiseminaarin alkua, kun valvoin yöt miettien tulevaa tutkimuskysymystäni. Mistä ihmeestä voisin tehdä tutkimusta, ja entä jos en ikinä keksi mitään enkä näin ollen siis koskaan valmistu?! Onnekseni kauhukuvat loppuivat siihen, kun selasin sukupuolentutkimuksen tenttikirjaa, jossa oli artikkeli naisten sukunimen valitsemisesta avioliiton yhteydessä. Valaistumiseni tapahtui sillä sekunnilla, ja päätin tehdä kandini samaa sukupuolta olevien avioparien sukunimen valinnasta.
Vaikka keksin kandiaiheeni tenttikirjaa selailemalla, ei ole itsestään selvää, että graduaihe syntyisi samalla tavalla. Olen aika varma, että ideoiden työstäminen ja ajatusten vaihtaminen muiden seminaariin osallistuvien opiskelijoiden kanssa oli osasyy kandiaiheeni muodostumiselle. Aloin pohtimaan, kuinka monta mielenkiintoista keskustelua eri kielen ilmiöistä olenkaan käynyt kantalaisten kanssa, tai sivukorvalla kuunnellut mielenkiintoisia keskusteluja päivystyksissä ja Kannan tapahtumissa.
Whatsappissa on käyty keskustelua esimerkiksi masaliisan etymologiasta ja ananas-sanan taivutuksesta. Peli-, leffa- ja ompeluilloissa olen vaihtanut ajatuksia vaikkapa nuorisoslangista, eri murteisiin liittyvistä asenteista ja ennakkoluuloista, suomalaisista räppilyriikoista ja monesta muusta suomen kieleen liittyvästä ilmiöstä. Sitseillä muun muassa sitsilauluista on löytynyt ihmeteltävää runsaasti. Mitä tarkoittaa esimerkiksi Vesipoikien marssissa ”huugo raikas sois’”? Vaikka näistä mikään ei ole vielä poikinut itselleni graduaihetta, en näe ollenkaan mahdottomana, etteikö tällainen kevyt, vuorovaikutuksellinen pohdinta yleisistä kielen ilmiöistä kanssaopiskelijoiden kanssa voisi hyvinkin toimia katalysaattorina oman tutkielma-aiheen etsimisessä.
Jos siis olet tuskaillut kandin tai gradun aiheen kanssa, suosittelen lämpimästi niin päivystyksiä kuin Kannan tapahtumiakin sekä muiden kantalaisten kanssa juttelemista. Uutta perspektiiviä voi saada myös yllättäviltä tahoilta, kuten muilta humanististen alojen opiskelijoilta tai miksei esimerkiksi yhteiskuntatieteilijöiltä tai kauppislaisiltakin. Toisaalta eri tapahtumat voivat antaa myös muuta ajateltavaa opiskelustressin keskellä. Kun akkuja saa ladattua ja päätä nollattua, saattavat tutkimusaiheetkin muodostua kuin itsestään. Vaikka gradu alkaakin jo pikku hiljaa stressaamaan, olen varma, että jonkun ihmeen kautta keksin siihenkin sopivan aiheen.
Vuoden 2018 hallituskauden ollessa lopuillaan haluan sanoa olevani kiitollinen siitä, että olen saanut olla mukana järjestämässä Kannan erilaisia tapahtumia. Sopoilu ja ylipäätään hallitustoiminta on ollut palkitsevaa, ja ensi vuonna jatkankin Kannan hallituksessa tiedotus- ja verkkovastaavan roolissa.