On erittäin kuumottavaa kirjoittaa silloin, kun tietää saavansa palautetta tekstistään. Vielä kuumottavampana pidän kuitenkin sitä, että olen yhä useammin palautteenantaja. Eli se henkilö, joka arvioi ja kommentoi toisten tekstejä ja joka ei useinkaan saa kovin kummoista palautetta omasta työstään.

Aavistuksen ristiriitaisista ja epäilevistä ajatuksistani huolimatta, olen saanut harjoittaa tätä ehkä hieman eriskummallistakin harrastustani jo parin vuoden ajan entistä määrätietoisemmalla asenteella. Esimerkiksi Kielekkeen päätoimittajuuden myötä olen saanut paljon enemmän kokemusta oikolukujen teosta, mikä on puolestaan kasvattanut itseluottamustani. Tämän lisäksi olen oppinut, että palautteen antaminen voi olla oikeasti kivaa ja molemmin puolin antoisaa.

Kirjoittamisen luova tuska on monille tuttu, mutta mitkä ovat asioita, joiden kanssa palautteenantajat tuskailevat?

Ehkä suurimpia haasteita on ollut hyväksyä se, että en useinkaan tunne palautteensaajaa. Tämän takia en voi olla koskaan täysin varma siitä, millaisen vastaanoton  sisältöön liittyvät mielipiteeni, sanavalintaehdotukseni tai tekstin epäkohtia ruotivat kommenttini saavat aikaan. Joudunkin usein keskittymään hyvin pitkäksi aikaa siihen, miten muotoilen sanottavani mahdollisimman neutraalisti, mutta selvästi. Pyrin aina siihen, että lukija ymmärtää minun olevan samalla puolella hänen kanssaan, vaikka tekstin sisäisistä ratkaisuista olisimme hyvinkin eri mieltä. Koen usein onnistuneeni vasta, kun kirjoittaja on tyytyväinen saamaansa palautteeseen. Parhaimmassa tapauksessa hän vieläpä kertoo, että kommenttien ja kritiikin ansiosta hän ymmärtää tarvinneensa ohjausta, jotta omat ajatukset jäsentyisivät paremmin paperille. Ongelmana on toki se, että kaikkiin kommentointeihini en tule koskaan saamaan vastausta, mikä on täysin normaalia. Tämänkin asian olen oppinut vähitellen hyväksymään, sillä prosessi voi olla hyvinkin yksipuolinen ilman minkäänlaista suurta draamaa.

Myös oman ammattitaidon hahmottaminen voi olla alkuun hankalaa. On uskottava ensin omiin kykyihinsä, jotta uskaltautuu ottamaan sen ratkaisevan ensimmäisen askeleen. Onneksi korkeakouluissa tehdään nykyään paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa, jolloin ensimmäiset harjoittelut tehdään hyvän ohjauksen alaisuudessa. Lisäksi omia taitojaan voi aina parantaa ja treenata kaverien välisellä vertaispalautteella. Toisaalta on osattava myös hyväksyä oma keskeneräisyytensä. Ammattitaito ja osaaminen karttuvat ajan kanssa eikä kukaan ole seppä syntyessään. Kaikkea ei voi myöskään opetella kirjoista, vaan osa opitaan kokemusten kautta.

Painiskelin hetken myös sen kanssa, että minusta tuntui väärältä arvioida toisten tekstejä, koska tiesin omissanikin olevan parantamisen varaa. Nyttemmin olen huomannut, että oikolukujen kautta opin paljon yksityiskohtaisempia asioita esimerkiksi sanojen tämä ja tuo käyttötavoista ja -tilanteista. Lisäksi muut kieliopilliset säännöt pysyvät paremmin mielessä, kun on saanut niistä konkreettisia esimerkkejä.  Taitojeni vaiheittainen karttuminen on auttanut minua hyväksymään myös sen, ettei minun tarvitse aina tietää jokaista syytä eikä kehittää kaikkiin kohtiin ratkaisua. Huvittavinta onkin ollut huomata, etten useinkaan huomaa vastaavia ongelmallisuuksia omissa kirjoituksissani. Toisaalta se on täysin ymmärrettävää, sillä mieleni täydentää helposti siinä esiintyvät puutteet – ovathan lauseet olleet alun perin ajatuksiani.

Mitä oikolukijan on hyvä huomioida palautetta antaessaan?

1. Muistuta itseäsi siitä, miksi annat palautetta. Palautteen on hyvä perustua seuraavaan ydinajatukseen: jos tekstin kirjoittaja pohtii sitä, mitä haluaa sanoa, niin oikolukija pohtii ennen kaikkea sitä, miten asian saisi sanottua selvemmin ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

2. Keskustele tekstistä kirjoittajan kanssa. Mitä enemmän tiedät kirjoittajasta ja hänen odotuksistaan, sitä helpompaa on muotoilla palaute vastaanottajalle sopivaksi.  Vuorovaikutus kirjoittajan ja tekstin kommentoijan välillä on tarpeen, jotta molempien osaaminen saataisiin hyödynnettyä mahdollisimman hyvin.

3.  Valitse palautteen tyyli oikoluettavan tekstin mukaan. Oikolukijan on päätettävä, minkälainen palaute on tarkoituksenmukaisinta juuri kyseisen kirjoituksen kohdalla. Keskitytäänkö palautteessa yleiseen vai yksityiskohtaisempaan tarkasteluun?

4. Huomioi henkilön lähtötaso kommentoidessasi. Usein tekstejä lähdetään parantelemaan kerros kerrokselta. On hyvä, jos pystyt keskittymään ensisijaisesti niihin asioihin, joista kirjoittaja hyötyy juuri nimenomaisessa tekstin työstämisvaiheessa eniten. Älä kuitenkaan oleta asioita, vaan pyydä ennemmin tarkennusta siihen, mihin sinun halutaan keskittyvän.

5. Arvioi käyttämäsi kommentointitapa ennen lähettämistä:

a) Yksittäinen sanavalinta voi saada kommentin vaikuttamaan hyökkäävämmältä kuin olit tarkoittanut. Neutraalit toteamukset ja ohjeistukset ovat helpompia hyväksyä.

b) Imperatiivimuotoiset lauseet on syytä käsitellä erityisellä tarkkuudella. On paljon parempi kehottaa suoraan toimintaan kuin kieltää toimimasta jollain tavalla. Se on paljon toimivampi tapa saada viesti perille, koska epäonnistumisen sijaan keskityt palautteessasi kirjoittajan mahdollisuuksiin.

6. Pyri aina perustelemaan kommenttisi. On tärkeää, että voit perustella mielipiteesi ja arvioisi uskottavasti. Faktaan perustuva kritiikki osoittaa, että olet oikeasti perehtynyt asiaan. Perustelemalla joudut myös itse arvioimaan oman kantasi kommentoimaasi tekstin osaan. Joskus kyse voikin olla mielipide-eroista sinun ja kirjoittajan välillä.

7. Huomioi, että palautteesi sisältää kehitettävien osa-alueiden ja virheiden lisäksi myös onnistumisia. Kirjottajana kehittymisen kannalta on erityisen merkittävää saada palautetta myös niistä asioista, joissa on onnistunut. Usein kommentointi ja palaute painottuu liiaksi kehittämiskohteisiin, koska palautteen ensisijaisena tehtävänä nähdään tekstin parantaminen ja hiominen. Kirjoittajan kannalta yksi hyvin muotoiltu teksti ei kuitenkaan auta kehittymään kirjoittajana. Positiivisten huomioiden tekeminen auttaakin kirjoittajaa tunnistamaan omat vahvuutensa, joiden avulla hänen on mahdollista rakentaa omaa kirjoittajaidentiteettiään vahvemmaksi.

8. Pyydä palautetta palautteestasi aina kun se on mahdollista. Sen avulla pystyt kehittymään entistä paremmaksi. Samalla osoitat arvostavasi muidenkin mielipiteitä ja kunnioittavasi heitä.

9. Anna mahdollisuus kysyä ja kyseenalaista. Tulkinnalliset erot ovat aina mahdollisia, joten on kaikkien kannalta helpompaa, jos esität tarkentavia kysymyksiä. Monen on myös helpompi ottaa yhteyttä, jos olet itse rohkaissut tekemään niin.

10.  Hyväksy keskeneräisyys. Kehittymistä tapahtuu niin kielessä, kirjoittajassa kuin omassa palautteenannossasikin. Jokainen teksti on loppujen lopuksi aina aikansa tuotos, joten tänään kirjoitettu voi olla jo huomenna jollain tavalla aikansa elänyttä tai epätyypillistä. Se ei silti vähennä kyseisen tekstin arvoa.

Noora Vesterinen