Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

Verkko-Kieleke
Hyvät arvosanat vai bileet? Vai kenties molemmat?

Riittävä uni, sosiaalinen elämä, liikunta, tentit ja esseet, luennot, työt, yleinen rentoutuminen, vapaa-aika ja Netflix – ja vain 24 tuntia vuorokaudessa. Jokainen opiskelija varmasti silloin tällöin istuu miettimässä, miten tämän kaiken pystyy sovittamaan kohdalleen, ja pitääkö minun luopua jostain antaakseni tilaa jollekin muulle?

Itselleni tärkeimpiä työvälineitä on kalenteri. En halua luopua mistään tärkeästä elämäni osa-alueesta töitä tehdessä, saati opiskellessani. Kalenteriin kirjaan jokaiselle päivälle tavoitteet, jotka haluan saada valmiiksi. Motivoi kummasti, kun on mustaa valkoisella, ja selkeä rytmi, miten saan taas seitsemässä päivässä tehtyä kuukauden hommat. Siltä se nimittäin opiskelijasta välillä tuntuu.

Vaikka opiskelenkin vasta toista vuotta yliopistossa, olen sisäistänyt itselleni sen melkein täydellisen opiskelurytmin. Se on kaiken a ja o, kun haluaa lähteä rakentamaan täydellistä tasapainoa omaan arkeen, johon pystyy mahduttamaan kaiken haluamansa aktiviteetin. Itselleni tämän tasapainon löytäminen on antanut rentoutta, ei enää paniikkia deadlineista niin paljon kuin alussa! Pystyn myös tekemään enemmän niitä mieluisia vapaa-ajan puuhia, jotka eivät välttämättä muuten sopisi aikatauluun. Tämän kaiken saavuttaakseni olen kysynyt itseltäni kaksi tärkeää kysymystä. Millainen oppija olen? Entä mitä se oma oppiminen tarvitsee onnistuakseen?

Opiskeluelämään kuuluu vahvasti juhlimiskulttuuri, joka ei tietenkään ole kaikille mieleen. Itselleni se on. Kun aloitin opiskelun, mielessäni olivat vain haalarit, bileet ja approt. Olenkin alusta alkaen ollut mukana aina, kun on ollut mahdollisuus osallistua. Helmikuun 2018 aikana sitsisaldo näyttääkin jo kahtatoista ja bileistä en pysy enää edes laskussa. Tämä on myös yksi syy, miksi hain hallituksesta tapahtumavastaavan tehtävää. Itselleni bileet ovat niin tärkeä osa tätä elämäni vaihetta, joten halusin päästä tuottamaan myös kanssaopiskelijoilleni jotain muistamisen arvoista.

Ennen yliopistoa en juhlinut läheskään näin paljoa, en juuri ollenkaan. Siksi tiedän, että jättäessäni yliopistoelämän taakseni hukuttaudun taas työelämän virtaan. Enkä tuolloin enää muistele opiskeluajan stressiä ja hirveitä krapuloita, vaan sitä hauskanpitoa ja muistoja, joita se minulle tuotti. Elämän ohjeeni onkin kaiken suhteen: Istuessasi vanhana kiikkutuolissa, et kadu asioita joita teit, vaan niitä joita jätit tekemättä. Itselleni on tärkeää ottaa opiskelijaelämästä kaikki irti niin oppimisen, menestymisen kuin juhlimisenkin kannalta, jotta minulla on vanhana paljon tarinoita kerrottavana.

Iriksen tekstikuvamuoks

Iris Nurmi
Kirjoittaja on toisen vuoden suomen kielen opiskelija, varmaa seuraa sitseillä ja Kanta ry:n tapahtumavastaava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen päätoimittajat:
Karoliina Posti (kaepos)
Nelli Mäkitalo (neelma)
Noora Vesterinen (nomave)
Venla Parviainen (vjopar)