Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

Nimetön suunn.malli (9)
Fennistin arkea Hämeenkadulla

Fennistin arki on kaikessa monipuolisuudessaan verratonta, ja paljon tapahtuu niin luentosaleissa kuin niiden ulkopuolellakin. Oletko kuitenkaan koskaan tullut miettineeksi, minkälaista on fennistin arki Hämeenkadulla? Kieleke selvitti, minkälainen  tohtorikoulutettavan, yliopistonlehtorien ja professorin arkipäivä voi olla.

Tohtorikoulutettava Lotta Aarikan arkeen kuuluvat väitöskirjan kirjoittaminen, seminaareissa käyminen ja opettaminen.

”Alkuvuosi on ollut melko kiireinen tutkimuksen parissa. Tammikuussa tein korjauksia ja lähetin väitöskirjani ensimmäisen artikkelin toiselle arviointikierrokselle. Kyseisen artikkelin ensimmäinen käsikirjoitus syntyi viime vuoden huhtikuussa ja sen hinkkaaminen alkaa jo kyllästyttää, vaikka vertaisarvioijien kommentit ja ajattelun kehittyminen ovat tehneet siitä tietenkin ajan myötä paremman.

Viime viikolla kävin Joensuussa Miten Suomi puhuu? -verkoston seminaarissa. Oli hirvittävän hauska tavata oman alan tutkijoita ja kuulla tutkijoiden uusimpia kuulumisia! Porukka on melko pieni ja erityisen lämminhenkinen. Tutkimuksen tekemisessä parasta minusta ovat ehdottomasti ihmiset, jotka ovat valmiita kommentoinnillaan auttamaan tutkijanuran alussa olevaa märkäkorvaa.

Myös opetus on pitänyt alkuvuoden kiireisenä, sillä olen opettanut ”Kielellinen elämäkerta talteen” -kurssia. Oman tutkimusaiheenkin vuoksi erityisesti kenttätyöt ja niiden opettaminen kiinnostaa. Olenkin ollut mukana myös ideoimassa laitoksen yhteistä arkistoportaalia sekä kenttätyöhön ja korpuslingvistiikkaan liittyvää opetusta. Haastattelujen tekemiseen, puheaineistojen taltioimiseen ja käyttöön sekä tutkimusetiikkaan liittyvillä taidoilla on käyttöä myös yliopiston ulkopuolella.”

Yliopistonlehtorien arki on varsin monipuolista. Krista Ojutkankaan arkeen kuuluvat palaverit, ohjaustapaamiset, luennot ja lukuisat askeleet.

Oppiaineen Hämeenkadulla toimimisen ehdoton etu on päivittäinen hyötyliikunta, varsinkin näin talvella, jolloin tulee kuljettua autolla töihin. Ensin parkkipaikalta mäki ylös Galilein kahvilaan, aamukahvi mukaan uskolliseen termosmukiin ja mäki alas Hämpille. Päivä voi alkaa!

Torstaisin päivä alkaa oppiaineen viikkopalaverilla, joka aloitetaan aina graduasioilla: onko jonkun ohjauksessa valmistumassa gradu, jolle tarvitaan henkilökunnan joukosta toinen tarkastaja? Viikkopalaverin jälkeen tapaan graduntekijän, joka on hyvässä vauhdissa ja suunnittelee valmistuvansa – ensi jouluksi. Hyvä, hyvä!

Ennen lounasta varmistan vielä, että Kielen kehitys ‑kurssin osallistuja-Excelissä on tiedot kaikkien translitteraatiopalautuksista. Vain kaksi puuttuu, joten tässä vaiheessa kurssia olen lukenut 138 translitteraatiota. Sitten kipitys ylämäkeen, lounasta Galileissa ja virkistynein askelin Quantumiin pitämään kurssin viimeistä luentoa. Puhumme murteiden taisteluksi nimitetystä kirjakielen kielenuudistusliikkeestä ja teemme kurssin yhteenvetoa eri-ikäisten tekstinäytteiden iän arvioimisen muodossa. Ainakin minulla on kivaa.

Päivän luento on minulle myös koko kevään viimeinen, koska nelosperiodi on minulla kontaktiopetukseton. Tämä on kankeudestaan huolimatta tärkeä sana, koska jaksoa ei mitenkään voi nimittää tutkimusperiodiksi, niin paljon kaikkea muuta pyörii käynnissä koko ajan: opintojen suunnittelua, valintakokeen laatimista, gradujen ohjausta, tenttejä, työryhmän vetämistä, tiedekunnan johtokunnan työhön osallistumista, oppiaineen yhteisöllisyyspäivän järjestelyä, työsuunnitelmasta neuvottelua ja tutkimuksen tekemistä. Olen onneksi aika hyvä siinä, että pystyn käyttämään lyhyetkin ajat kirjoittamiseen.

Tällä viikolla olemme viettäneet Hämpillä kivan yhteisöllisen aamupäivän, kun kokoonnuimme neuvotteluhuoneeseemme kirjoittamaan porukalla uuden opetussuunnitelman mukaisia kurssikuvauksia Peppiin, välittömältä lempinimeltään Huvikumpuun. Yhdessä kirjoittaminen, pähkäily, ällistely ja toki myös mieto kiroilu oli niin mukavaa, että meinaisin myöhästyä luennoltani tuona päivänä.

Luulen, että useimmat ihmiset nauttivat siitä, että asiat tulevat valmiiksi. Koulujen hiihtolomaviikko on minulle ja arvelen että aika monille kollegoillekin yksi talven raskaimpia työviikkoja. On periodin loppu ja sopiva määrä viikkoja vuoden alusta, joten monet asiat lähestyvät kalkkiviivoja. Vuoden alun lisänä tähän ovat kaikki ne työt, jotka ennen joulua lykättiin uuden vuoden puolelle… nyt ne ovat kypsiä ja putoilevat syliin tai sitten päähän, muistuttaen itsestään. Viikon raskautta on tänä vuonna lisännyt se, että tuntuu, ettei mikään tule valmiiksi. Tehtävien töiden lista pöydällä venyy, mutta mitään ei saa vetää yli. Onneksi kohdan Kieleke voi siitä nyt poistaa.

Kävelen autolle, nokka kohti päiväkotia. Puhelimen askelmittarissa on tältä päivältä liki
5 000 askelta. Sisällä tehtävän paperityön tekijälle ihan kohtuullisesti.

Nimetön suunn.malli (7)

 

Yliopistonlehtori Paula Sjöblomin helmikuiseen maanantai-aamuun sisältyvät muun muassa lukuisat sähköpostiviestit, tenttikysymysten laatiminen ja tutkimuksen suunnitteleminen.

”Tulin töihin tavallista myöhemmin klo 9.20, koska eilen tuli valvottua vanhan opiskelukaverin kanssa jutustellessa. Luin sähköpostit, joita oli viikonlopun aikana tullut 14 järkevää ja toinen mokoma roskaa. Kello 10.20 mennessä olin itse kirjoittanut kahdeksan viestiä, esim. sopinut Sananjalan DOI-tunnistukseen liittyvään koulutukseen osallistumisesta, lähettänyt ohjeet alumni-illan panelisteille ja neuvonut unkarilaiselle Erasmus-luennoijalle reitin Kupittaan asemalta Hämeenkatu 1:een.Ennen lounasta kirjoitin vielä alumni-illan tarkan suunnitelman itselleni muistiin.

Söin lounasta Kristan kanssa Montussa; juttelimme mm. viime perjantaisesta kielten laitoksen tutkimuspäivästä ja Viron 100-vuotisjuhlista. Lounaan jälkeen laadin tenttikysymykset tekstintutkimuksen perjantaiseen tiedekuntatenttiin ja kokosin paperit, joita tarvitsen keskiviikkona Helsingissä ICOS Boardin kokouksessa. Huomiseksi jäi vielä kokousasioita viilattavaksi. Iltapäivällä oli aikaa paneutua syventävien opintojen harjoittelijan minua varten keräämään mainosaineistoon, jota olen tutkimassa. Pohdin tekstiaineiston tallennustekniikkaa ja analyysiperusteita.

Aurinko paistaa jo vinosti työhuoneeseen. Kotiin lähtiessä oli vielä valoisaa. Kevät on tulossa.”

 

Yliopistonlehtorin arkeen voivat kuulua myös työmatkat ulkomaille. Hanna Jokela kertoo terveisiään kokousmatkalta Kööpenhaminasta.

”Osallistuin 15.–16.2. pohjoismaisten yliopistojen suomen kielen opettajien aluekokoukseen Opetushallituksen asiantuntijaryhmän edustajana. Aluekokoukseen osallistui opetus- ja tutkimushenkilökuntaa jatko-opiskelijoista professoreihin Kööpenhaminasta, Tromssasta, Uppsalasta ja Tukholmasta. Aluekokouksen ohjelmasta vastasi Kööpenhaminassa työskentelevä Pia Päiviö, joka hänkin on alun perin Turun yliopiston fennistejä.

Kaikki yliopistot esittelivät oppiaineidensa toimintaa ja ajankohtaisia kuulumisia. Yhteisenä teemana oli suomen kielen ja suomalaisen kirjallisuuden verkko-opettaminen. Tanskan, Ruotsin ja Norjan yliopistoissa on jo jonkin aikaa ollut yhteisenä huolena suomen kielen opetuksen asema. Kööpenhaminan suomen kielen lakkauttamisesta uutisoitiin pari vuotta sitten suomalaisissa iltapäivälehdissäkin. Kööpenhaminassa on tällä hetkellä päädytty kompromissiin: suomen maisteriopintoja ei enää ole, mutta suomea voi opiskella sivuaineena.

Pohjoismaisten yliopistojen suomen kielen laitoksilla tai oppiaineilla on kiinnostavia profiileja. Tromssassa kveenin kieli on tärkeä, ja laitoksen professorin mukaan yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne on tällä hetkellä kveenin yliopisto-opintojen puolella. Uppsalan yliopistossa opinnoissa suomalais-ugrilainen näkökulma. Monilla opiskelijoilla on suomalaista sukutaustaa, ja ruotsinsuomalaisuus on vahvasti esillä myös Tukholmassa. Monissa sekä kielen että kirjallisuuden tutkimuksissa onkin esillä muuttunut diskurssi suomalaisuudesta Ruotsissa. Tukholmalaiset esittelivät aivan tuoretta kansallisten vähemmistökielten opetuksesta tehtyä selvitystä.

Kokouspäivämme alkoivat tykinlaukauksilla ja suruliputuksella: prinssi Henrik oli menehtynyt edellisenä päivänä. Meidän ohjelmamme oli tiivis, ja Kööpenhaminassa ehdimme nähdä lähinnä vain hotellin, yliopiston ja metroasemia. Aluekokous oli kuitenkin erittäin antoisa, ja on helppo uskoa pohjoismaisen yhteistyön mahdollisuuksiin tulevinakin vuosina.”

 

 

Nimetön suunn.malli (6)

 

 

Fennistin arki voi muuttua yllättäen. Professori Tuomas Huumon arjesta on tullut kiireisempää ja työtehtävät ovat lisääntyneet alkukeväällä.

”Arkeni on tänä keväänä ollut tavallista kiireisempää, kun vastuuprofessorimme Marja-Liisa Helasvuo joutui sairauslomalle ja olen joutunut hoitamaan omien töideni lisäksi vastuuprofessorin tehtäviä. Se tarkoittaa, että ohjelmassani on paljon tavallista enemmän erilaisia kokouksia, neuvotteluja, lausuntojen kirjoittamista ja oppiaineen toiminnan suunnittelua. Tällä hetkellä esimerkiksi kokoamme uusia opintosuunnitelmia, joissa varsinkin syventävät opinnot uudistuvat, kun siirrytään tutkinto-ohjelmiin. Uudistusta tuntuu tulevan uudistuksen perään, sillä kovin montaa vuotta ei vielä ole kulunut siitä, kun nykyiset opintopolut otettiin käyttöön.

Myös opetuksen puolella Marja-Liisan poissaolo aiheuttaa lisäkiireitä erityisesti minulle ja Annekatrin Kaivapalulle. Jouduimme ottamaan päävastuun Marja-Liisan graduseminaariryhmän vetämisestä (omiemme lisäksi) sekä jo aiemmin Marja-Liisalle aloitettujen keskeneräisten gradujen ohjaamisesta. Ihan hyvin on kuitenkin pärjätty tilanteeseen nähden. Onni onnettomuudessa on, että oma graduryhmäni oli tänä vuonna aika pieni, eikä minulla Professoripoolin rahoittaman tutkimuskauden (vuosi 2016) jäljiltä ole kauhean paljon omia keskeneräisiä gradujakaan ohjattavana. Kaikkiaan opetustehtäväni muodostuvatkin suurelta osin erilaisten opinnäytteiden ohjaamisesta ja opiskelijoiden tekstien lukemisesta ja kommentoimisesta: on kanditöiden, sivuaine-esseiden, eri vaiheissa olevien gradukäsikirjoitusten sekä tohtorinväitöskirjojen lukemista, kommentointia ja ohjaamista.

Kiireistä huolimatta yritän aina varata aikaa myös tutkimukselle, vaikka sitä juuri tänä keväänä onkin vaikea löytää. Joka päivä ei ehdi, mutta ainakin pari aamu- tai iltapäivää viikossa koetan keskittyä tutkimukseen. Koska juuri tutkimus on minulle myös intohimo ja harrastus, niin tuleehan noita artikkeleita joskus viikonloppuisinkin kotisohvalla työstettyä. Professoripoolin tutkimuskaudella sain alulle useita artikkeleita, joista osa on jo ilmestynyt, osa on arvioitavina ja osaa työstän edelleen. Lisäksi johdan Suomen Akatemian rahoittamaa COMET-hanketta, jossa keskitytään ajan kulumista kuvaaviin kieliopillisiin keinoihin. Hankkeessa minulla on työn alla kaksikin artikkelia erilaisia liiketilanteita kuvaavista adpositiorakenteista, joita kirjoitan yhdessä hankkeen tohtorikoulutettavan Krista Teeri-Niknammoghadamin sekä hankkeeseen gradua tekevän Tiina Kelloniemen kanssa. Tiina oli vuoden 2017 loppukuukaudet hankkeessa töissä tutkimusavustajana kokoamassa ja käsittelemässä kyselyaineistoa ja osallistuu myös artikkeleiden kirjoittamiseen. Lisäksi olen mukana kansainvälisessä partitiiviverkostossa, jossa tutkitaan eri kielten partitiivi-ilmauksia (niitä on siis muuallakin kuin suomessa!). Verkosto kokoontuu noin kerran vuodessa, ja sille ollaan nyt hakemassa EU-rahoitusta.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen päätoimittajat:
Karoliina Posti (kaepos)
Nelli Mäkitalo (neelma)
Noora Vesterinen (nomave)
Venla Parviainen (vjopar)