Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestölehti0509129976
kieleke@lists.utu.fi

Turun murte sanaloppune än

Kirjassas Tämmöttös. Turun murteen kielioppi ja harjoituskirja (1997, omakustanne) Kalevi Wiik väittä (s. 58) et Turun murtes yleiskiäle sanaloppune ”n ei häviä, jos seuraava sana alkaa p:llä, t:llä tai k:lla; tosin p:n edellä n muuttuu m:ksi ja k:n edellä äng-äänteeksi kuten suomessa yleensäkin. Aina muulloin kuin näiden kolmen konsonantin edellä n häviää (myös koko lauseen lopusta…)” (korostus mun, KS).1 Mut vaa hiukan myähemmi (s. 58-9) hän muuttaki yleistystäs: ”Jos n kuuluu sanan kantaan (vartaloon), se ei häviä”, ja anta esimerkkisanat syrän, avain ja siarain. Näitte sanoje osalt mää olen Wiikin kans sama miältä, mut häne yleistykses o monelki taval virhelliset: on esimerkiks sanoi mis sanaloppune [n] ei kuulu sanan kanta mut ei silti hävi missä ympäristös, ja toisi sanoi mis [n] kuulu kyl sanan kanta, mut voi silti hävitä. Täst ettippäi mää kirjota ”[N]” ko mää tarkota sanaloppust [m]:ä, [n]:ä tai änk-äännet; mää suaristan täsä nyt montaki semmost kiälitiätellist mutka ko ei ol mun miälestäni just täs kirjotukses tärkei, niinko esimerkiks ero äänte ja fonemin käsitteitte välil.

Mää koitan kirjotta jonkusorttist hualellisse ääntämisse perustuva Turun murten kirjakiält enkä perinteist murreteksti. Sen takia mää en osota simmossi sanarajoil tapahtuvi, kokonas ennustettavi ääntellissi ilmiöi niinko esimerkiks käskys [memp pois!] – niinko niit ei osota viralline suamen kirjakiälikä. Ei turkulaisenka sentän tartte oman kiäles ääntämist kirjotuksest opetella, kyl hän o jo mukulana puhuma oppinu, ennen ko tunsi ensmästäkä kirjaint.2 Ja kyl mun fonetiko sialu raasta ko joku väittä et suust tule kirjaimi.3 Kaikki te ko simmossi väitätte, koittaka sanno vaik X-kirjain mut olka samal kauhia varovaissi ettei sen terävät ulokket vaa revi teijä huuli.

Toisalt mää osotan täs kirjotukses kaikis ääntämysten kuvauksis sanarajat välilyänneil, niinko esimerkiks [puu ostamine] ja [puun nostamine], siin tarkotukses et mun ajatuksejuaksu (?) olis helpompi seurata, ja koska niin tehdä oikenkirjotukseski. Mut samal mun täyty muistutta et ylensä puhumine o lause sisäl artikulatorises ja akustises miäles yhtä tauotont pötkö minkä pätkimine erillisiks sanoiks tapahtu vast kuulijan pääs, hyvin monenkaltaste vihjetten perustel (ja tauko kuulu näitte vihjette joukko kovi harvo).

***

Tarkastella aluks [N]:n toteutumist simmosis Turun murte sanois minkä yleiskiälisis vastineis [N] kans toteutu. Näyttäis silt et tämmöset Turun murte sanat voida jakka kuute ryhmä; oikiastas on kysymys sanamuadoist, mut mää oikasen taas ja puhu lyhkäsemmi sanoist.

(1) Tiätyt ainaki kakstavuset sanat niinko just sydän, avain ja siarain, mis [N] äänty aina. Lissä esimerkei: jäsen, paimen, siämen, vasen. Yks selvä ja iso alaryhmä täsä on tekemise välinet tarkottavat sanat niinko avain, kaasutin. Vaik sanotan [kyl mää kaasuti.], sanotan kummiski [autost hajos kaasutin.]; merkintä ”.]” tarkotta täsä puhunnokse loppu, ennen tauko, ja ko mää kirjota ”.]”, se tarkotta et nimeoma sanaloppune asema on kullosenki väitten kannalt tärkiä asia. Äännökset *[kyl mää kaasutin.] ja *[autost hajos kaasuti.] olis Turun murtes selvästi epäkiäliopilliset. Nii et ainaki täs kohdas Turun murre o yleiskiält krantumpi sanaluaka suhte.

(2) Ykstavuset sanat niinko esimerkiks mun, ton, hän. Näis [N] on kans aina pakolline: [mun äiti], [ton täti], [see o mun.]. Esimerkiks sanois sen ja ton [N] ei kuulu sanan kanta (mitkä o se ja toi) mut ei silti hävi missä ympäristös. Wiiki ensmäse ”yleistyksen” mukka sanottais *[mu äiti], mut sit myähemmi (s. 81) hän antaki – iha oike! – ymmärtä et sanas mun ei ol mittä vaihtelu. Nii aina.

Täsä tartte nyt selittä simmost kiälitiätellist yksikkö ko mora. Tavu ensmäne vokali o ai samal tavu ensmänen mora, ja jokane vokali tai konsonantti ko tule tämä ensmäse moran peräs samas tavus on kans yks mora; mahdollissi tavualkussi konsonantei ei oteta huamio sillon ko mora-yksiköi lasketa. Nii et esimerkiks tavut ja sanat sun ja suu on kaksmorassi, sunt ja siäl kolmemorassi, ja sunst ja tualt neljämorassi. Esimerkiks sanois mun, ton, hän [N] o sanan toinen mora. Nyt voidanki esittä yleistys: Turun murtes [N] säily ai sillon ko sen poisjättämine johtais yksmorasse muato. Poikkeus: kattoka kohta (6).

(3) Sanat mis [N], sillon ko se toteutu, o sanan kolmas tai myähempi mora eikä kuulu sanan kanta. Ykstavusis sanois tämä piisaki ryhmän tarkaks määrittelemiseks, mut ussempitavusis tarvita lisäks simmone rajotus et heti [N]:ä edel saa olla vaa yks vokali mitä pualestas edeltä konsonantti, nii et sana loppu o rakennet ‑CVN. Esimerkiks tyä(n) on tähä ryhmä kuuluva ykstavune sana, talo(n) pualestas kakstavune. Tähä ryhmä kuuluvis sanois [N] äänty Turus vaa sillon ko seuraava sana alus o joku konsonanteist [p/t/k] tai [m/n]; se mitä täsä ja myähemmi mainita soinnittomist konsonanteist [p/t/k], koske kans niitte soinnillissi vastineit [b/d/g], jos puhuja teke näitte luakkie välil systemattise ero ääntämyksessäs, niinko mää uskon tekeväni. Esimerkei: Turu(n), tyä(n), syä(n), talo(n), tyttäre(n), kävele(n), posottele(n). Sanota vaik [Turu satama], [tyä hinta], [mää syä ehtol], [talo alla], [tyttäre äiti] mut [Turun tori], [tyän tarkotus], [mää syän nakei], [talon taka], [mää kävelen nopiasti]. Ja kysymykse Mitä sää teet? voi vastata [mää lue.], [mää posottele.]. Tämä ryhmä sanat o vähintä kaksmorassi vaik [N] ei toteutuiska, ja sen takia [N] voiki jäädä pois tiätyis ympäristöis. Nii et sanota esimerkiks [puu ostamine] mut [puun nostamine]. Ja jos nyt edes yhden kerra olla ääntämykse suhte hiukan tarkempi ko mitä kirjakiäles o järkevä erikses osotta, sanota esimerkiks [puum palamine], [mää kävelim Piikkiö].

(4) Ussempitavuset sanat mis yleiskiäles [N] kuulu sanan kanta, mut mis [N] ei aina toteudu Turun murtes. Näit o esimerkiks eile(n), tänä(n), myöhemmi(n), nykyä(n), (ei) koska(n), paljo(n), muute(n). Näis [N] äännetä vaa jos seurava sana alus on [p/t/k]. Sanota [eile uiti], [eile nauretti], [tämä tapahtus eile.] mut [eilen tanssitti]; Wiiki jälkimmäise ”yleistyksen” mukka sanottais *[eilen uiti]. Nii aina.

Panka merkil et tämä ryhmä sanat käyttäyty eri taval ko ryhmä (1) sanat: tämä ryhmä sanois [N] kuulu jollan taval hiuka heikommi sanan kanta ko ryhmä (1) sanois. Mut kuulu kumminki. Vai kui muute selitettäis se et sanota esimerkiks [mää en jaksa tänä uida] mut [mää en jaksa tänän tanssi]? Selvästiki täs jälkimmäises puhunnokses sanan tänän loppu kirjotettu [N] kuulu just tähä sana; ei Turun murteska sentä simmost verbi ol ko ntanssi.

(5) Ainaki kakstavuset sanat minkä lopus o yleiskiäles ‑VVN, ja mitkä lisäks o joko genetivimuatoi tai sit semmossi verbimuatoi ko esimerkiks (me) käydä(n) ja (me) käyti(n). Tähä ryhmä kuuluvist genetivimuadoist löyty esimerkei kuntien nimist, niinko vaik sanat Oripään, Vehmaan, Paimion, Pöytyän. Turun murte vastavat genetivimuadot o Orippä(n), Vehma(n), Paimio(n), Pöytyä(n). Näis [N] äänty vaa jos seurava sana alus on [p/t/k]. Eli sanota esimerkiks [Orippä emännät], [Orippä miähet] mut [Orippän tilalliset]. Ja kysymykse Minkä kunna asukas sunst tule? voida vastata [Orippä.]. Ja vastaval taval sanota [me käydän Kaarinas] mut [me käydä Raisios, jos me ylipäätäs jossan käydä.]. Muuten, Turus sanotan tiätenki sekä [me käydän Tamperel] et [Turustki käydän Tamperel], nii et käydä(n) o sekä aktivi et passivi muato; veis liika tila kirjotta tähä näitte muatojen pitkät määrittelyrotlat kokonas.

Tämä ryhmä sanat käyttäyty [N]:ä suhte samal taval ko ryhmä (4) sanat. Ryhmät (4) ja (5) on täsä erotettu toisistas sen tähden ko [N]:äl o niis erilainen tehtävä: ryhmäs (4) se kuulu ainaki knaftisti sanan kanta, mut ryhmäs (5) ei missä nimes.

(6) Sana o(n). Tämä sana o ”heikko” merkitykses pualest, ja nii se on kans ääntämykses pualest: se on pisimmiläski kovi lyhkäne. Lausepainollisis asemis äännetä muist seikoist riippumat [on], mut painottomis asemis sana käyttäyty samal taval ko ryhmä (4) sanat: [tämä o ihme], [hän o nuari], [nii se o.], [tämä on totta]. Nii et vaik muato [on] onki kaksmorane, [N] voi silti hävitä, ja just täs miäles o(n) onki ääntämykseski pualest heikko. Kannatta kans huamata et kialtomuato en käyttäyty Turun murtes samal taval ko yleiskiäleski: se äännetä melke aina [eN] ja kuulu täs luakittelus ryhmä (2). Poikkeus sekä Turun murtes et yleiskiäles: kattoka kohta (8).

***

Katota seuravaks viäl kolme sanaryhmä. Tämä jutu otsikos puhutan Turun murte sanaloppusest ännäst, ja antaka anteks et mää tarkastele seuravas simmosiki sanaryhmi mis [N] ei ollenka toteudu Turun murtes (tai yleiskiäleskä).

(7) Kaks- tai ussempitavuset sanat mis Turun murtes toteutu [N] ainaki jossa ympäristös mut yleiskiäles ei; tähä joukko kuuluvis yleiskiäle sanois on kyl [n] samas kohdas sana alust laskettuna ko Turun murte sanoiski, mut se ei ol sanaloppune eli [N]. Tämmössi yleiskiäle sanoi o esimerkiks siinä, ulkona, huomenna. Turun murte vastavat sanat o sii(n), ulko(n), huame(n). Tämä johtu tiätenki siit et Turun murte sanat pakka olema lopustas lyhkäsempi ko yleiskiäle sanat – niinko oike onki, jos mult kysytä. [N]:ä osalt nämä sanat käyttäyty niinko ryhmän (4) sanat: [N] äänty vaa sillon ko seurava sana alkukonsonantti on [p/t/k], esimerkiks [huamen tuule], [huame salamoitte], [mää tule huame.].

(8) Äännökset mitkä Wiik (s. 59) kirjotta eh (’en’) ja oh (’on’). Näis ei ol [N]:ä ja niit käytetän toisinas sillon ko vastatan kysymykse vaa yhdel sanal, nii et niitte edes ja jäljes o aina tauko. Mut huamatka et vaik näis äännöksis ei ol [N]:ä, ne on kuitenki kaksmorassi, niis toinen mora o se [h]-maine henkäys ko korva [N]:ä sanois en ja on. Ja toisin ko Wiik väittä, ei nämä mittä vaan turkulaissi äännöksi ol, kyl niit käytetä muualki. Ja lisäks näitte äännöste alus on glottaliklusili eli n.s. luja aluke nii et niitte fonettine rakenne o oikiastas CVC. Jos kiinnosta, lukeka mun Virittäjä juttu Minimaalisista ja muista lyhyistä puhunnoksista (2009) mis mää olen tehny kans akustisi mittauksi ei-turkulaisilt puhujilt.

(9) Päätteet -ki ’myäs’ ja -ka, -kä ’(ei) myäskä’. Nämä päättet o ai vokaliloppusi. Sanota esimerkiks [kyl määki tiädä, niinko tiätty sääki.], ja vastaval taval kaikis ympäristöis esimerkiks (ei) [mekä], [viäläkä], [huamenka], [turkulainenka].

(10) Sit o viäl simmossi Turun murte sanoi mis ei ol koska [N]:ä vaik monis niitte yleiskiälisis vastineis onki, niinko vaik sanat ko (minkä yleiskiälissi vastineit on kun, kuin, koska, jo(t)ka), ja niinko. Ja lisäks iso joukko semmossi vähintä kakstavussi sanoi minkä lopus o ‑VVN ja mitkä ei kuulu ryhmä (5). Tämä o hyvi sekalaine joukko. Mää annanki seuravas vaan pari kolme esimerkki ilman niitte yleiskiälisi vastineit (mitkä lukija varma arva), ja kirjottamal esimerkkisanat kursivoinnil: [tämä oli kaikkiastas turha tyätä], [se o omias kiukuttama munt], [toisinas vaan käy simmottos], [mul ei ollu hänen kanssas mittän tekemist vaik me istuttinki viäretyste], jne. Tiätes o jonku ilmiö esintymisehtojen määritteleminen tiätenki aina parempi ratkasu ko se et pelkästäs luetella ilmiöst muutami esimerkei, ja mää lopetanki luettelemisen tähä. Mut kyl tähä ryhmä kuuluvi sanoi o viäl muitaki, mää en vaa viitti niit enä hakke omast pääst tai sanakirjoist.

Verrata lopuks viäl vaik yleiskiäle sijamuatoje ryhmän ja ryhmään toteutumist Turun murtes. Edelline vaihtele ([ryhmä jäsenet], [ryhmän tuki]), jälkimmäine ei ([ko munt ryhmä jallitetti], [ryhmä tarvita uussi jäseni]). Eli sanat on Turun murtes ryhmä(n) ja ryhmä. Lauseloppuses asemas, ennen tauko, kumpiki äänty samal taval, nii et kysymyksi Minkä ryhmä jäsen hän oli? ja Mihi ryhmä hän liittys? voidan kumpanki vastata et [meijä ryhmä.]. Täst esimerkist voida nähdä et vaik eri sijamuatoi äännetä välil samal taval nii et ne lanke ääntämykses pualest yhte, viäreset sanat ylensä paljasta et mist on kysymys. Nii et kyl Turuski osata funderata ja kirjotta monimutkasiki asioi ilma yleiskiäle apu.

***

Viäl yks asia mikä mene kyl otsiko ulkopualel mut liippa kumminki sanaloppusi konsonantei ja oikenkirjotuksen periaattei. Yks tunnettu kansalaulu alka et ”Tuoll’ on mun kultani…”, ja V. A. Koskenniämi pualestas runoili et ”Siell’ on kauan jo kukkineet…”. Mää kirjotan kumminki Turun murtes joka paikka tual ja siäl, siis yhdel älläl. Siit yksinkertasest ja pakottavast syyst, et puhutus Turun murtes – niinko puhutus suamen kiäles ylipäätäskä – ei voi olla sana lopus merkityksi erottava vastakohta yksinäis- ja kaksoskonsonanti välil. Sen tähden Turun murtes yleiskiäle sanoje siellä ja vielä loput äännetänki iha samal taval: [-iäl]. Tämmöses tilantes on, jo Occamin partaveittenki nojal, parempi tulkita kaikki sanaloppuset konsonantit yksinäiskonsonanteiks, ja kans kirjotta ne (Turunki) kirjakiäles yhdel kirjaimel.

***

Oheses taulukos o viäl yhteveto täsä käsiteltyjen Turun murte sanaryhmien käyttäytymisest erilaisis ympäristöis. Ko katota taulukon kolme viimist saraket, ni nähdä et ympäristöje välil vallitte seuravankaltanen määrälline hiararkia: [N] toteutu (a) kaikke ussemmi ennen konsonantei [p/t/k], (b) toiseks ussemmi ennen konsonantei [m/n], ja (c) kaikke harvemmi muis ympäristöis (enne vokalei ja semmossi konsonantei ko ei ol täs virkkes erikses mainittu, ja äännökse lopus, ennen tauko). Se et Turus sanota aina esimerkiksi [avain], [(auton) kaasutin], saa mun ymmärtäkseni selitykses siit et tämmösis sanois [N] o yhtä tärkiä osa sana äännerakennet ko loppukonsonantti esimerkiks sanois lammas, olut, sävel, manner, Saab, Hasek, ja Nissan. Jos joku sanois et [tual pellol o lamma.], [Australia o kaikken piänempi manne.] tai [mult pöhnitti Nissa.], kuulija vois ainaki vähä aika olla haavi auki ja ihmetellä et mahtak tol olla kaikki koto? Mut muute mää en keksi mittä uskottava selityst sil et tämmöne hiararkia o olemas. Ko kerra sanota [eile uiti] ja [ulko sata], [Eine käveli] ja [Urpo tanssis], minkä ihmen tähde ei voida sanno *[eile kävelti] ja *[ulko tuule]? Jollei puhuttais mun omast äidinkiälest ni mää sanoisi et ei täsä ol mittä järke. Mut lopultas kiäli onki tavallas sopimus ääntellisen muado ja merkitykse välisest miälivaltasest suhtest. Ne piänet mukulat ko omaksu jottan tiätty kiält – ja sii vaihes ne ei viäl tiädä kirjaimist eikä muist hiaroglyfeist yhtikäs mittä –, ne mukulat tavallas allekirjotta sen sopimukse sitä itte ymmärtämättäs: ne vaan päättä et no yritetä nyt sit puhhu niinko noi aikuisetki täsä viäres teke, nii et tullan keskenäs toime ja et ruaka- ja muu hualto pela. Ei mukulat sii vaihes kysy et onk se sopimus jollan taval loogine.

***

Mää ole edel kirjottanu mun oman kiälitajun mukka esimerkiks sydän ja oike, en syrän ja oikke, niinko joku toine turkulaine olis voinu kirjotta. Tiätenki mää ole valmis näit mun valintoi perustelema. Mut mää en ol näis valinnois kumminka iha yksi, mää ole saanu arvokast samasuuntast palautet muutamalt munt nuaremmalt Turun murten kiälitiätellisesti naivilt puhujalt, mist mää olen kauhian kiitolline. Silti kaikki virhet on tiätty vaan mun. Onki pakko myäntä et ei tämmöse jutun kirjottamine mikkä iha helppo homma ol: vaik olevinas ossa hyvi niin Turun murret ko yleiskiältäki, niitte erottaminen toisistas, samas vanhas pääs, näyttä toisinas olevan kauhia vaikia. Panka paremaks!

 

karisuomi

”#” = sanaraja.

* Vaihtelu riippu lausepainost.

** Nämä äännökset, ilma [N]:ä, esinty pelkästäs taukoje välis, samal taval yleiskiäles ja Turun murtes.

Viittet

1. Wiik ymmärrettävästenki kuva Turun murret lähtemäl liikkel yleiskiälest, valistakses simmosi ihmisi ko ei ossa Turun murret. Mut ei murtet tiätenkä ol syntyny simmottos et olis jossan kansankokoukses päätetty esimerkiks otta jotta ääntei pois yleiskiäle sanoist. Murtet on kehittyny sua sponte, ja täsmällisempä oliski sanno jotenki siihen tyyli et verrattuna yleiskiäle sanoihi jostan Turu murte sanoist puuttu se ja se äänne.

2. Pari henkilökohtast liävennyst tähä väittesse. Ensikski, mää ole iha varma yhdest muutoksest mun ääntämykses ko tapahtus vast joskus koulus, mää ole unhottanu et mil luakal se tapahtus, mut mää luule et joskus toisel vuaskymmenel kumminki. Ennen koulu mää en tiänny mittän [d]-ääntest, enkä kirjaimist, ja mää oppisinki lukema vast kahdeksa vuade iäs, ensmäse lukuvuaden keväl. Mää oppisin tiätämä [d]:st vast koulus, oppikirjojen tekstie ja opettajitte ääntämismalli avul, ja sitä ennen mää varma sanosi esimerkiks et [mää tahro jätski] ja [mää ole orottanu sitä jo iha liian kaua]. Mut nykyä mää olen kutakuinki varma et mää äännä esimerkiks sanat daami ja raami aina eri taval sillonki ko mää puhun Turun murret. Tähän kohta passa hyvi lisätä et [r]-äänte ja [d]-äänte välil o olemas vähittäne fonettine jatkumo minkä ainaki yhtä väliastet käytetän turkulaiseski puhes. Ei ol kysymys vaa siit et sanok joku [syrän] (vrt. jyrän) vai [sydän]: ainaki yks väliaste o hyvin tavalline kaikenkaltases puhutus suames just tämäntapasis sanois, simmone mis käytetä ns. ykstäryst ärrä eli napausäännet; sitä ei vaa voi kirjakiäle aakkosil osotta, täyty valita kirjaimist joko d tai r.

Toiseks, [b]:n ja [g]:n mää oppisin erottama [p]:st ja [k]:st viäl paljo myähemmi, viimestäs sillon ko mää pakersin näitte asioitten kans mun väitöskirjas mis verrattin tämänkaltassi ääntei enklannis ja suames. Mää jahkan täsä tämmösist henkilökohtasist asioist seuravast syyst: on paljo mahdollist et mun opinnot ja kiinnostus ääntämist kohta o vaikuttanu siihen kummottos mää nykyä Turun murret äännä. Ja o yhtä paljo mahdollist et joku toine munikänen turkulainen, kenel o ollu iha erilaine henkilöhistoria, ääntäki hiukan toisel taval. Samal ko kumpiki kuitenki puhu ”oikia” Turun murret. Nii et ei täsä mittän kiälipolisei koiteta olla.

3. Wiikkiki näyttä tämmöst väittävä, hän kirjotti omakustantessas et ”On kolmaskin tapa saada puhe kuulostamaan oikealta: kirjaimet pannaan uuteen järjestykseen” (s. 74). Nii aina.

Kiitokset

Mää kiitän Tommi Kurke, Mikko Kurost ja Kari Leinost kannustuksest.

Kari Suomi
Kirjoittaja on Turussa syntynyt ja kasvanut Oulun yliopiston fonetiikan emeritusprofessori, joka on suorittanut kaikki tutkintonsa Turun yliopistossa ja toiminut siellä mm. Suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen johtajana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteystiedot

Toimitus:
kieleke.toimitus@gmail.com
kieleke@lists.utu.fi

 

Päätoimittajat:
Hilda Hietanen | hilda.h.hietanen@utu.fi
Henrik Uhinki | hjuhin@utu.fi

Toimittajat:
Erika Löytynoja | erika.i.loytynoja@utu.fi
Vilma Ranta | verant@utu.fi
Elina Peltonen | elainp@utu.fi
Mariette Oksanen | masoks@utu.fi
Anniina Lautkankare | aslaut@utu.fi
Kristina Tuomi | paltuo@utu.fi
Veera Hotanen | vshota@utu.fi
Miska Törmänen | mktorm@utu.fi

Kielekkeen tekstaripalsta

Lähetä viestisi palstalle alla olevan linkin kautta.

https://forms.gle/fMGKYQPfHdk11xWV8