Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

Verkko-Kieleke
Kauhu-Kielekkeen 2017 Extraliite

Lyhyestä virsi kaunis

Lisää kauhua tarjolla! Tässä vielä kooste kymmenestä hyytävästä tarinasta, jotka koostuvat vain noin kolmesta lauseesta. Lyhyestä virsi kaunis!

1. Lapseni itkee yötä päivää. Hänen parkunsa kuuluu korvissani jatkuvasti. Olen koettanut käydä hänen haudallaan ja pyytänyt häntä olemaan hiljaa, mutta tuloksetta.

2. Lapsuuteni muistot ovat kultaisia. Muistan, että taloyhtiömme pihalla oli hiekkalaatikko. Laatikossa oli lentohiekkaa. Ennen pitkää olin talon ainoa lapsi.

3. Aamulla herättyäni huomasin, että kännykkäni taustakuvaksi oli vaihtunut kuva minusta nukkumassa. Asun yksin.

4. Siskoni mukaan äitini tappoi hänet. Äitini mukaan minulla ei ole siskoa.

5. Illalla kuljin poikani makuuhuoneen ohi ja huomasin hänen olevan yhä hereillä. Menin  peittelemään hänet ja toivotin hänelle hyvät yöt. Kääntyessäni poispäin kuulin sängyn alta  poikani äänen: ”Isä, sängyssäni on joku.”

6. Saavuin iltamyöhällä hotelliin ja sain huoneen, jonka ovea vastapäätä oli käytävän seinällä karmiva muotokuva veristä veistä pitelevästä vanhasta naisesta, jonka leimuavat silmät tuntuivat seuraavan minua. Aamulla huoneesta tullessani näin, ettei seinällä ollut   muotokuvaa vaan ikkuna.

7. Tuulisena päivänä lenkillä ollessani olin kuulevani tuulen mukana kantautuvan       kuiskutuksen: ”Soita äidillesi. Soita äidillesi.” Illalla muistin tuon kuiskutuksen ja päätin   soittaa äidilleni. Puhelimeen vastasi poliisi, joka kertoi äitini kuolleen.

8. Iltamyöhällä olin huoneessani, kun kuulin äitini kutsuvan minua alakerrasta. Astuin  porrastasanteelle ja olin juuri laskeutumassa portaita, kun kuulin tasanteelta äitini äänen:  ”Älä mene. Minäkin kuulin tuon.”

9. Ehdin juuri nähdä herätyskelloni näyttävän 01:07, kun hirviön mädäntyneet kynnet iskeytyivät rintaani, ja sen toinen käsi laskeutui peittämään suuni tukahduttaen     tuskanhuutoni. Samassa pongahdin istualleni hiestä märkänä ja sydän hakaten. ”Vain painajainen”, vakuutin itselleni helpottuneena, mutta kun käännyin katsomaan  herätyskelloani, joka näytti 01:06, kuulin vaatekomeroni oven narahtavan auki.

10. Leikkaukseni alkaessa yritin epätoivoisesti liikuttaa halvaantunutta kehoani kertoaakseni lääkäreille, ettei unilääkkeeni ollutkaan tepsinyt. Helpotuksekseni instrumenttihoitaja näki pupillieni laajenevan kirkkaasta valosta. Hän kumartui ylleni ja kuiskasi hymyillen korvaani: ”Kyllä me tiedämme, että olet hereillä.”

Kotimainen kauhusanasto

Kauhukirjallisuudessa vilisevät vampyyrit ja ihmissudet ovat meille tuontitavaraa, mutta miksi mennä merta edemmäs kalaan, kun jo omasta kansanperinteestämme löytyy paljon aihetta hyytäville tarinoille. Katsopa vaikka seuraavia kansanperinteen karmaisevia käsitteitä.

ajattara: metsässä vaanivat ajattarat olivat naispuolisia paholaisia, jotka eksyttivät metsämiehiä ja usuttivat petoeläimiä näiden kimppuun.

Alinen: maanpäällisen maailman alapuolella sijainnut kylmä, kolkko ja kalsea maailma, josta olivat lähtöisin kaikki ihmiskunnan riesat halloista noitiin. Alisessa sijaitsi myös Tuonela, kuolleiden maa.

hiisi: sanalla on monta eri merkitystä, mutta uskomusolentona hiisillä viitataan verenhimoisiin paholaisolentoihin, jotka olivat väkivaltaisia ja söivät ihmisiä. Hiidet jaettiin metsä- ja vesihiisiin.

juhlapyhät: vanhan kansan mukaan juhlapyhinä – eritoten jouluna, köyrinä ja mittumaarina – kuolevaisten maailma limittyi yliluonnollisen kanssa, jolloin vainajien henget saattoivat kulkea kuolevaisten parissa ja taiat saivat rutkasti lisäpontta. Tällöin oli parasta käyttäytyä kunnioittavasti, tai loukkaantuneet henget veivät niitä vastaan rikkoneen suoraan Tuonelan tuville.

kade: kateet olivat ilkeitä noitia, joiden sanottiin voivan kirota ihmisen pelkällä pahalla katseella. Ne ummettivat lehmät, lakastuttivat sadot ja aiheuttivat ihmisille epäonnea, sairauksia ja onnettomuuksia.

Kalmatar: kuoleman jumalatar, joka vanhensi ihmisiä ja lahotti kasvit.

kalmo: ennen kuin vainaja hautauksen myötä menetti lihallisen muotonsa, se saattoi öisin hieman jaloitella kalmona. Kalmot käyttäytyivät kuin elävät, mutta olivat kylmäkiskoisia ja ilkeämielisiä ja toimivat elämänsä voimakkaimman mieltymyksen tai pakkomielteen ohjaamina: juoppo saattoi lähteä etsimään viinaa, ja tansseissa ahkerasti käynyt neito ilmestyä tanssipaikalle.

Kiputyttö: kuoleman jumalatar, joka kipukivellä jauhoi kipuja ja vaivoja ihmisten kiusaksi.

kirkonväki: tarujen mukaan pitäjän edesmenneet jäsenet nousivat jouluyönä kirkkoon vainajien joulumessuun, jota veti seurakunnan tuorein pappivainaja. Vainajien messuun eksynyt ihmispolo sai nopeasti huomata liittyneensä epäkuolleiden seurakuntaan, kun kuolleet saarnan loputtua repivät seuraansa eksyneen kuolevaisen kappaleiksi.

Kivutar: kuoleman jumalatar, joka hallitsi ihmisten kipuja ja kärsimyksiä, joita se keitteli mustassa padassaan.

koljo: kummitus, joka saattoi ilmestyä veden ääressä olevan ihmisen kuvajaiseen. Sanottiin, että koljo saattoi tarttua likaisiin ja kesyttömiin hiuksiin ja kiskoa ihmisen veteen hukkumaan, minkä vuoksi etenkin tyttöjä kehotettiin pitämään hiuksensa puhtaina ja palmikoituna.

kööpeli: verisuinen, möhömahainen ja mulkosilmäinen kööpeli asui uunin takana, josta se öisin asteli esiin etsimään pieniä lapsia syötäväksi.

liekkiö: liekkiöt eli ihtiriekot eli äpärät olivat aviottomia lapsia, äitiensä salaa kantamia, surmaamia ja hautaamia, jotka valopallon hahmossa kirkuivat kohtaloaan, kunnes saivat oikeutta kohtalostaan tai edes kunnolliset hautajaismenot.

Loviatar: kuoleman jumalattarista pahin. Loviatar oli noitien ja kateiden emäntä, tautien äiti ja kaikkien maailman pahuuksien emo.

marras: ihmisten maailma oli täynnä etiäisiä ja ennusmerkkejä, joista synkimpiä olivat martaat, kuoleman enteet. Yllättävien onnenpotkujen kuten tavattoman suuren kalasaaliin sanottiin olevan lähestyvän kuoleman enne. Muita martaita olivat muun muassa yöllä ulvova koira ja sisään tupaan lentävä lintu.

metsänpeitto: metsän haltijoiden kanssa oli parasta pysyä väleissä, tai muuten poloinen kuolevainen saattoi löytää itsensä metsänpeitosta. Metsänpeitto oli haltijaväen langettama taika, jolloin ihminen joutui eräänlaiseen rinnakkaistodellisuuteen, joka oli samaan aikaan tuttu ja täysin vieras. Metsänpeittoon joutunut saattoi eksyä, vaikka seisoi kotipihallaan, eivätkä todellisen maailman asukkaat voineet nähdä taikaan langennutta. Eräät metsänpeittoon joutuneet katosivat ikiajoiksi.

näkki: kenties kavalimpia vedenhaltijoita olivat näkit, jotka asuivat niin joissa, järvissä, koskissa kuin kaivoissakin. Näkit olivat taitavia muodonmuuttajia ja ottivat tavallisesti alastoman ja povekkaan naisen hahmon, joka istui jokikivellä kampaamassa hiuksiaan ja houkuttelemassa  miehiä ja pieniä lapsia luokseen hukutettaviksi, mutta ne saattoivat ottaa myös vanhan miehen tai vaikkapa koiran hahmon. Ehkäpä irvokkain näkeistä oli kaivonäkki, joka pitkällä rautakoukulla kiskoi varomattomia lapsia vetiseen hautaan.

painaja: painajat olivat pahoja olentoja, jotka istuivat nukkuvien ihmisten päällä ja aiheuttivat näissä levottomuutta, unettomuutta ja hirveitä painajaisia.

peili: peilien sanottiin heijastavat henkilön sielun, minkä vuoksi niiden särkemisen on sanottu tuovan huonoa onnea. Kun joku talonväestä kuoli, kaikki talon peilit peitettiin tai käännettiin seinää vasten, ettei vainajan sielu imeytynyt peiliin ja jäänyt ansaan.

ruumiinkärkkyjä: kun talossa oli kuollut tai kuoleva ihminen, kaikenlainen Alisen ja Tuonelan väki oli lähistöllä. Pelottavat ruumiinkärkkyjät odottivat varjoissa, että vainaja jäi vartioimatta, jotta ne saattoivat kaapata ruumiin omaan käyttöönsä.

sauna: ennen vanhaan sauna oli ihmiselämän alku- ja päätepiste. Äidit synnyttivät lapsensa saunassa, ja kuolleet kylvetettiin viimeisen kerran kylmässä saunassa ennen hautausta. Niinpä saunaan liittyy myös paljon synkkiä uskomuksia. Uskottiin esimerkiksi, että etenkin juhlaöinä vainajat, haltijaväki ja muut pahantahtoiset olennot nousivat saunan lauteille auringonlaskun jälkeen. Pimeällä saunaan erehtyneet ihmispolot on tarinoiden mukaan muun muassa poltettu kiukaalla, nyljetty tai vedetty väkisin läpi räppänän, joka siis on kooltaan noin kissanluukun luokkaa.

Surma: Kalmattaren, kuoleman jumalattaren lemmikki, joka yleensä kuvataan valtavaksi koiraksi, jolla on häntänään käärme ja silmät, joihin katsova muuttuu välittömästi kiveksi.

taudit: suomalaisessa kansanperinteessä taudit olivat pahantahtoisia Alisen olentoja, jotka kulkeutuivat asumuksiin ja ihmisiin milloin ruoan, milloin jonkin esineen välityksellä. Taudeista pahimpia olivat Loviattaren yhdeksän lasta: Riisi, Ähky, Pistos, Luuvalo, Paise, Rutto, Syöjä, Rupi sekä nimetön yhdeksäs, josta Kalevalan mukaan ”Syntyi velhoja vesille, noitia joka norolle, katehia kaikin paikoin”.

trulli: siinä missä kateet olivat vaarallisia noitia, trullit olivat ahneita noitia, jotka taikuuksillaan varastivat naapureiltaan onnen, terveyden, varallisuuden tai vaikkapa maidot suoraan lehmästä.

Tuonela: Tuonela eli Mana tai Manala oli kuoleman valtakunta, joka oli kuolleiden viimeinen leposija ja ikiunen paikka. Se oli kylmä, valoton ja onneton paikka.

Tuonetar: kuoleman jumala ja Tuonen hallitsijatar.

Tuoni: kuoleman jumala ja Tuonelan hallitsija.

Vainajala: ennen lopullista sijoittumistaan kuolleiden valtakuntaan Tuonelaan vainajat viettivät aikaa Vainajalassa, joka oli kylineen ja kaupunkeineen melko lailla elävien maailman kaltainen. Kirkkoja siellä ei ollut, minkä vuoksi kuolleet nousivat juhlaöinä ihmisten maailmaan kirkonmenoihin.

Vammatar: kuoleman jumalatar, jonka vastuulla olivat onnettomuudet, pahuudet sekä niiden tuottama kipu.

vironsusi: suomalaista ihmissusimyyttiä edustavat tarinat vironsusista, jotka muuttuivat kateen tai jonkin muun pahan voiman langettaman kirouksen myötä susiksi. Kirous raukesi vain, jos joku ihmissuden tuttava tunnisti sen susimuodossa ja kutsui sitä nimeltä.

Aku-Matti Tapani

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen päätoimittajat:
Karoliina Posti (kaepos)
Noora Vesterinen (nomave)
Iida Virtanen (iijovir)