Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

1
Taru Joensuun Osmasta (24.–26.3.2017)

Onneksi on WhatsApp! Kannan osmahumu lähti nousukiitoon torstai-iltana, kun osmaajat pakkailivat kukin tykönään laukkujaan ja kassejaan viikonloppua varten. Pakkailun ohella käytiin osmaajien wap-ryhmässä keskustelua viikonlopun suunnitelmista sekä aamulla odottavasta kahdeksan tunnin bussimatkasta. Siinä työn ohella sattui joku vilkaisemaan säätietoja, minkä johdosta osmaajat saivat vielä erään äärimmäisen pikantin huomion matkakohteestaan: Joensuussahan on yhä lunta! Turun orastava kevät oli saanut yhden jos toisenkin varautumaan matkaan kevyellä ja rannikon leutoon ilmastoon sopivalla vaatetuksella, vaikka Joensuussa oli edelleen pakkasta ja täysi talvi päällä. Kiitollisina ennakkovaroituksesta kaivoimme talvikenkämme jälleen esiin.

10.

Aamu ei ollut vielä edes kunnolla valjennut, kun osmasaattue vaelsi Turun bussiasemalle. Kellon käydessä aamukuutta olivat ihmiset kuitenkin hämmästyttävän pirteän oloisia. Lääketieteen amanuenssimme Alina tiesi ilmiölle selityksen: ”Nyt on niin aikaista, ettei se enää edes tunnu aikaiselta.” Tämän diagnoosin saattelemana nousimme bussiin. Matkamme alkoi mukavasti maakuntakierroksella, kun ensihoitajamme Essi esitteli meillä paikallisia nähtävyyksiä huristellessamme Pöytyän läpi: vasemmalla on peltoa, oikealla metsää. Matkalla luotiin myös sketsihahmoa kuskistamme – hän oli Simo ja hän oli oikea asiakaspalvelija – sekä surtiin menetettyä toveriamme Anttia, joka oli edellisenä iltana joutunut julistamaan itselleen eksituksen.

Joensuun kamaralla olimme iltapäivällä, ja loppupäivä kului ruokaillessa, majoittuessa sekä etelän vetelien mielestä liki arktisiin olosuhteisiin totuttautuessa. Kaikki aika ei kuitenkaan mennyt kylmään totuttautumiseen ja bussimatkan jälkeiseen koomailuun – kukapa olisi arvannut, että Suomen sisällä matkustaessakin voi saada jetlagin! Kantalaiset vaihtelivat myös innokkaasti haalarimerkkejä muiden fennistijärjestöjen kanssa sekä osallistuivat Osma ry:n kokoukseen, jossa Kantaa edustivat Essi ja traumakirurgi Aku. Ilta päättyi iltamiin Kahvila Laiturissa, jossa Osma-järjestöt tutustuivat toisiinsa muun muassa kertomalla nauttimansa aamupalan sisällöstä sekä suosikki-Pokémoneistaan.

7

Lauantaipäivän rastikierros alkoi opiskelijaravintola Careliassa nautitun lounaan jälkeen Alkukivien katveessa. Kanta oli tapahtuman kunniaksi muuntautunut lääketieteen opiskelijoiksi, mistä olivat osviittana kunkin valkeiden haalareiden vasemmassa lahkeessa vilkkuva burana-, purana- tai buraua-merkki. Sisääntulona Kannalla oli räväkkä Gangnam Style -henkinen tanssi lääketieteellisin sanoin. Kannan turnaus alkoi lupaavasti, kun alkulämmittelyksi pidetyssä viestikilpailussa napsahti voitto niin että soi.

Päivän epistolana oli viisi rastia. Ensimmäisellä rakennettiin ambulanssi tarjotusta välineistöstä, johon sisältyi lähinnä keppejä ja liinoja. Toisella esitimme taiteellisen performanssin hämyisen lääkärin pitämistä orgioista, joihin saapui osteoporoosipotilas rintojenkohotukseen. Lääkärinä toimi Joonas ja operaation jälkeen uhkean muodokkaana potilaana Atte, kun taas potilaan paheksuvana äitinä loisti Minnamari. Muu ryhmä antoi kaikkensa lääkärin hekumoivana orgiakasana (ja lumihangesta ja neljästä pakkasasteesta huolimatta Aku oli paidatonna alta aikayksikön. Taas.). Kolmannella rastilla tunnelmaa viilennettiin antamalla ensiapua Google Kääntäjällä suomesta kiinaan ja takaisin käännetyin ensiapuohjein, mikä eskaloitui pian shamanismiin ja vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Neljännellä rastilla selvitettiin lääketieteellinen tietovisa, ja viidennellä syvennyttiin geriatriaan valmistamalla mukana olevista lääkeaineista lääke ikääntymiseen. Syntynyt lääke lanseerattiin nimellä TT 3000 (”Tyrmäystippa kolmetonninen”, kansankielellä Karjuyrjö) ja testattiin tietenkin toimivaksi.

5

Lauantai-ilta huipentui osmasitseihin, jotka pidettiin yliopiston tiloissa. Sitsikansa oli pukeutunut teeman mukaisesti: sali vilisi lääkäreitä, hoitajia, laborantteja sekä kadaavereita ruumispusseineen. Sitsit sujuivat rauhallisesti ja hyvässä hengessä. Perinteisellä ainejärjestöjen esittelykierroksella kuultiin Joensuun tarkat diagnoosit kustakin ainejärjestöstä, ja Kannan kohtalona oli kummankin käden keskisormen amputaatio paleltumien vuoksi. Esittelylaulunaan Kanta kajautti ilmoille varta vasten Joensuun Osmaan rustatun Kantámon-biisin. Sitsien lähestyessä loppuaan alkoi jännitys salissa tiivistyä, ja lopulta lyötiin pöytään Poika eli Osma-turnauksen pokaali. Hetkessä eloisa ja puhelias sitsikansa vaikeni, ja rikkumaton hiljaisuus lankesi saliin, kun tuloksia alettiin julkistaa.

”Kolmannella sijalla… Sane…
Toisella sijalla… Siula…
Ensimmäisellä sijalla…
…KANTA!”

Sanottakoon, että julistus aiheutti salissa F5-asteisen tuuletuspyörremyrskyn, jossa tuolit kaatuilivat ja juomaa läikkyi kantalaisten rynnätessä salin eteen hakemaan Poikaa. Juhlapuheet jäivät ajanpuutteen vuoksi minimiin, mutta sitsien päätyttyä juhlittiin, nostettiin maljoja ja näpsittiin voittokuvia senkin edestä.

Voitokkaissa tunnelmissa kantalaiset suuntasivat muun Osma-kansan mukana Kerubiin. Matkan aikana hierottiin pikaisesti tuttavuutta paikallisten kanssa, jotka ihmettelivät ihan Jodelissa asti, mitä ihmettä Turun lääkisläiset tekevät Joensuussa. No, jos jollekulle menee buraua-merkki läpi, niin menköön. Kerubissa juhlat jatkuivat pikkutunneille saakka, ja vasta aamuyöstä ihmiset erkanivat kuka jatkoille hilpeänä kuin ilokaasun jäljiltä, kuka kämpille nukkumaan kuin anestesialääkkeen saaneena.

15

Sunnuntaina kaiken maailman kantamonit ja darrapöllöt suuntasivat takaisin Turkuun väsyneinä mutta iloisin mielin. Turun bussiaseman asfaltin jalat tapasivat tasan kello 0.47. Pitkän reissun jäljiltä väki suuntasi kernaasti nukkumaan, mutta allekirjoittanut kunnioitti vielä perinnettä sen verran, että aamutunneilla kumottiin Pojasta vielä yksi voitonmalja. Seuraavana aamuna Poika vietiin ansaitulle paikalleen toimiston ikkunalaudalle. Prognoosin mukaan ensi syksynä Jyväskylässä Pojan herruudesta kisataan jälleen, mutta lääkärin määräyksestä Kanta on jälleen varautuva annoksella yhteishenkeä ja reipasta Osma-tunnelmaa, ja tällä troppiannoksella Pojan valloittaminen ikkunalaudaltamme ei ole oleva helppoa.

Mä kuulen sen jo kutsuvan, Osman nimeäin.
Uudet haasteet toteutan ja teen sen pystypäin.
Takaa maiden, mantujen saapuu Kanta taas,
ja fennistin jokaisen se pyrkii voittamaan.

Vastustajat rasteilla mä kohtaan luottaen,
et täydet pisteet ansaitsen ja voiton taistelen.
Ei oo joukkoo parempaa, me yhteen kuulutaan.
Rinnakkain me kuljetaan ja voittoon suunnataan.

Joensuun
on paras meihin varautuu.
Ei oo vertainen kukaan muu.
Pokaali
viedään kotiin päin,
poika mukaan lähtee näin.
Fennistit
jälleen kerran sen todistaa,
kun Kanta taas voiton saa.
Ei oo meistä parempaa.
Kanta on
tullut osmaamaan.
Tullut voittamaan
Kanta on.

Kiittäen ja kuitaten,

Aku-Matti Tapani

Kirjoittaja on ensimmäisen vuoden suomen kielen opiskelija Turun yliopistossa ja vuoden 2017 Osman voittajajoukkueen jäsen.

Kaiken kaikkiaan Kantaa edustivat Joensuussa seuraavat kantalaiset: Alina, Anni, Anniina, Atte, Essi, Ida, Joonas, Matti, Minnamari, Nelli, Rosa, Saana ja Venla. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen päätoimittajat:
Karoliina Posti (kaepos)
Noora Vesterinen (nomave)
Iida Virtanen (iijovir)