Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

tomtom
Nahkaa, viiksiä, tukkimiehiä ja koskettava elämäntarina

Kun viime vuoden helmikuun lopussa kerrottiin Turun Kaupunginteatterin tulevasta Tom of Finland -musikaalista, kiinnostuin heti. Siinä vaiheessa aihe oli vasta täysin sivuseikka, sillä kiinnostukseni heräsi lukiessani tiedon siitä, että musikaalia on säveltämässä Jussi Vahvaselän kanssa Jori Sjöroos. Parhaiten PMMP:n tuottajana ja säveltäjänä tunnetun Sjöroosin mukanaolo on itselleni jonkinlainen laadun tae. Laatua oli myös Tom of Finland -musikaali.

Musikaalin keskiössä on Kaarinassa vuonna 1920 syntyneen Tom of Finlandin, eli Touko Laaksosen, taide, fantasiat ja elämänvaiheet. Samalla kuvataan myös homoseksuaalisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa ja tukahdutettuja haluja. Vaikka musikaalissa on myös surua, yleisfiilis on iloinen, rohkaistunut ja humoristinen.

Touko Laaksosta esittää loistava upeaääninen Olli Rahkonen. Aikuisen Laaksosen esiintulo lavalle oli tähän asti upein teatterissa näkemäni, kunnes ennen taukoa Tom of Finlandin ehkä tunnetuin hahmo, Kake, saapuu takaseinän läpi moottoripyörällään. Scandinavian Hunks Ville Erolan näyttelemän Kaken läsnäolo on intensiivistä ja näyttelijä on kuin suoraan piirustuksista. Mutta ei vain fantasiaa, vaan todellinen. Vaikka Kake on vain muutamassa kohtauksessa mukana, itse tulen muistamaan musikaalin kymmenien vuosien päästä juuri tästä hahmosta.

Näyttelijäntyö on muutenkin erinomaista. Näyttelijäryhmä on erittäin laulu- ja tanssitaitoinen ja casting on osunut aivan nappiin. Lavalla nähdään Toukon ja Kaken lisäksi myös esimerkiksi Toukon sisko Kaija, elämänkumppani Nipa, perheellinen kaappihomo Markus, legendaariset tukkijätkät sekä Andy Warhol

Jussi Vahvaselän ja Jori Sjöroosin luoma soundtrack on hunajaa korville. 12-jäseninen orkesteri groovaa läpi esityksen alkaen klassisemmasta 1900-luvun alun ilmaisusta kohti tangoa ja päättyen lopulta jytädiskoon. Valoisamman ja tummemman vuorottelua, kaikki toimii. Tuomas Parkkisen kirjoittaman libreton laulujen sanat ovat viihdyttäviä, kielellisesti oikein oivallisia, mutta ainakin 11. helmikuuta nähdyssä esityksessä ne eivät päässeet aivan täysin oikeuksiinsa.

Musiikin äänenvoimakkuus esityksessä on sopivan voimakas parhaiden nyanssien kuulemiseksi, mutta laulukohtauksissa minä ja ilmeisesti useammat muutkin katsojat joutuivat pinnistelemään liikaa saadakseen sanoista selvää. Onneksi lavan oikeassa yläkulmassa pyörii englanninkielinen tekstitys, josta pystyi ottamaan tukea laulujen seuraamiselle. Tämä haittasi kuitenkin sen verran paljon teatterikokemusta, että ihan täyttä arvosanaa näytelmälle en voi antaa.

Uskaltaako musikaaliin sitten mennä, jos siellä vain homoillaan ja alastomat mielet heiluvat sukuelintensä kanssa? Tai kannattaako mennä, jos niin ei tapahdukaan? Uskaltaa ja kannattaa. Alastomuus on lähinnä paidattomuutta, paria paljasta pakaraa ja näyttämön taustalle projisoituja Touko Laaksosen piirtämiä kuvia.

Taustalle on projisoituna myös muun muassa öisiä katuja, Helsingin Stockmann sekä päärautatieasema, jonka edessä tapahtuu hulvaton kohtaus, jossa Mika Kujalan esittämä Markus Palin kierrellen ja kaarrellen yrittää ostaa lehtikioskilta miehille suunnattua pornolehteä. Taustaprojisoinnit tukevat oivasti tiuhaan tahtiin lavalla vaihtuvaa lavastusta.

Näytelmän kantavana teemana on halu. Kun Toukon piirtäessä housussa alkaa olla ahdasta, piirros toimii ja tekee tehtävänsä. Näytelmässä kehotetaan usein myös uskaltamaan haluta. Seksuaalisuus on iso osa ihmistä, tukahdutettuna se raastaa ihmistä syvältä. Sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Näytelmä ei saanut minua ostamaan Finlaysonin Tom of Finland -lakanoita, Pauligin Tom of Finland -kahvipakettia tai hankkimaan elämäni ensimmäisiä nahkahousuja, mutta se sai minut yhden viikonlopun ajaksi jälleen miettimään sitä, kuinka käsittämättömin perustein homoseksuaalisuus oli määritelty tautiluokituksessa sairaudeksi vuoteen 1981 asti ja miten homoseksuaaliset teot olivat rikollisia vuoteen 1971 asti.

Jos ei ota huomioon äänen miksausongelmia ja muutamaa irrallista kohtausta, musikaali oli täysi napakymppi. Nauroin, herkistyin ja vaikka en miehistä ja kuvista kiihottunutkaan, musiikki kiihotti korviani suuresti. Turun Kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaali kantaesitettiin juuri oikeaan aikaan, Suomen täyttäessä sata vuotta. Yksi merkittävimmistä suomalaisista taiteilijoista on nyt saanut arvoisensa teatteriesityksen.

Janne Kortelainen

Tom of Finlandin esitykset jatkuvat Logomossa toukokuun 6. päivään asti. Opiskelijat pääsevät arki-iltojen esityksiin kymmenellä eurolla, jos esityspäivänä katsomossa on tilaa.

http://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/ohjelmisto/tom-finland

Artikkelin kuvat on ottanut Otto-Ville Väätäinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen päätoimittajat:
Karoliina Posti (kaepos)
Noora Vesterinen (nomave)
Iida Virtanen (iijovir)