Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

Verkko-Kieleke
Sylvian joululaulu tekstianalyysin näkökulmasta

Perinteinen ja tunteikas Sylvian joululaulu on varmasti monelle tuttu, ja sen laulaminen tärkeä osa joulun tunnelmointia ja aattoillan odotusta. Mutta fennistin tarkat silmät analysoivat tottuneesti tekstejä kuin tekstejä myös helisevien kulkusten ja piparintuoksun aikaan, eikä herkinkään joululaulu tule lauletuksi käymättä läpi ensin kevyttä tekstianalyysia. Miltä siis näyttää tämä perinteinen laulu fennistin silmin?

Retoristen keinojen käyttöä ei Sylvian joululaulussa ole säästelty − kuten ei joululauluissa kuulukaan! Ensimmäiseksi fennistin tarkat silmät kartoittavat lukuisat lyyristä tunnelmaa luovat alkusoinnut: ja vaiennut vaikerrus on vankilan, — kaikki hurmaa ja huumaapi pään ja – laulelmat lempeesti lehdoissa soi. Laulussa esiintyy monia velvoittavia ilmauksia ja huudahduslauseita, kuten sen runsaammat riemut ken kertoilla voi! ja sa siunaa se maa muistojen! Huudahduksien ohelle joukkoon mahtuu myös yksi retorinen kysymys: murheita — muistaa ken vois laulajan?

 Vertailumuotoja valitessa on superlatiivi vienyt voiton, kuten monet ilmaukset osoittavat: armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa! sekä soi aina lauluista sointuisimman. Laulussa esiintyy myös tunteen paloa korostavia interjektioita, kuten oi ja ah. Metaforista mainittakoon kuolemaan viittaava sypressi. Tunteisiin vetoavia ilmauksia taas löytyy joka säkeistöstä, kuten deskriptiiviset säkeet Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan ja Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo.

Sylvian joululaulun koheesio puolestaan perustuu ennen kaikkea aikasidonnaiseen kerrontaan, sillä verbien aikamuodoilla on merkittävä tehtävä kerronnan ja tapahtumien etenemisessä säkeistöstä toiseen. Ensimmäisen säkeistön alussa oleva imperfektimuoto kertoo joulun saapuneen jälleen Pohjolaan ja ihmisten sydämiin: – joulu joutui jo taas Pohjolaan, / joulu joutui jo rintoihinkin, ja lopussa katsellaan jo tulevaisuuteen ja tulevaisuuden tapahtumiin: sa siunaa se maa muistojen! – - kiitosta sen laulu soi Sylvian / ja soi aina lauluista sointuisimman.

Syy-seuraus-suhdetta ensimmäisessä säkeistössä havaittavan kaihoisuuden ja joulun saapumisen välillä selittää perfektimuoto ensimmäisen säkeistön toiseksi viimeisessä säkeessä: – vaiennut vaikerrus on –, sillä se kertoo aiemmin surua tuottaneesta tapahtumasta, jonka haalenevaa muistoa korostetaan vielä viimeisessä säkeessä konditionaalilla: – murheita muistaa ken vois laulajan? Hienoisessa enemmistössä olevat preesensmuotoiset verbit, kertovat puolestaan kulloisenkin säkeistön sen hetkisistä tapahtumista: istun oksalla uljaimman puun, / — siintääpi veet, viini on vaahtovin –, — tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään, — laulu soi.

Laulun säkeistöjen yhtenäisyyttä tehostetaan myös sillä, että verbit ovat laulussa yksikön 3. persoonassa, vaikka tekijä olisikin monikollinen: kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan, sypressit tuoksuu, laulelmat lempeesti lehdossa soi.” Lisäksi eksplisiittisinä keinoina on tekstissä etenkin kaikissa säkeistöisissä toistuvat additiiviset ja-konjunktiot, yksittäinen kontrastiivi mutta sekä temporaalinen sitten kun. Myös sanatoisto ja rakenteen samanmuotoisuuden toistaminen säkeistöjen samoissa kohdin ovat tyypillisiä koheesiota luovia tehokeinoja, jotka toistuvat perinteisissä lyriikoissa.

Kaiken kaikkiaan voidaankin todeta analyysimme perusteella, että joululaulut ovat erittäin loistavan ajanvietteen lisäksi oiva tapa palauttaa mieliimme kaikille fennisteille tarpeellisia taitoja aivan puolivahingossa!

- Karoliina Posti & Noora Vesterinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen päätoimittajat:
Karoliina Posti (kaepos)
Noora Vesterinen (nomave)
Iida Virtanen (iijovir)