Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

Verkko-Kieleke
Puistofilosofia-festivaali

Syksy on jälleen saapunut tuoden tullessaan pimeyden ja koleat säät. Luonto vetäytyy lepoonsa hiljalleen, kaamos ilmaantuu kutsumatta ja opiskelijat puurtavat tutkintojensa palasten kimpussa. Opiskelijan pitkä kesä on vain haalea muisto. Verestetäänpä sitä!

Suomea on perustellusti kutsuttu kesäfestivaalien luvatuksi maaksi. Joka niemeen ja notkoon putkahtaa erilaisia musiikkitapahtumia, pienemmistä kylä- ja puutarhajuhlista puhumattakaan. Joukkoon mahtunee mainiosti myös yksi satahämäläinen filosofiafestivaali. Ikaalisissa jo muutamana vuonna vietetty Puistofilosofia on juuri sellainen.

Ulkopaikkakuntalainen tuntee Ikaalisen lähinnä kylpylästään ja harmonikkatapahtumistaan. Kulttuuri ei ole kaupungille muutoinkaan vierasta. Pitäjän kasvatteja ovat niin Ti-Ti Nallen äiti Riitta Korpela kuin protestilaulajana ja Cthulhu-kirjailijanakin kunnostautunut filosofi S. Albert Kivinen. Ikaalisista on lähtöisin myös Puistofilosofian puuhamies, Antti Sorri. Kieleke otti Sorriin yhteyttä haastattelun merkeissä.

puistofilo3

Antti Sorri, kuvan ottanut Liisa Raipala

Terve! Kertoisitko hieman itsestäsi?

Nimeni on Antti Sorri, olen 40-vuotias puistofilosofi Pirkanmaalta. Järjestän perustamaani Puistofilosofia-tapahtumaa kesäisin Ikaalisissa.


Kuinka syksysi on sujunut?

Kiitos kysymästä, syksy on mennyt todella mukavissa merkeissä – mutta myös kiirettä on pitänyt. Tulin juuri Helsingistä, jossa olin Mad House Helsinki-esitystaidetalon vieraana. Heidän ohjelmistoonsa on tänä syksynä kuulunut Suomen kansainvälisesti tunnetuimman esitystaidekollektiivi Oblivian MOPMA-sarja. Sen viides osa ”Do be do” käsitteli hetkessä elämistä. Minut oli pyydetty mukaan esityksen jälkeiseen keskustelutilaisuuteen pohtimaan yhdessä esiintyjien ja yleisön kanssa postmodernismia ja tanssin filosofiaa. Todella mahtava ja innoittava keskustelu ja ilta.

Aiemmin elokuussa Puistofilosofialla oli ilo ja kunnia osallistua Tulli Block Partyyn, tamperelaiseen katufestivaaliin. Olin paikalla vetämässä keskustelua kaupunkikulttuurin elävöittämisestä yhdessä kahden tamperelaisen filosofin, Tapani Laineen ja Timo Vuorion, kanssa. Oli verratonta havaita, kuinka paikalle saapunut yleisö oli etukäteen suorastaan virittäytynyt käymään keskusteluja. Kävi myös selkeäksi, että filosofiset keskustelut sopivat hyvin katukulttuuritapahtuman henkeen.

Liityin äskettäin mukaan Bioetiikan instituutin ydintyöryhmään. Lääketieteestä kumpuavat eettiset kysymykset ovat olleet osa länsimaisen filosofian debattia 1970-luvun alusta lähtien, mutta Suomeen keskustelu rantautui vasta viime vuonna. Sitä varten syntyi Bioetiikan instituutti, jonka perustajiin lukeutuva Heikki Saxén oli viime kesänä Puistofilosofiassa alustamassa. Tutustuimme ja Heikki pyysi lähtemään mukaan toimintaan. Suostuin melkein välittömästi, sillä koen käsiteltävät aihepiirit siksi tärkeinä.

Ja tietenkin ensimmäiset valmistelut myös ensi kesänä järjestettävää VIII Puistofilosofia-viikkoa varten ovat nytkähtäneet käyntiin. Todella mielenkiintoisia alustajia on luvassa. Ja myös itse tapahtuma kehittyy puitteittensa puolesta jälleen uuteen suuntaan, mikäli kaikki suunnitelmamme toteutuvat.

Mikä ihme on Puistofilosofia? Mikä sen idea on?

Puistofilosofia-viikko on Ikaalisissa heinäkuisin järjestettävä viiden päivän mittainen ajattelun ja keskustelun festivaali. Nimensä mukaisesti se keskittyy filosofisten kysymysten parissa dialogisoimiseen, joka tapahtuu puistossa toisten ihmisten, ystävien, vilttien ja piknik-korien kera. Aiheita nostetaan vapaissa keskusteluissa yleisön joukosta, mutta paikalla on päivittäin myös valmiiksi mietittyjä alustuksia, joissa vierailee Puistofilosofia-viikolle kutsuttaja henkilöitä. Vuosien saatossa tapahtumassa ovat vierailleet muun muassa Jaakko Hämeen-Anttila, Pasi Toiviainen, Tuomas Tahko, Kari Enqvist, Jussi Kotkavirta, Arto O. Salonen, Perttu Häkkinen, Saara Särmä, Eero Paloheimo ja Anna Kontula.

Tapahtumasta on vuosien saatossa kasvanut osa paikallista tapahtumakulttuuria, jossa on ollut aistittavissa oma, erityinen Puistofilosofia-henki. Välitön ja ystävällinen ilmapiiri sekä puiston seesteinen idylli mahdollistavat vaivattoman osallistumisen mukaan tapahtumaan niin kuuntelijan kuin keskustelijan roolissa. Filosofian harrastaminen kuuluu kaikille.

Päivisin keskustellaan puistossa, mutta iltaisin alustuksia on järjestetty myös paikallisessa kyläravintolassa, Bar No Namessa. Ensi kesänä Puistofilosofia-viikkoa vietetään jo kahdeksatta kertaa ja tällöin tapahtuma laajenee mahdollisesti kahteen uuteen paikkaan Ikaalisten keskustan alueella. Lisäksi Suomessa juhlitaan itsenäisyyden satavuotisjuhlaa, joka varmasti näkyy myös ohjelmassa. Luvassa on siis entistä enemmän aiheita, joista keskustella, sekä ympäristöjä, joissa käydä keskusteluja.

Millaista sanomaa tapahtuma pyrkii välittämään?

Puistofilosofia-tapahtuman tarkoituksena on välittää usein vaikeana ja etäisenä pidetyn filosofisen dialogin ilosanomaa. Filosofian harrastaminen kuuluu kaikille. Meistä jokainen joutuu elämässään pohtimaan filosofisia kysymyksiä, omaa paikkaansa maailmassa sekä suhdetta toisiin ihmisiin ja olevaisuuteen. Tapahtuma on syntynyt rohkaisemaan käymään keskusteluja. Jos omaa hivenen uteliaisuutta – ja väitän, että me kaikki olemme perusluonteeltamme uteliaita – niin tapahtuma on kuin nakutettu juuri sellaiselle henkilölle. Haluamme rohkaista kaikkia tulemaan. Tapahtuma on maksuton ja vapaa kaikille.

Tapahtumana Puistofilosofia on tiukan puolueeton. Käsiteltävät aiheet ovat käsitelleet kaikkea mahdollista ja sellaisena tapahtuma tulee myös jatkossa pysymään. Tietysti pyrimme siihen, että viisipäiväisessä tapahtumassa olisi mahdollisemman laaja repertuaari periaatteella ’jokaiselle jotain’. Jonkin verran käsiteltävän teeman ajankohtaisuus tai alustajan näkyvyys julkisuudessa ovat joskus painottuneet, mutta toivottavasti eivät liikaa. Tarkoitus on, ettei tapahtuma marginalisoituisi jonkun tietyn teeman ympärille.

puistofilo4

Keskusteluja Ikaalisten keskuspuistossa, kuvan ottanut Pauli Nieminen

 

Millainen oli tapahtuman alkutaival?

Kaikki sai alkunsa kesällä 2010, kun työskennellessäni Sata-Häme Soi-festivaalilla laitoin merkille Ikaalisten Keskuspuiston esteettisyyden kulttuuritapahtuman paikkana. Pari vuotta aikaisemmin olin lukenut Hesarista filosofian laitokselta valmistuneesta opiskelijasta, joka oli päättänyt maksaa velkansa yhteiskunnalle istumalla viikon ajan puistossa toisten kanssa filosofoiden. Filosofisen kärpäsenpureman saaneena pidin aihetta verrattomana ja ajattelin, että olisi mielenkiintoista kokeilla sitä Ikaalisissa. Niinpä 12.07.2010 vein viltin ja piknik-korini Keskuspuiston nurmikolle ja siitä kaikki alkoi.

Tapahtuman kehitys on ollut todella nopeata, kun pitää mielessä, että tapahtuma toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Ensimmäisenä kesänä paikalla kävi noin 35 henkeä. Viime kesänä paikalla oli jo lähes neljäsataa filosofisista keskusteluista kiinnostunutta. Vaikka markkinointi on ollut nollabudjetilla pientä, on viidakkorumpu sekä netti varsin hyvin tavoittanut ihmisiä ympäri Suomea. Puistofilosfiaan tullaan kauempaakin.

Onko festivaali ainoa laatuaan?

Keski- ja Länsi-Euroopassa on pitkä traditio julkisten tilojen – muun muassa kaupunkien puistojen – ottamisesta kulttuuritapahtumien haltuun. Erilaisia keskustelutilaisuuksia on järjestetty runsaasti. Suomessa ollaan tässä asiassa oltu jälkijunassa, mutta pikkuhiljaa täälläkin erilaiset kaupunkifestivaalit ovat ruvenneet kukoistamaan. Ikaalisten Puistofilosofia-viikko saattoi olla ensimmäinen puistossa järjestettävä ajattelun ja dialogin festivaali maassamme, mutta koska en tiedä asiaa varmaksi, sanotaan, että olemme ainakin ensimmäisten joukossa.
Toivottavasti tällaisia keskustelufestivaaleja innostuttaisiin järjestämään muuallakin, ainakin kovasti rohkaisemme sellaiseen toimintaan. Esim. äskettäisten Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä Nykytaiteen museo Kiasmassa järjestetty Filosofian yö oli hurjan suosion saavuttaneena tapahtumana tästä hyvä esimerkki. Filosofiset aiheet kiinnostavat ihmisiä ja niihin tullaan mielellään.

Miksi juuri Ikaalinen on valikoitunut paikaksi?

Syitä on useita. Olen ensinnäkin asunut paikkakunnalla pitkään. Eräs Puistofilosofian alkuperäinen motiivi oli uteliaisuus – halu selvittää, mitä mieltä paikalliset ovat ihmisyyden kannalta keskeisistä asioista. Toinen syy on Ikaalisten esteettisyys: Pieni kaupunki Pirkanmaalla, jonka keskustaa koristavat lukemattomat kauniit viheralueet ja joka on kolmelta ilmansuunnalta veden ympäröimä, on kuin nakutettu filosofisten keskustelujen pitopaikaksi. Leikkimielisesti olenkin joskus sanonut, että Ikaalinen on Pirkanmaan Ateena. Se on juuri sopiva paikka irtautua viideksi päiväksi irti arjesta, tavata toisia ihmisiä ja keskustella aiheista, joista ei välttämättä pääse jokapäiväisissä kahvipöytäkeskusteluissa käsittelemään. Hyvät kulkuyhteydet, palvelut ja loistavat majoitusmahdollisuudet täydentävät tietysti konseptin. Ja löytyy Ikaalisista toki muutakin katseltavaa filosofoinnin ohella. Paikkakuntaan kannattaa tulla tutustumaan.

Mikä on paras muistosi Puistofilosofiasta?

Tuohon kysymykseen on käytännössä mahdoton vastata. Jokaisessa vuodessa on siksi paljon muisteltavaa ja upeita hetkiä. Ikimuistoinen hetki on jo pelkästään ensimmäisenä kesänä puistossa istuessani, kun ensimmäinen keskustelija saapui paikalle heti avajaispäivänä. Lämmöllä muistan myös vuosien saatossa paikalla vierailleita alustajia. Jokainen on tullut paikalle vapaaehtoisesti, ilman vaatimusta luentopalkkiosta. Se lienee eräs tapahtumamme suosion syistä: Alustajien ja yleisön välille syntyy melkein luonnostaan välitön vuorovaikutus. Paikalle ollaan tultu ihmisinä keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia toisten ihmisten kanssa. Sellainen tuottaa järjestäjänä itselleni runsaasti mielihyvää.

Viime vuosien aikana tapahtumaan on syntynyt varsinainen Puistofilosofia-henki. Se näkyy muun muassa alustajien ja yleisön välisenä vilpittömänä haluna auttaa ja saada tapahtuma toimimaan. Kun ihmiset tulevat kauempaakin ja heittäytyvät keskustelemaan viideksi päiväksi toistensa kanssa ja jatkavat keskusteluja vielä varsinaisten alustusten ulkopuolella, puistossa tai vaikka kyläravintolan terassilla, niin sellainen tuntuu kyllä mahtavalta. Luo festivaali-tunnelman.

Miltä Puistofilosofian tulevaisuus näyttää?

Puistofilosofian tulevaisuus näyttää todella hyvältä. Vuosien saatossa tapahtuma on kasvanut todella nopeasti. Jos ensimmäisenä vuonna paikalla kävi arviolta 35 henkeä, niin viime kesänä viisipäiväinen ajattelun ja dialogin festivaali keräsi jo lähes 400 filosofisista keskusteluista kiinnostunutta kävijää. Kuudessa vuodessa kävijöiden määrä on siis vähintään kymmenkertaistunut. Tapahtumasta on tullut tärkeä osa paikallista tapahtumakulttuuria ja hienoa on ollut, että kävijät ovat olleet paikallisten ja naapurikuntien lisäksi ympäri Suomea.
Kasvu ei ole kuitenkaan tapahtumamme päämäärä. Haluamme panostaa tunnelman intiimiyteen ja ainutlaatuisuuteen. Viime kesänä paikalla kävi jo siksi paljon yleisöä, että haluamme varmistaa ainutlaatuisen hengen säilymisen myös jatkossa. Siksi tulevana kesänä Puistofilosofia-tapahtuma laajenee uusille keskustelupaikoille. Tällä pyrimme jakamaan yleisöä useammalle keskusteluareenalle.

Ensi kesänä vietetään Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlaa. Sen kunniaksi yhteistyössä Ikaalisten kaupunginkirjaston kanssa Puistofilosofia-viikolla toteutetaan lapsille ja nuorille tarkoitettu filosofia-tapahtuma. Siitä olen erityisen innoissani. Vaikka tapahtumamme on avoin kaiken ikäisille, varsinaisesti lapsille ja nuorille räätälöityä ohjelmaa ei ole aikaisemmin ollut.

Paljon on siis luvassa. Kannattaa seurata uutisia kotisivuillamme, sekä Facebook- ja Twitter-tilejä.

puistofilo2

Keskustelutilaisuus Bar No Namessa, kuvan ottanut Janne Kuoppala

Kenet haluaisit kutsua alustajaksi Puistofilosofiaan, jos saisit valita kaikista koskaan eläneistä ihmisistä?

Jälleen kerran todella haastava kysymys,varsinkin jos siihen sisällytetään koko filosofian historia. Oma suo- sikkifilosofini on jo lukio- ajoista lähtien ollut Bertrand Russell, jonka verraton Länsimaisen filosofian historia toimi aikoinaan johdatuksena filosofian maailmaan. Kuitenkin, länsimaisen filosofian tradition kannattajana haluaisin nähdä henkilön, josta kaiken katsotaan yleensä saaneen alkunsa, viisaimmaksi filosofiksi nostetun Sokrateen.

Luonnollisesti hän olisi tapahtumamme kunniavieras ja haluaisin erityisesti kysyä häneltä, myyttiseltä ja tutkimuksen piirissä kovasti kiistellyltä hahmolta, kuinka paljon hänen jälkimaineestaan on totta, kuinka paljon oppilaansa Platonin sepittämää. Kuten historiallisen Jeesuksen tapauksessa, liittyy Sokrateen hahmoon siksi paljon arvoituksellisuutta ja salaperäisyyttä.

Lopuksi: terveisesi Kielekkeen lukijoille!

Haluan toivottaa kaikki Kielekkeen lukijat sydämellisesti tervetulleiksi VIII Puistofilosofia-viikolle Ikaalisiin ensi heinäkuussa. Suomen sadatta juhlavuotta vietetään silloin ja tavalla tai toisella juhlavuosi näkyy myös ohjelmassamme. Huippuhieno ohjelma on luvassa.

Kiitos haastattelusta, Antti!

Lisätietoja kotisivuilta: www.puistofilosofia.fi. Tapahtuma löytyy myös Facebookista ja Twitteristä (@Puistofilosofia).


Atte Huhtala

artikkelikuva: Risto Hietala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen päätoimittajat:
Karoliina Posti (kaepos)
Noora Vesterinen (nomave)
Iida Virtanen (iijovir)