Tahtoisin olla
hennosti poreileva,
kevyen hedelmäinen,
jälkimaultaan miellyttävä.

En hapan.
En katkera.
En kuiva.

Tahtoisin olla
janoisten sankari,
huomien keskipiste,
parkettien partaveitsi.

En siis kivi kengässä,
myrsky vesilasissa
tai muu kulunut klisee.
Tahtoisin virrata
läpi yön,
valua kohti ääntä,
tuntea sinut paremmin.

Sinä yönä,
kun mietit kaukaista tähteä
satojen lasittuneiden katseiden läpi
voitkin tarttua unelmaasi lanteilta
löytää hänen silmistään koordinaatit
navigoida pakoon sammaltavia lauseita
juosta läpi eteisen kenkämeren
ja kadota sinne missä varjo on ystävä.

Mutta minuutit muuttuvat tunneiksi.
Seuraavan aamun herätys todelliseksi.
Ystäväsi kylmäksi kebabrullaksi.
Savukkeesi taskussa tuhkaksi.

Janne Kuja-Lipasti