Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

Verkko-Kieleke
Sisälmyksiä ja demoneita

Opiskelijan arjessa pelottavat toisinaan tenttitulokset tai tiskivuoren alle jääminen, mutta minkälaisia irrationaalisia pelkoja sinulla on? 

Miksi kyseinen asia pelottaa sinua?

Onko sinulla jokin tarina tai muisto pelkoosi liittyen?

Mies, 20:

Kammoksun verta ja muita elävien olentojen sisälmyksiä jopa siihen pisteeseen asti, että biologian tunneilla peruskoulussa ja lukiossa oli muutamaan otteeseen pyörtyminen lähellä.

Veikkaan, että taustalla on jonkinlainen kuolemanpelko, joka on loppujen lopuksi kuitenkin helppo sivuuttaa normaalissa arjessa. Veren näkeminen tai ajattelu tunkee meidän kuolevaisuutemme suoraan naamani eteen.

Muistan nähneeni jossain välissä jakson tai pari Doc Martinia – sarja kertoo lääkäristä, jolla on verikammo – ja samaistuin päähenkilöön. En kuitenkaan pystyisi ikinä toimimaan lääkärinä.

Nainen, 20:

Pimeässä pelkään, että pimeydestä hyökkää joku tai jokin. Samoin, jos olen yksin kotona vanhempien luona, pelottaa, että ikkunasta yhtäkkiä tuijottaakin joku tai jokin. Joskus pelkään myös sitä, että varas tulisi taloon. Syinä käytökseeni ovat varmasti kauhuelokuvat ja liian villi mielikuvitukseni.

Nainen, 25:

Olen todella säikky! Jos on olemassa säikähtämisen vaara, menen jo siitä tiedosta aivan hysteeriseksi. En esimerkiksi voi katsoa kauhuelokuvia, koska en kykene käsittelemään niin voimakkaan pelon ja säikähtämisen tunteita.

Olen aina eläytynyt voimakkaasti esimerkiksi kirjoihin ja elokuviin, eikä eläytymisvaihdetta saa noin vain pois päältä. Ehkä olen jotenkin yliherkkä.

Joskus poikaystäväni suostutteli minut katsomaan Kaunan. Katsoinkin (osittain peiton alta) ja voin fyysisesti pahoin elokuvan loppuessa. Kun kävin vessassa, poikaystäväni oli nokkelana keksinyt sammuttaa valot ja mennä yksiön sängyn alle piiloon. Minun ei kuitenkaan tarvinnut kuin tulla pois vessasta ja nähdä pimeä asunto, kun syöksyin jo takaisin vessaan säikähtämisen pelossa. Kökötin lukitun oven takana niin kauan, että poikaystäväni tuli koputtelemaan oveen ja pyysi minua tulemaan ulos.

Mies, 23:

Minulla on jonkinasteinen klaustrofobia, joka siis ei tarkoita Klaun kammoa, vaan ahtaanpaikankammoa.

Jos ahtaassa paikassa ei mahdu liikkumaan, ahdistun hyvin helposti. Toisaalta saatan ahtaassa paikassa yksinkertaisesti pelätä, ettei ahtaasta paikasta pääse pois.

Viisivuotiaana päätin sulloutua suuren matkalaukun sisään. Kun olin kokonaan laukun sisällä, pikkusiskoni sulki laukun ulkopuolelta niin, etten päässyt laukusta ulos. Ehdin joutua hirvittävän paniikin valtaan, vaikka olin matkalaukussa vain noin 20 sekuntia.

kummitukset

Nainen, 23:

Pelkään hämähäkkejä ja henkiolentoja, kuten kummituksia, demoneita ja henkiä. Pelko on lähtöisin ala-asteelta, jolloin koulukaveri näytti kirjan, jossa oli ”tositarinoita” yliluonnollisista tapahtumista. Kirjassa oli myös valokuvia, joihin oli taltioitunut vahingossa jotakin epänormaalia: esimerkiksi kauan sitten kuollut ihminen tai leijuva esine. Sittemmin myös kauhuelokuvat ovat ruokkineet pelkoa yliluonnolliseen.

Joskus teini-ikäisenä kaverin luona yökyläillessämme kokeilimme spiritismiä, mutta eihän se lasi mihinkään liikkunut. Yöllä kaveri kuitenkin heräsi siihen, että kuuli aivan selvästi lasin liikkuvan itsekseen laudan päällä.

Nainen, 23:

Tarkemmin ajateltuna kaikki pelkoni ovat rationaalisia. Ne liittyvät kuolemiseen, nolaamiseen tai yksin jäämiseen. Järjellä tiedän, ettei sängyn alla voi olla mitään, mitä en ole sinne itse laittanut, peilistäni ei katso takaisin kukaan muu kuin minä ja klovnit ovat ihmisiä, jotka tekevät työtään. Pelottavimpia kauhuelokuviakin ovat sellaiset, joissa tapahtuu jotakin, mitä voisi oikeasti tapahtua.

Nainen, 26:

Sängyn alle katsominen ei sinänsä hirvitä, mutta nukkumaan mennessä en voi roikottaa kättä sängyn reunan ylitse – jokuhan voisi tarttua siihen! Myös peiliin katsominen toisen kerran esimerkiksi hampaita pestessä saa sydämeni tykyttämään.

Peiliin on ihan OK vilkaista kerran, mutta toisella kerralla pelottaa, että siellä näkyykin jotakin muuta (esimerkiksi jokin toinen hahmo takanani).  Pelko on irrationaalinen mutta vahva.

Epämääräisten hahmojen näkyminen pimeissä huoneissa tai hämärällä ulkona on pelottavaa – mitä jos metsän reunassa näkyykin hämärästi jonkinlainen hahmo, ja entä jos se lähtee kävelemään minua kohti?

Syytän lähes kaikista irrationaalisista peloistani kauhuleffoja, joita olen aina katsellut paljon, katselen edelleen. Miksi muuten pelkäisin asioita, joissa ei ole mitään järkeä? Uskon jossain määrin yliluonnollisiin asioihin, ehken suoranaisiin kummituksiin, mutta haluan pitää avoimen mielen sellaisissa asioissa, mitä on tieteellisesti vaikea todistaa puolin ja toisin.

Nainen, 25:

Pelkään näkeväni ruumiita. Esimerkiksi kotona pimeästä huoneesta toiseen kävellessäni saatan joskus pelätä, että jostain syystä sohvalle olisikin ilmestynyt jonkun aivan tuntemattoman ihmisen ruumis.

Se liittyy kai ajatukseen siitä, että jos ruumis on olemassa, ja itse olen elossa, enkä ole tappanut ruumista, täytyy asunnossa olla vielä kolmaskin henkilö. Suoraan en kuitenkaan pelkää näkeväni elossa olevaa ihmistä, vaan jostakin syystä pelko tapahtuu vain tämän kolmannen osapuolen kautta. Onneksi tämä ei rajoita elämääni mitenkään – jännittävää se tosin on!

Mies, 25:

Joskus kaupungilla kulkiessani alan yhtäkkiä miettiä tilannetta, jossa esimerkiksi viereinen rekka ajaakin sillalta alas tai silta allani romahtaisi. Mitä sitten tapahtuisi, miltä se tuntuisi?

En osaa sanoa, miksi kyseinen asia mietityttää. Kai yleensä sellaiset asiat pelottavat, joita ei voi itse hallita mitenkään.

Anna Pihlajamäki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen päätoimittajat:
Karoliina Posti (kaepos)
Noora Vesterinen (nomave)
Iida Virtanen (iijovir)