Tekijä, julkaisija: Bloober Team SA
Saatavilla: PC, Mac, Linux
Pelaajia: 1
Julkaisuvuosi: 2015
Pelikategoria: Kauhu
Muuta: Kehitysversio (Early Access)

Kauhupeligenre sisältää gorelätäköissä kahlailevia šokkitörttöilyjä, zombirymistelyä ja muuta pyssysankarointia  sekä moneen kertaan purkitetuista kliseistä kasaan raavittuja haukotuksia. Mutta sitten on tunnelmapaloja, jotka silpovat sielusi ja ruiskauttavat haavoihisi toksiinia mennessään. Indiepeli Layers of Fear on jälkimmäinen: sorea leivos, jonka sisältä purskahtaa ektoplasmaista hallusinogeenia, joka kynsii kurkkuasi vielä monen palanpainikkeenkin jälkeen.

Tarina kerii auki ahdistuneen 1800-luvun taidemaalarin hahmoa, joka on yrittänyt parantua luomistuskastaan äärimmäisin keinoin. Pelaaja pääsee taiteilijan tragedialla myrkytettyyn kartanoon, jossa alkaa tapahtumien selvittely sekä nurkissa syöpivien karmeuksien tonkiminen. Juonikuvio ei mullista kerrontataidetta, mutta näistä lähtökohdista onnistutaan repimään sydänalaa tuoreesti ja kovaa.

Layers of Fear ei ole taitopeli. Vuorovaikutteisuus ympäristön kanssa koostuu lähinnä lamppujen sytyttämisestä ja kaappien ynnä muiden ovien availusta. Satunnaiset paperilappuset ja esineet herättävät kertojaäänen johdattamaan tarinaa eteenpäin. Muuta ei olekaan tehtävissä. Nopeasta hiirikädestä ei ole iloa, kun mönniäiset päättävät tulla vaeltelusi tielle. Aseita ei ole, pakoon ei pääse.

Tämäkin peli nojaa paljossa nykykauhulle ominaiseen jump scare -säikyttelyyn, eli psykologisen kauhun sijaan pääasiallisena pelon lähteenä toimivat yllätysmomentit, kuten kovat äänet, odottamattomat tapahtumat sekä erityisesti näiden yhdistelmät. Tunnelman luomiseen on kuitenkin nähty aidosti vaivaa, eikä pelottelu tunnu halvalta, kun ratkaisut ovat sen verran nokkelia. Vaikka läpi pelin joutuu totisesti pelkäämään, se on oikeastaan vain yksi strösselikerros kakkuun.

Layers of Fear säikäyttelee ainutlaatuisella kauneudella. Genrelaatikon reunoja on uskallettu nuuskia, ja sieltä onkin löytynyt mahdollisuus aidosti taiteellisiin ratkaisuihin. Tekstuurit ovat laadukkaita ja yksityiskohdat huoliteltuja. Kiinnostavinta ovat kuitenkin rohkeat visuaaliset valinnat. Vaikka tässäkin kauhussa pyöritellään nukkeja ja seinille kirjoitellaan laimeita agonian parahduksia, niin kekseliäät kohtaukset pitävät pään pinnalla koko ajan. Tilaa on käytetty kiinnostavasti: Ovet lukkiutuvat, ja huoneet ovien takana vaihtuvat. Esineet hylkäävät fysiikkansa. Psykoottiset hourekuvat murentelevat mieltäsi kiinnostavammin kuin mörköjen myriadit. Peli on myös pieni taidematka häiriintyneiden maalausten historiaan. Matkan varrella vilahtelevat maalaustaiteen yöpuolen klassikot renessanssimaalari Hieronymus Boschin tursuilevista helvettivisioista Henry Fuselin Painajaiseen (1781). Kulkuasi tarkkailevat myös lukuisat muotokuvat, joiden katseen alla tekee mieli rypistyä.

Heikoimmillaan Layers of Fear on äänisuunnittelussaan. Salkkari-tasoinen kertoja ei ole onneksi liikaa äänessä, mutta ehtii lusauttaa herkkäsieluisemman tunnelman. Ääniraidalla ei myöskään ole lähdetty kovin rohkeisiin ilotteluihin. Ehkä musiikin suhteen kuluneimman pianon kilkuttelun olisi voinut uskaltaa päivittää. Visuaaliselta puolelta kömmähdykset ovat harvoja. Varsinaista mörköä olisi kuitenkin vara esittää hienovaraisemmin.

Peli on vielä kehitysvaiheessa. Tällä hetkellä kakat saa housuun noin kahdeksi tunniksi. Kehitysversioiden ruikkimiseen markkinoille voi suhtautua happamasti, mutta tässä ovat rahat kiinni hyvässä hevosessa. Bugit eivät kiusaa, eikä keskeneräisyys haittaa kokemusta, kun jokainen tärkeä palikka on jo paikallaan. Layers of Fear on kaunis, kauhea taideteos.

Teksti: Jenni Halmetoja
Kuvat: Oskari Nuottamo