Vuokrataanpa leffa netistä, ja laitetaan se pyörimään! Paitsi että eihän elokuvaa enää konkreettisesti laiteta pyörimään: VHS-kasetithan ne aikoinaan pyörivät soittimissa. Nyt kasetteja näkyy enää vain t-paitojen tai visa electronien kuvituksena. DVD-levyt toki pyörivät, eli huikkaus leffa pyörimään on ihan käypä, mutta miten netistä katsottavan tai ladattavan elokuvan käymistä sitten nimittäisi? Kyllähän elokuva etenee eli rullaa eli pyörii eteenpäin. Vai pitäisikö olla vain iloinen sitä, että laita leffa pyörimään on vielä huulilla, koska paina play [paina plei] ei ole niin rikasta suomea. Tai sitten se on nimenomaan rikasta suomea, onhan play sellainen suomeen vakiintunut sana, jota ei ole edes netin urbaanisanakirjassa, mutta silti mummunikin ymmärtää sen tarkoituksen.

Tällä laitteistolla ei pahemmin kelata

Tuliko kesken elokuvaa jokin häiritsevä tekijä, joka vei huomion ruudusta? Kelaapa taaksepäin tuo kohtaus. No nyt kelata-verbi on epäsopiva, koska siinähän siirrät elokuvan aikapalkkia eri kohtiin. Enää ei tarvitse konkreettisesti kelata. Eikö se ole nykyään pikemminkin siirtymistä; eteenpäin ja taaksepäin menemistä? Muistatko vielä, kuinka ärsyttävää oli odottaa, kun kasetti kelasi alkuun? Siitä ei yleensä lähtenyt niin nätti äänikään. Vanhoilla kasettisoittimilla kelaamisen ääni toi jopa masokistisen olon.

Kelaa biisiä tai leffaa taaksepäin on toki mukavampi sutkautus kuin mene taaksepäin. Siirtymisen vaiva on helpottunut, mutta silti on harvinaista luksusta, jos onnistuu klikkaamaan tai kelaamaan katseltavan pätkän juuri tismalleen oikeaan kohtaan heti ensiyrittämällä. Saa nähdä, katoaako kelaaminen teknologisista asiayhteyksistä. Itse sana tuskin katoaa: voithan myös kelata päässäsi vaikka viime yötä tai tulevaa lomaa.

Nyt ei ehditä katsoa tuota ohjelmaa, nauhoita se digiboksille. Vai pitäisikö nyt sanoa vain tallenna digiboksille? Nauhoittaminen alkaa olla kertakaikkisesti vanhahtava, koska digiboksissa ei ole nauhoja. Ääntä äänitetään, videokuvaa videoidaan. Kuka enää nauhoittaa? Entä onko kenelläkään enää käynnissä nauhoituksia? Se pieni nauhoittamisen harrastuskin kuollee sukupuuttoon. Tuskin yksikään lapsi enää pinkaisee mankan ääreen, kun kuulee kuinka radiosta alkaa juuri se kappale, joka on pitänyt saada kasetille nauhalle.

Entä haloo, oletko vielä langan päässä? Luurin päässä ehkä juuri ja juuri, mutta langoilla ei enää kyllä olla. Kippuraista ja muovista lankapuhelimen lankaa oli mukava pyöritellä sormissa, mutta langan päässä oli muuten aika kurjaa. Maraton-puheluiden aikana pääsi liikkumaan yhtä ankealla akselilla kuin kaupan pihatolppaan sidottu koira. Entä kuinka aktiivisesti puhelinlangat laulavat nykyään? Mikä on puhelinpylväiden ja -lankojen tulevaisuus?

Lauloivat langat tai ei, löikö se mulle luurin korvaan? Lankapuhelimen luuri ei enää pamahda alas, nyt puheluita vain katkaistaan tai lopetetaan. Mutta miten puhelinyhteyden äkillistä lopettamista ärsytyksen, pettymyksen tai kettuuntumisen takia sitten nimittäisi? Voisiko painaa luurin korvaan? Kuulostaa oudolta. Oppivatko lapsemme myös lyömään luurin korvaan? Se katkaisi puhelun ei ilmaise samanlaista tunnetta kuin se löi luurit.

Toki puhelu saattaa loppua myös siksi, että linja on heikko, huono tai poikki. Linja-sana korvautuu näppärästi myös yhteys-sanalla, mutta linjoista on edelleen helppo puhua, koska kyllähän niitä tuolla ympäristössä risteilee.

Eipä näitä kovin paljoa ole, eikä kevyttä kielitiedettä tämän kevyemmin varmaan voisi käsitellä. Radiot, pesukoneet, mikrot, autot ja hissit pelittävät entistä paremmin, mutta samojen sanojen varassa. Joten eikun kahvi tippumaan, vaihda kanavaa, väännä volyymi kovemmalle, ja elä sitä elämää ja elektroniikkaa.

Riikka Sandberg